Lehdistö on edelleen tärkeä kanava oikea-aikaisen ja tarkan tiedon välittämiseksi yleisölle.
"Kohinan" ja "palautteen" ennustavat tekijät
Kaikkien politiikkojen on pyrittävä selkeyteen ja läpinäkyvyyteen, jotta ihmiset tuntevat ne, voivat keskustella niistä, toteuttaa niitä, tarkastaa niitä, valvoa niitä ja hyötyä niistä. Jotta tämä todella saavutettaisiin, politiikkaviestintä ei tarkoita pelkästään politiikkojen välittämistä ihmisille. Politiikoista on tiedotettava varhaisessa vaiheessa, jo luonnosteluvaiheessa, ja palautetta on saatava, jotta politiikkaa toteutettaessa se voi saada kansalaisten enemmistön tuen ja olla käytännössä tehokasta.
Kuinka voimme tehostaa politiikkaviestintää, jotta sillä olisi syvällinen vaikutus ja jotta kohdeyleisön käsityksiä ja käyttäytymistä voitaisiin muuttaa?
Viestintämallin ja poliittisen viestintäprosessin elementtien asianmukainen ymmärtäminen ja tiedostaminen auttaa kaikkia poliittisesta viestinnästä vastaavia virastoja, myös lehdistöä, suorittamaan tehtävänsä tehokkaasti.
Nykyään laajalti käytettyä modernia viestintämallia voidaan kuvailla seuraavasti:
Näin ollen tieto on peräisin lähteestä (kommunikaattorista), ja viestin koodaamisen jälkeen se lähetetään viestintäkanavien kautta, dekoodataan ja saavuttaa vastaanottajan.
Tässä yhteydessä: S (Lähde) on viestin lähde (lähettäjä); M (Viesti) on itse viesti; C (Kanava) on viestintäkanava; R (Vastaanottaja) on vastaanottaja; E (Vaikutus): Vaikutus.
Tämä viestintäprosessi ei kuitenkaan ole pelkästään yksisuuntainen; siihen liittyy "kohinan" elementti tiedonkulussa lähteeltä vastaanottajalle, ja tiedon vastaanotettuaan vastaanottaja antaa palautetta.
Tämä kuvaus väittää, että viestintä on kaksisuuntainen tiedonvaihtoprosessi, joka tapahtuu aina ihmissuhteiden kontekstissa, samalla hylkäämällä näkemyksen viestinnän absoluuttisesta vaikutuksesta vastaanottajaan.
Sosiaalisen median räjähdysmäisen kasvun myötä "kohinatekijästä", johon mediateoreetikot jo vuosikymmeniä sitten kiinnittivät huomiota, on tullut entistä merkittävämpi ja kiistattomampi tekijä, ja se on jopa vaikuttanut median vastaanottoa koskevien käsitysten muutoksiin. Tämä asettaa suuria haasteita poliittiselle viestinnälle; kyse ei ole enää pelkästään yksipuolisesta raportoinnista. Yleisön palautteen kuunteleminen ja vastaanottaminen on olennaista tosielämän kannalta relevanttien politiikkojen kehittämisessä.
Objektiivinen ja monipuolinen politiikkaviestintä.
Sosiaalinen media on nopeampi ja herkempi alusta politiikan vastaanottoprosessin heijastamiseen (erityisesti politiikkaluonnosten kohdalla). Myös "kohina"-elementti poliittisessa viestintäprosessissa sosiaalisessa mediassa on voimakkaampi. Lisäksi sosiaalinen media on paikka, jossa "palaute" leviää erittäin nopeasti ja vaikuttaa puolestaan poliittisiin päättäjiin.
Juuri näiden ominaisuuksien vuoksi sosiaalinen media on paikka, jossa viestintä häiriintyy, vääristyy ja monissa tapauksissa tulkitaan väärin. Puhumattakaan sosiaalisen median äärimmäisistä, kumouksellisista ja reaktionäärisistä elementeistä, jotka vaikuttavat monien ihmisten käsityksiin politiikan vastaanottamisprosessin aikana. Viestintämallien teorian tarkastelu osoittaa, että kaikkien kaksisuuntaisen viestintäprosessin vaiheiden varmistaminen on välttämätöntä, jotta poliittinen viestintä olisi aitoa ja tehokasta. Erityisesti on tärkeää ennakoida ja kiinnittää tarkkaa huomiota "kohinaan" ja "palautteeseen".
Vaikka monissa tapauksissa viimeaikainen kokemus on osoittanut, että sosiaalisen median kanavien kautta tapahtuva poliittinen viestintä on erittäin tehokasta. Monista politiikoista keskustellaan demokraattisesti sosiaalisessa mediassa, ja ne tavoittavat kohdeyleisönsä helpommin. Jotkut politiikat ovat sosiaalisen median palautteen ja keskustelun ansiosta auttaneet poliittisia päättäjiä mukauttamaan niitä paremmin elämän vaatimuksiin ja realiteetteihin.
Kuten edellä on analysoitu, sosiaalisen median kautta tapahtuvaan politiikkojen viestintään liittyy kuitenkin myös monia kielteisiä puolia, jotka voivat vaikuttaa politiikan vastaanottajien vastaanottoprosessiin. Siksi politiikan tärkeys ja poliittinen luonne edellyttävät asianmukaisten viestintäkanavien tunnistamista politiikan levittämiseksi.
Pääministerin maaliskuussa 2023 antamassa direktiivissä nro 7/CT-TTg "Poliittisen viestinnän vahvistamisesta" lehdistö nimettiin "pääasialliseksi kanavaksi". Direktiivissä edellytettiin myös, että ministeriöt, virastot ja paikallisviranomaiset "ohjaavat ja antavat lehdistölle ja muille tiedotusvälineille ennakoivasti tarkkaa ja ajantasaista tietoa yleistä huolta koskevista asioista". Direktiivissä todettiin myös selvästi tarve "tutkia tehtävien tilaamista ja osoittamista tiedotusvälineille ja uutistoimistoille poliittisen viestinnän suorittamiseksi lain vaatimusten ja määräysten mukaisesti".
Medialla ei ole absoluuttista vaikutusvaltaa kohdeyleisöönsä, eikä lehdistön kautta välitettävää tietoa politiikasta voida pakottaa heille. Siksi lehdistö voi todella täyttää roolinsa ja säilyttää asemansa "valtavirran virtana" vain objektiivisen ja monipuolisen raportoinnin sekä politiikkaa koskevan palautteen vastaanottamisen ja käsittelyn avulla, jotta se voi vaikuttaa päätöksentekoprosessiin.
Poliittinen viestintä ja media: Politiikan käsite poliittisessa viestinnässä viittaa julkiseen politiikkaan, joka kattaa puolueen ja hallituksen toimenpiteet, jotka on institutionalisoitu ja toteutettu yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tai sosiaalisen kehityksen edistämiseksi. Poliittinen viestintä on prosessi, jossa puolueen ja valtion politiikasta tietyillä alueilla välitetään tietoa eri kanavien kautta, ja valtamedialla on keskeinen rooli politiikan tuomiseksi yleisön tietoisuuteen. Tämän tavoitteena on varmistaa sujuva viestintä päätöksentekoelimen ja yhteiskunnan ryhmien välillä, jotka hyötyvät kyseisestä politiikasta ja joihin se vaikuttaa. Tämä auttaa muuttamaan käsityksiä ja lopulta mukauttamaan politiikan edunsaajien käyttäytymistä ja asenteita vastaamaan kunkin yksilön, yhteisön ja koko yhteiskunnan etuja, samalla kun se pysyy johdonmukaisena kansakunnan, kansan ja kaikkien kansalaisten yhteisen edun kanssa. Nykytilanteessa politiikkaviestintä ei kuitenkaan rajoitu valtamediaan; sosiaalisen median rooli politiikkaviestinnässä on yhä merkittävämpi. Sosiaalinen media on kiistatta antanut myönteisen panoksen politiikkaviestintään, erityisesti osallistumalla kriittiseen tarkasteluprosessiin politiikan laatimisvaiheesta lähtien, auttaen tekemään politiikasta merkityksellisempää ihmisten elämälle. Sosiaalinen media kuitenkin mahdollistaa myös epätarkan, varmentamattoman tai väärin tulkitun tiedon levittämisen, joka ei heijasta poliittisten päättäjien näkemyksiä. Siksi lehdistön legitimiteetti ja tarkkuus ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä sen johtavan roolin varmistamiseksi poliittisessa viestinnässä. Tämä käy selvästi ilmi pääministerin maaliskuussa 2023 antamasta direktiivistä "Poliittisen viestinnän vahvistamisesta", jossa "lehdistö määritellään tärkeimmäksi kanavaksi". Joten miten lehdistö voi säilyttää asemansa "pääkanavana" poliittisessa viestinnässä? Nämä ovat huolenaiheet, jotka nostimme esiin tämän vuoden numerossa, joka on Vietnamin vallankumouksellisen lehdistön päivän 99-vuotisjuhlan kunniaksi. Toivomme, että lehdistölle on annettava enemmän resursseja politiikkojen tehokkaaseen viestimiseen, kansan tahdon mukaisen politiikan luomiseen ja yhteiskunnallisen yksimielisyyden luomiseen.
Lähde
