![]() |
| Britannian pääministeri Keir Starmer pyrkii viimeisissä pääministeritoimissaan vahvistamaan Ison-Britannian ja Euroopan puolustuskykyä investoimalla miehittämättömiin ilma-aluksiin ja tekoälyjärjestelmiin. (Lähde: Euronews) |
Luottamuskriisi
Britannian pääministeri Keir Starmer ilmoitti eroavansa 22. kesäkuuta alle kahden vuoden viran jälkeen. Hän totesi, että työväenpuolueen johtajan valintaprosessi alkaisi heinäkuussa ja että hän pysyisi pääministerinä, kunnes hänen seuraajansa valitaan, ja hänen odotetaan astuvan virkaansa syyskuussa.
Keir Starmerin ero ei ole pelkästään henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan se heijastaa työväenpuolueen sisäisiä vaikeuksia ja syvää umpikujaa Britannian nykypolitiikassa. Brexitin jälkeisen Britannian politiikan pitkittynyt luottamuskriisi on johtanut siihen, että johtajia on toistuvasti erotettu valta-asemista ennen kuin he ovat ehtineet toteuttaa äänestäjille lupaamiaan ohjelmia.
Vain noin kymmenessä vuodessa Britannialla on ollut seitsemän eri pääministeriä, mikä on harvinainen tapahtuma maan nykyaikaisessa poliittisessa historiassa. Tämä heijastaa paitsi poliittisten puolueiden välistä kilpailua myös hallintomallin kriisiä, yhteiskunnallista polarisaatiota ja äänestäjien luottamuksen laskua johtoa kohtaan. Äänestäjien kärsimättömyys kasvaa, kun elintaso ei parane, julkiset palvelut, erityisesti terveydenhuoltojärjestelmä, heikkenevät ja laittoman maahanmuuton ongelma on edelleen ratkaisematta.
Keir Starmerin työväenpuolue voitti maanvyörymävoiton vuoden 2024 vaaleissa. Voitto johtui kuitenkin todennäköisesti suurelta osin äänestäjien kyllästymisestä konservatiivipuolueeseen eikä niinkään heidän täydellisestä luottamuksestaan työväenpuolueen ohjelmaan. Raskas tappio toukokuun 2026 paikallisvaaleissa ja keskeisten ministerien lähtö lisäsivät työväenpuolueen sisäistä painetta, minkä seurauksena Keir Starmer ilmoitti eroavansa pääministerin tehtävästä.
Brexit kuumenee jälleen.
Tasan 10 vuotta historiallisen 23. kesäkuuta 2016 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen Brexit-kysymys kuumenee jälleen Britannian politiikassa. Paluu parrasvaloihin ei ole sattumaa, vaan se johtuu keskeisistä syistä. Ensinnäkin talouskasvun odotukset ovat murskaantuneet.
Toiveet vauraudesta ja taloudellisesti itsenäisestä Britanniasta eivät ole toteutuneet Brexitin kannattajien toiveiden mukaisesti. Sen sijaan toimitusketjujen häiriöt, kaupan esteet EU-markkinoiden kanssa ja jatkuva inflaatio ovat rapauttaneet Britannian taloutta. Brittiläiset äänestäjät ja yritykset ovat ymmärtämässä, että he maksavat kovan hinnan tästä "avioerosta".
Puolustus- ja energiaturvallisuuden osalta Ukrainan konflikti ja nopeasti muuttuva Euroopan turvallisuustilanne vaativat Lontoon ja Brysselin välistä tiiviimpää yhteistyötä. Brexitin jälkeen Englannin kanaalin ylittävä etäisyys Isosta-Britanniasta Manner-Eurooppaan näyttää kuitenkin kasvaneen, mikä etäännyttää Britanniaa EU:n yhteisistä tavoitteista. Tämä on aiheuttanut Britannialle vaikeuksia puolustus- ja energiaturvallisuuskysymyksissä, koska politiikkaa ei ole koordinoitu EU:n kanssa.
Puolustusministeri John Healeyn eroaminen 11. kesäkuuta puolustusmenokiistan vuoksi osoittaa, että Britannia ei voi yksin suojella etujaan ilman tiiviitä suhteita mannermaisiin kumppaneihinsa.
Lopulta kenties sekä Britannia että EU ymmärtävät tarvitsevansa toisiaan, mutta muodossa, joka vaatii huolellista harkintaa. Juuri ennen Starmerin eroa Britannia ja EU olivat suunnitelleet huippukokousta heinäkuussa suhteidensa uudelleenjärjestämiseksi. Brexit-kysymys on nyt noussut esiin, kun Britannian on pakko löytää tie takaisin EU:n standardeihin tai ainakin lähemmäksi niitä pelastaakseen itsensä.
![]() |
| Brexit-kysymys on nyt noussut esiin, koska Britannian on pakko löytää tie takaisin EU-normeihin tai ainakin lähemmäksi niitä pelastaakseen itsensä. (Lähde: Cato-instituutti) |
Mahdollisuuksia edessä?
Keir Starmerin lähtö avaa uuden luvun, epävarman mutta täynnä toivoa merkittävästä muutoksesta Britannian politiikassa. Ensinnäkin työväenpuolueen johtajuuden ja pääministerin paikasta käytävä kilpailu, jonka odotetaan ratkeavan ennen syyskuuta, luo uusia potentiaalisia ehdokkaita tehtävään. Pragmaattisempien, maltillisempien ja rohkeampien taloudellisten haasteiden edessä olevien hahmojen, kuten Suur-Manchesterin pormestarin Andy Burnhamin, odotetaan tuovan uuden näkökulman Britannian politiikkaan.
Seuraava tärkeä seikka on, että Downing Streetin kuohunnasta huolimatta Ison-Britannian ja EU:n suhteiden laantuminen on peruuttamatonta. EU on vahvistanut, että sen suhde Isoon-Britanniaan on edelleen vahva ja että EU tarvitsee Isoa-Britanniaa turvallisuus- ja talouskysymyksissä; toisaalta Iso-Britannia tarvitsee EU:ta myös kaupan pullonkaulojen ja muiden tärkeiden kysymysten ratkaisemiseksi.
Ison-Britannian EU-jäsenyyden jatkuminen lähitulevaisuudessa on mahdotonta; se on poliittisesti mahdotonta. Syvempi yhteistyösopimus turvallisuuden, energian ja tulliesteiden minimoimisen aloilla on kuitenkin mahdollinen skenaario.
Vaikka pääministeri Keir Starmerin ero saattaa heijastaa Britannian politiikan kriisiä, toisesta näkökulmasta se tarjoaa Britannialle myös mahdollisuuden löytää johtaja, joka kykenee vakauttamaan tilanteen ja ohjaamaan Britanniaa vaikeiden aikojen läpi jatkuvan kehityksen suuntaan.
Seuraavan poliitikon haasteena Downing Street 10:ssä on todistaa, että hän pystyy saavuttamaan sen, missä aiemmat Britannian pääministerit eivät ole onnistuneet: palauttamaan kasvun, vahvistamaan äänestäjien luottamusta ja luomaan vakauden kauden vallan huipulla tapahtuneiden muutosten aiheuttaman väsymyksen jälkeen.
Ehkäpä lyhin tie Britannialle nykyisen kriisin voittamiseksi on löytää uudelleen yhteinen sävel Euroopan kanssa, mallissa, joka sopii paremmin molemmille osapuolille.
Lähde: https://baoquocte.vn/con-loc-chinh-truong-anh-412589.html










