Poliittiset päättäjät väittävät, että ”palauttamisasetus” on keskeinen työkalu sellaisten siirtolaisten palauttamisen nopeuttamiseksi, joilla ei ole oikeutta jäädä Eurooppaan, ja se on EU:n laittoman maahanmuuton valvontastrategian kulmakivi.
Sopimus saatiin päätökseen samaan aikaan, kun EU:hun saapuneiden laittomien maahanmuuttajien määrä laski 40 prosenttia vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. EU-virkamiehet kuitenkin väittävät, että ongelma ei olekaan määrässä, vaan vaikeudessa, jota hallitukset kohtaavat karkotusmääräysten täytäntöönpanossa nykyisen järjestelmän mukaisesti. Tällä hetkellä vain 29 prosenttia EU:sta poistumaan pakotetuista maahanmuuttajista karkotetaan. Tämä tarkoittaa, että jokaista neljää tässä kategoriassa olevaa henkilöä kohden kolme jää maahan, usein muuttamalla toiseen jäsenvaltioon, vaihtamalla osoitettaan tai yksinkertaisesti "katoamalla jäljettömiin". Uuden lain tarkoituksena on sulkea nämä porsaanreiät.
Uuden lain keskeinen osa on säännös, joka sallii jäsenvaltioiden perustaa "palauttamiskeskuksia" EU:n alueen ulkopuolelle. Näin ollen jäsenvaltiot voivat tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa näiden keskusten perustamiseksi kauttakulkupaikoiksi ennen karkotettujen henkilöiden palauttamista tai miksi tahansa muuksi lopulliseksi määränpääksi.
Pakollisena ehtona on, että allekirjoittajamaiden on kunnioitettava kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja periaatetta, jonka mukaan ihmisiä ei palauteta paikkoihin, joissa he saattavat olla vaarassa. Yksin maahan tulleet alaikäiset on suljettu tämän mekanismin ulkopuolelle.
Tätä pidetään merkittävänä muutoksena nykyisiin määräyksiin verrattuna. Nykyisten määräysten mukaan useimmat maahanmuuttajat voidaan palauttaa vain lähtömaahansa tai lähettää maahan, johon heillä on todistettu yhteys.
Uusiin määräyksiin sisältyy myös yhteinen asiakirja, jota kaikkien jäsenvaltioiden on käytettävä karkotuspäätöksiä tehdessään. Tämä asiakirja tunnetaan nimellä eurooppalainen palauttamismääräys (ERO). ERO tarjoaa perustan palauttamispäätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle jäsenvaltioiden välillä, vaikkakin tämä mekanismi on vapaaehtoinen.
Uusi laki asettaa ensimmäistä kertaa oikeudellisia velvoitteita karkotetuille henkilöille itselleen ja sallii myös EU-maiden suorittaa etsintöjä laittomien siirtolaisten "asuinpaikassa tai muissa vastaavissa paikoissa". Laki sisältää myös määräyksiä säilöönottoaikojen pidentämisestä, maahantulokieltojen tiukentamisesta ja viranomaisten valtuuksien lisäämisestä paperittomien siirtolaisten jäljittämiseksi.
Kohtasi reaktion
Euroopan parlamentin ja 27 EU-maan hallitusten on hyväksyttävä tämä laki. Jos ratifiointiprosessi sujuu ongelmitta, laki voi tulla voimaan jo ensi kuussa.
Vaikka EU ja oikeisto suhtautuivat sopimukseen myönteisesti, kansalaisyhteiskunnan ryhmät ja vasemmistolaiset europarlamentaarikot kritisoivat lakia ja väittivät, että se vaarantaisi siirtolaisten hengen ja loukkaisi perusihmisoikeuksia.
Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että kotietsintöjä koskevat määräykset voisivat olla samanlaisia kuin Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviranomaisen (ICE) tekemät kiistanalaiset ratsiat.
Kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten verkoston mukaan sotaa, nälänhätää tai muita vakavia uhkia heihin kohdistuvia pakolaisia pakenevilla ihmisillä on oikeus hakea turvapaikkaa ensimmäisessä turvallisessa maassa, johon he saapuvat, ja heitä on suojeltava hakemuksen käsittelyn aikana.
| Useat EU-maat ovat alkaneet etsiä mahdollisia kumppanimaita tulevien palautuskeskusten perustamiseksi. Saksa, Alankomaat, Itävalta, Tanska ja Kreikka ovat tehneet yhteistyötä maaliskuusta 2025 lähtien tämän kiistanalaisen hankkeen toteuttamiseksi. Samaan aikaan Italia käyttää samanlaista mallia Albaniassa. |
HANH NGUYEN (DW:n, Euronewsin mukaan)
Lähde: https://baocantho.com.vn/chau-au-siet-chat-nhap-cu-a206175.html









Kommentti (0)