Käytännön realiteetit vaativat työkaluja, joilla voidaan mitata ja seurata lainsäädäntöprosessia tarkasti. Siksi hallituksen parhaillaan toteuttama lainsäädäntöprosessin arviointia ja pisteytystä (KPI) koskeva pilottihanke ei ole pelkästään hallinnollinen ratkaisu, vaan konkreettinen askel kohti modernia hallintotapaa, jolla parannetaan politiikan suunnittelun laatua ja vastuullisuutta.
Oikeusministeriön mukaan arviointi- ja pisteytyskriteerijärjestelmää tarkistetaan ja parannetaan, jotta voidaan selkeästi määritellä kunkin lainsäädäntöprosessiin osallistuvan yksikön vastuut. Jos kriteerit suunnitellaan asianmukaisesti, niistä voisi tulla tärkeä työkalu instituutioiden laadun parantamisessa.
Kriteerien hiominen edellyttää kuitenkin keskeisen kysymyksen ratkaisemista: onko pisteytyksen perimmäisenä tavoitteena arvioida kunkin lainsäädäntöprosessin viraston tehtävien suorittamisen tasoa vai valtiokoneiston kehityskapasiteettia?
Tämä kysymys on erityisen merkittävä politbyroon päätöslauselman nro 66 yhteydessä, jossa lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon uudistaminen määritellään keskeiseksi tehtäväksi sosialistisen oikeusvaltion täydellistämisessä Vietnamissa. Kun instituutiot tunnustetaan kehityksen voimavaraksi ja kansalliseksi kilpailueduksi, lainsäädännön laadusta tulee kansallisen hallintokyvyn mittari.
Jokainen säädetty laki heijastaa valtiokoneiston kykyä tunnistaa ongelmia, valita poliittisia ratkaisuja ja järjestää tehokasta täytäntöönpanoa. Viraston, joka ei tunnista institutionaalisia pullonkauloja, on vaikea ehdottaa ratkaisuja. Ilman vankkaa perustaa tai riittämättömällä ennakoinnilla suunniteltu politiikka voi lisätä kansalaisten ja yritysten kustannuksia ja vähentää valtionhallinnon tehokkuutta.
Tässä mielessä lainsäädäntöprosessin arvioinnissa ei ole kyse pelkästään lainsäädäntöprosessin laadun arvioinnista, vaan myös valtiokoneiston institutionaalisen kapasiteetin, hallintokyvyn ja täytäntöönpanokyvyn arvioinnista.
Todellisuudessa lakiluonnos voidaan saada valmiiksi aikataulussa kaikkien tarvittavien asiakirjojen kera ja oikeita menettelyjä noudattaen, mutta tämä ei välttämättä takaa hyvää lakia. Maa tarvitsee nyt lakeja, jotka voivat vapauttaa resursseja, edistää innovaatioita, parantaa kilpailukykyä ja suojata paremmin kansalaisten ja yritysten laillisia oikeuksia ja etuja.
Siksi arviointikriteereillä ei voida pelkästään mitata virastojen menettelyjen ja prosessien noudattamisen tasoa lainsäädäntöprosessissa, vaan niiden on arvioitava myös kykyä tunnistaa ja ratkaista ongelmia; kykyä tunnistaa tarkasti kehityksen pullonkaulat ja ehdottaa asianmukaisia institutionaalisia ratkaisuja. Tämän lisäksi on arvioitava politiikan suunnittelukykyä vaikutustenarviointien laadun, kustannusten ja hyötyjen kvantifiointikyvyn, riskien ennustamisen, hallinnollisten menettelyjen vähentämisen ja kehitysresurssien vapauttamisen avulla.
Vielä tärkeämpää on, että arvioinnin on ulotuttava lain täytäntöönpanon tehokkuuteen sen säätämisen jälkeen. Lain laatu ja tehokkuus on testattava käytännössä. Hyvän lain tulisi luoda myönteistä muutosta, vähentää noudattamiskustannuksia, poistaa kehityksen esteitä ja parantaa valtionhallinnon tehokkuutta.
Jos kriteerit on suunniteltu arvioimaan koko politiikan elinkaarta ongelman tunnistamisesta, politiikan muotoilusta, valmistelusta, arvioinnista ja todentamisesta täytäntöönpanoon ja säätämisen jälkeiseen vaikutustenarviointiin, ne eivät heijastaisi ainoastaan lainsäädännön laatua, vaan myös kunkin valtiokoneiston viraston kehityskapasiteettia.
Lainsäädäntötyön pisteyttämisen ja arvioinnin tavoitteena ei viime kädessä ole ministeriöiden ja virastojen luokittelu tai uusien hallinnollisten menettelyjen luominen. Tämän työkalun tärkein merkitys on tunnistaa tarkasti niiden virastojen institutionaalinen kapasiteetti, hallintokyky ja täytäntöönpanokapasiteetti, joille on uskottu lainsäädäntövastuu.
Aikana, jolloin institutionaalinen uudistus määritellään "läpimurtojen läpimurtona", lainsäädäntötyön arvioinnin on mentävä pelkän asiakirjojen, edistyksen tai menettelyjen laskemisen ulkopuolelle. Lopullisena mittarina on oltava kyky luoda parempia toimintalinjoja, parempia lakeja ja parempia edellytyksiä maan kehitykselle. Tämä on myös tapa mitata, missä määrin nykyaikaisen, kehityskeskeisen ja erittäin tehokkaan sosialistisen oikeusvaltion rakentamisen vaatimukset toteutuvat päätöslauselman 66 hengessä.
Lähde: https://daibieunhandan.vn/cham-diem-cong-tac-xay-dung-phap-luat-10421479.html
