Afrikassa asuu tällä hetkellä 1,6 miljardia ihmistä. Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaaliasioiden toimiston mukaan mantereen väkiluvun ennustetaan nousevan 2,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä tekee siitä maailman nopeimmin kasvavan alueen.
Vuosikymmenten ajan väestönkasvua pidettiin Afrikan rajoitteena, mutta Afrikan kehityspankin ja YK:n Afrikan talouskomission mukaan vuoteen 2040 mennessä mantereen työikäisen väestön odotetaan ylittävän Intian ja Kiinan yhteenlasketun työvoiman määrän. Samaan aikaan kaupungit, kuten Nairobi (Kenia), Lagos (Nigeria), Accra (Ghana) ja Dar-es-Salaam (Tansania), kehittyvät nopeasti hallinnollisista keskuksista kukoistaviksi työvoimakeskuksiksi ja kuluttajamarkkinoiksi. Maailmanpankki arvioi, että noin 44 % Afrikan väestöstä asuu tällä hetkellä kaupunkialueilla, ja luvun ennustetaan nousevan 60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.
Asiantuntijoiden mukaan Afrikalla on väestöetu, mutta siltä puuttuu institutionaalinen kehys, joka muuttaisi tämän edun kestävän kasvun moottoriksi. ”Yksi merkittävimmistä haasteista on se, että monet maat ja kaupunkien hallitukset eivät pysty ennakoimaan väestöpaineita, hallinnoimaan maata, rahoittamaan infrastruktuurin kehittämistä ja näkemään epävirallisen talouden osana tuottavaa taloutta sen sijaan, että se olisi jokin, jota voidaan kontrolloida”, sanoo Mandipa Ndlovu, tutkija Leidenin yliopistosta (Alankomaat).
Itä-Aasian teollinen nousu on pitkään perustunut maareformiin, vientiin suuntautuneeseen tuotantoon ja alueen yksityisen sektorin tehokkaaseen toimintaan. Kirjailija Joe Studwell kirjoittaa aiemmin tänä vuonna julkaistussa kirjassaan "How Africa Works", että kehitys alkaa usein maaseudulta. Näin ollen pienviljelijöiden lisääntynyt tuottavuus luo ylijäämiä, jotka voidaan investoida uudelleen teollisuuteen. Studwell korostaa, että jokainen menestyvä teollistunut maa Japanista Etelä-Koreaan aloitti maareformilla ja maatalouden muutoksella. Maatalouden tuottavuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on kuitenkin edelleen alhainen. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan keskimääräinen viljasato alueella on vain noin 1,5–2 tonnia hehtaaria kohden, mikä on paljon vähemmän kuin Etelä-Aasian 4 tonnia hehtaaria kohden.
Tätä taustaa vasten useat Afrikan maat, kuten Etiopia ja Ruanda, pyrkivät toteuttamaan rakenneuudistuksia. Kaupan yhdentymistä pidetään ratkaisevan tärkeänä tässä muutoksessa. Afrikan unioni perusti Afrikan mannermaisen vapaakauppa-alueen, jonka tavoitteena on luoda yhteismarkkinat miljardeille ihmisille, joiden yhteenlaskettu BKT on noin 3,4 biljoonaa dollaria.
Itä-Aasian tason saavuttamiseksi Afrikan on kuitenkin kehitettävä työvoimavaltaista teollista tuotantoa, kuten tekstiili- ja jalkineteollisuutta, joka on suunnattu vientiin. Ulkomaisia investointeja pidetään keinona nopeuttaa tätä prosessia. Tällä hetkellä Afrikassa toimii noin 10 000 kiinalaista yritystä, joista kolmannes toimii teollisuudessa ja luo lukuisia työpaikkoja, kuten Etiopian tekstiiliteollisuudessa. ”Afrikan kasvava väestö tarkoittaa, että alueella on potentiaalia tulla yhdeksi maailman houkuttelevimmista sijoituskohteista, mutta hyödyt eivät jakaudu tasaisesti maiden kesken. Siksi maiden on tehtävä enemmän varmistaakseen, että ulkomaiset investoinnit vahvistavat paikallisia valmiuksia”, sanoo Chris Edeygu, riskienhallintakonsultointiyritys Africa Risk Consultingin vanhempi analyytikko.
Yhdistyneiden Kansakuntien teollisen kehityksen järjestön mukaan teollisuustuotanto muodostaa vain 10–12 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan bruttokansantuotteesta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin teollistuneissa talouksissa.
TRI VAN (Al Jazeeran mukaan)
Lähde: https://baocantho.com.vn/chau-phi-truc-loi-the-ve-dan-so-a207138.html










