Lapsuusmuistojen pelto. Kuva: D.KC
Lapsuutemme silmissä riisipellot eivät olleet vain paikka, jossa vanhempamme uurastivat auringon ja sateen alla, vaan valtava maailmankaikkeus, ihmeellinen maailma , joka avautui edessämme. Siellä, paljain jaloin ja mutaisina, saimme vapaasti leikkiä, naurumme soivan kuin kellot rajattomassa avaruudessa. Annoimme sielujemme liitää leijojen mukana tuulessa riisipeltojen yllä, jahdaten innokkaasti ilkikurisia heinäsirkkoja ja sirkkoja. Joskus vain makasimme rehevällä vihreällä ruoholla katsellen ohi ajelehtivia pörröisiä valkoisia pilviä, jotka loihtivat esiin lukemattomia oikukkaita muotoja viattomassa mielikuvituksessamme.
Viaton nauru, lasten leikit, pienet toisiaan jahtaavat askeleet penkereellä... kaikki on syöpynyt sieluuni kuin hidastettu filmi, eikä se koskaan haalistu. Lempeät riisipellot opettivat meitä vaalimaan jokaista koskematonta jyvää, arvostamaan pelloilla vuodatetun hien arvoa ja ennen kaikkea tuntemaan syvän, erottamattoman yhteyden luontoon ja maahan, joka ravitsi meitä.
Elämä on vienyt minut kauas noilta rakkailta pelloilta, mutta aina kun näen yllättäen kuvissa vilauksen vihreistä riisipelloista tai tien varrella olevista laajoista pelloista, sydämeeni nousee syvä kaipaus. Se ei ole vain kaipuu rauhalliseen, kauniiseen maisemaan, vaan myös lapsuuteni viattomiin, huolettomiin päiviin, aitoihin ystäviin ja herkkiin muistoihin, jotka ravitsivat ja muovasivat sieluani kasvaessani.
Pellot ja lapsuuteni tulevat ikuisesti olemaan erottamaton osa sydäntäni. Ne ovat maaseudun suloinen sävelmä, joka kaikuu lempeästi aina kun suljen silmäni, aina kun muistelen kotimaatani, menneitä rauhallisia päiviä. Oi, pellot, lapsuuteni... ikuisesti elossa muistoissani.
Hua Xia
Lähde: https://baocamau.vn/canh-dong-oi-tuoi-tho-toi--a99302.html











