
Pääkonttori on alttiina auringolle ja sateelle.
Hanoin hallinnollisten rajojen muutoksen jälkeen (vuodesta 2008) virastojen ja yksiköiden (Ha Tayn maakunnasta ja Hanoin kaupungista) yhdistämisen seurauksena monet päämajat ovat käyttämättömiä.
HanoiMoi-sanomalehden toimittajien lokakuussa 2023 tekemät havainnot paljastivat, että vilkkaalla To Hieu -kadulla (Ha Dongin kaupunginosassa) sijaitseva Hanoin kaupungin tilasto-osaston toinen toimipiste oli rapistunut. Ympäröivä alue oli rikkaruohojen ja sammaleen peitossa. Sisäänkäynnillä näkyi moottoripyöräkorjaamo, jonka tarkka sijainti oli epäselvä. Sisällä toimistot olivat peittyneet paksuun pölyyn. Ei kaukana sijaitseva kansansyyttäjänviraston rakennus oli myös suljettu ja lukossa. Pitkäaikaisen käyttämättömyyden vuoksi rakennus oli rapistunut, ja monet seinät olivat irronneet.
Tämä tilanne on toistunut myös monilla muilla paikkakunnilla hallinnollisten yksiköiden yhdistymisten jälkeen. Thanh Hoan maakunnassa on tällä hetkellä merkittävää maa- ja rakennusylijäämää piirikunnissa, kaupungeissa ja kunnissa. Ylijäämäiset julkiset työt ja varat maakunnan hallintovirastojen ja -yksiköiden uudelleenjärjestelyn jälkeen voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kuntatason virastot, kuntatason kulttuurikeskukset, kuntatason terveysasemat , kylä-/kylä-/lähiökulttuuritalot; uudelleenorganisoitujen piiritason julkisten palveluyksiköiden päämajat; ja maakunnassa sijaitsevien keskushallinnon virastojen päämajat. Yleisesti ottaen ei ole olemassa erityisiä suunnitelmia ylijäämäisten maa- ja rakennusten käsittelystä hallintovirastojen ja -yksiköiden uudelleenjärjestelyn jälkeen; monet omaisuuserät ovat olleet käyttämättöminä pitkään, mikä on johtanut vaurioihin, rappeutumiseen ja hylkäämiseen; niiden käyttötarkoituksen muuttaminen ja julkisten töiden ja omaisuuden luovuttaminen muille virastoille ja yksiköille hallinnoitavaksi ja käytettäväksi ei ole ollut laajamittaista, mikä on johtanut valtion varojen tuhlaamiseen...
Valtiovarainministeriö totesi, että hylättyjen, hukkaan heitettyjen ja rapistuneiden julkisten rakennusten ja maa-alueiden nykytila johtuu pääasiassa tarpeesta ratkaista piiri- ja kuntatason hallintoyksiköiden uudelleenjärjestelystä aiheutuvia ongelmia. Todellisuudessa näiden rakennusten ja maa-alueiden käsittelyä koskevien suunnitelmien, erityisesti myynti- ja siirtosuunnitelmien, toteuttaminen uudelleenjärjestelyn aikana on ollut hidasta, minkä seurauksena osa kiinteistöistä on jäänyt tyhjilleen ja rapistunut. Tähän mennessä lähes 500 kiinteistöä ja tonttia vuosilta 2019–2021, jotka olivat ylijäämäisiä piiri- ja kuntatason hallintoyksiköiden uudelleenjärjestelyn aikana, on edelleen käsittelemättä.
Samaan aikaan ministeriöiden, keskus- ja paikallisten virastojen valtiovarainministeriölle toimittamat tiedot osoittavat, että julkisten varojen uudelleenjärjestelystä ja käsittelystä annetun hallituksen asetuksen nro 167/2017/ND-CP ja asetuksen nro 167/2017/ND-CP tiettyjen pykälien muuttamisesta ja täydentämisestä annetun hallituksen asetuksen nro 67/2021/ND-CP nojalla uudelleenjärjestelyn ja käsittelyn kohteena olevien maa- ja asuntokiinteistöjen kokonaismäärä (mukaan lukien valtion omistamien yritysten ja yli 50-prosenttisesti valtion pääomasta omistettujen osakeyhtiöiden maa- ja asunnot) on 266 502. 31. elokuuta 2023 mennessä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien maa- ja asuntokiinteistöjen kokonaismäärä oli 189 524. Hyväksymättömien asunto- ja maakiinteistöjen määrä oli 76 978, joista 34 839 on valtion hallinnoinnissa ja 42 139 paikallishallinnon hallinnoinnissa.
Ongelman ratkaisemisesta ei ole päästy yksimielisyyteen.
Hanoin valtiovarainministeriön varajohtaja Mai Cong Quyenin mukaan edellä mainittu tilanne johtuu siitä, että talojen ja maan hallintaa, käyttöä ja hyödyntämistä säännellään julkisten varojen hallintaa ja käyttöä koskevan lain lisäksi useilla erityislaeilla (maa, asuminen, yritysten tuotantoon ja liiketoimintaan sijoitetun valtion pääoman hallinta ja käyttö...). Siksi täytäntöönpanoprosessissa on edelleen monia erilaisia mielipiteitä, jotka vaativat vaihtoa, keskustelua ja ohjausta valtiovarainministeriöltä ja asiaankuuluvilta virastoilta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi, varmistaen varovaisuuden, tehokkuuden ja säännösten noudattamisen.
Samaan aikaan taloja ja maata koskevien lakisääteisten asiakirjojen laatiminen lain ja Hanoin kansankomitean ohjeiden mukaisesti ei ole saanut riittävästi huomiota joissakin virastoissa ja yksiköissä. Tähän mennessä jotkut yksiköt eivät ole vielä suorittaneet kartoituksia, toimittaneet kaavatietoja tai jättäneet luonnonvara- ja ympäristöministeriölle hakemuksia maankäyttöoikeuksien, talojen ja muun maahan liittyvän omaisuuden omistusoikeuksien myöntämiseksi. Tämä vaikuttaa merkittävästi näiden virastojen ja yksiköiden talojen ja maa-alueiden uudelleenjärjestelyä ja käsittelyä koskevien suunnitelmien laatimisen edistymiseen.
Kaupungissa sijaitsevien keskitetysti hallinnoitujen kiinteistöjen pääkonttorin siirtäminen takaisin paikallisviranomaisille uusiin tiloihin muuton jälkeen on ollut hidasta ja koskee pääasiassa ministeriöiden ja osastojen alaisten virastojen ja yksiköiden pieniä toimistoja.
Lisäksi valtiovarainministeriö totesi, että piiri- ja kuntatasolla tapahtuvan laajan hallintoyksiköiden uudelleenjärjestelyn ja uudelleenjärjestelyä vaativien ylimääräisten toimistorakennusten merkittävän määrän lisäksi näiden rakennusten uudelleenjärjestely ja käsittely riippuvat hallintovirastojen ja -yksiköiden tarpeista sekä maankäytön suunnittelusta ja kaavoista. Koska paikallishallinnon alaisten hallintoyksiköiden ja alueella sijaitsevien keskushallinnon yksiköiden uudelleenjärjestelyt toteutetaan samanaikaisesti, näiden rakennusten siirtäminen muihin yksiköihin on käytännössä mahdotonta. Niiden myyminen, siirtäminen tai takaisinotto edellyttäisi muutoksia maankäytön suunnitteluun ja yksityiskohtaisiin rakennussuunnitelmiin, mikä vie aikaa.
Lisäksi suurin osa ylijäämämaista ja -rakennuksista, joita ei ole käsitelty, sijaitsee maaseudulla, vuoristoisilla ja syrjäisillä alueilla; monissa yksiköissä ei ole toimistotilaa, mutta ne eivät sijaitse samalla alueella, joten niitä ei voida siirtää käyttöön. Alueilla, joilla siirto on mahdollista, ei ole yksiköitä, jotka tarvitsisivat siirtoa. Puhumattakaan siitä, että kiinteistömarkkinat ovat olleet viime aikoina hiljaisia, mikä on vaikeuttanut myyntiä ja siirtoja sijoittajien kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Toinen syy on se, että maan ja kiinteistöjen hintojen määrittämisessä on edelleen monia esteitä, erityisesti arvostusmenetelmien ja arviointiyritysten palkkaamisen osalta maan ja kiinteistöjen arvojen määrittämiseksi; maan ja talojen arkistot ovat puutteellisia, hallinta- ja käyttöhistoria on monimutkaista, ja maan ja talojen uudelleenjärjestelyihin ja käsittelyyn liittyy monia säädöksiä ja niitä suorittavat useat virastot.
Merkittävää on, että sekä taloja ja maata suoraan hallinnoivien ja käyttävien yksiköiden päälliköiden että hallintovirastojen vastuu ei ole riittävän korkea. Todellisuudessa asetus nro 151/2017/ND-CP, jossa yksityiskohtaisesti täsmennetään joitakin julkisen omaisuuden hallintaa ja käyttöä koskevan lain säännöksiä, on myös aiheuttanut joitakin vaikeuksia sen täytäntöönpanossa. Esimerkiksi virastojen, organisaatioiden ja yksiköiden julkisen omaisuuden hallintaan ja käyttöön liittyvistä osa-alueista puuttuu erityisiä ohjaavia määräyksiä, kuten menettelyt omaisuuden siirtämiseksi luontoissuorituksina virastoille, organisaatioille ja yksiköille; valtuudet päättää julkisen omaisuuden hallinnoinnista ja käytöstä vastaavien yksiköiden kunnossapidosta, korjauksesta ja vuokraamisesta; sekä julkisen omaisuuden hyödyntäminen takaisinsaantia jälkeen...
Lisäksi nykyiset julkisen omaisuuden käsittelymenettelyjä koskevat määräykset ovat riittämättömiä esimerkiksi julkisen omaisuuden käsittelyn osalta fuusioiden, yhdistymisten, jakautumisten tai purkamisten yhteydessä. Menettelyn mukaan omaisuuden hallinnoinnista ja käytöstä vastaava viranomainen ehdottaa ja laatii tarvittavat asiakirjat luovuttamista varten. Monissa tapauksissa julkisen omaisuuden hallinnoinnista ja käytöstä vastaavaa viranomaista ei kuitenkaan enää ole olemassa fuusioiden, yhdistymisten tai purkamisten vuoksi.
Erityisesti julkisten varojen käyttö julkisissa palveluyksiköissä liiketoimintatarkoituksiin, vuokraukseen, yhteisyrityksiin ja kumppanuuksiin on paljastanut monia vaikeuksia. Esimerkiksi yhteisyritys- ja kumppanuuskumppaneiden valinta nykyisten säännösten mukaisesti on haastavaa, koska kunkin kriteerin arviointi- ja pisteytysperustetta ei ole. Lisäksi käytännössä on tapauksia, joissa yhteisyritys- tai kumppanuusprosessin aikana hanketta ei voida jatkaa ylivoimaisen esteen vuoksi, mikä johtaa pyyntöihin sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta. Tälle tilanteelle ei kuitenkaan tällä hetkellä ole erityisiä säännöksiä, mikä aiheuttaa hämmennystä sen käsittelyssä.
(Jatkuu myöhemmin)
Lähde










Kommentti (0)