Totuus paljastuu.
Iranilaisen Mehr News -lehden mukaan 40 päivän sota ei ollut pelkästään sotilaallinen yhteenotto Iranin ja Yhdysvaltojen ja Israelin koalition välillä; siitä tuli myös näyttämö alueen taustalla olevien todellisuuksien paljastamiselle.
Monet alueen maat, jotka ovat viime vuosina pyrkineet vakiinnuttamaan asemansa Länsi-Aasian vaikutusvaltaisina suurvaltoina, ovat kohdanneet tässä suuressa kokeessa ankaria geopoliittisia realiteetteja.
Niiden joukossa Yhdistyneillä arabiemiirikunnilla (UAE) on erityinen asema. Maa on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana luottanut taloudelliseen vaurauteensa ja strategisiin suhteisiinsa Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa laajentaakseen toimintaansa luonnollisen vaikutuspiirinsä ulkopuolelle.
Yksi tämän sodan tärkeimmistä opetuksista on se, että suurvallat ovat strategisia liittolaisia kriittisinä aikoina ja asettavat omien etujensa suojelun etusijalle alueellisten kumppaniensa turvallisuuden varmistamisen sijaan.
Viime vuosikymmenten kokemukset Länsi-Aasiassa ovat toistuvasti vahvistaneet tämän todellisuuden. Yhdysvallat on useaan otteeseen osoittanut olevansa halukas uhraamaan jopa lähimmät liittolaisensa muuttuvien strategisten olosuhteiden ja epävakaiden olosuhteiden vuoksi.
Mutta näyttää siltä, että osa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien poliittisesta eliitistä uskoo edelleen, että läheisyys Yhdysvaltoihin ja Israeliin voi tarjota eräänlaisen strategisen immuniteetin. Turvallisuussopimuksia, tiedusteluyhteistyötä ja suhteiden normalisointia Israelin kanssa voidaan kaikki analysoida tässä viitekehyksessä.
40 päivän sota kuitenkin osoitti, ettei tämä laskelma sopinut alueelliseen todellisuuteen.
Koko sodan ajan yksi Yhdysvaltojen ja Israelin ensisijaisista tavoitteista oli muuttaa alueellista voimatasapainoa. He uskoivat, että voimakkaalla sotilaallisella painostuksella he voisivat heikentää Iranin asemaa ja saada aikaan haluamansa järjestyksen. Lopputulos oli kuitenkin täysin erilainen.
Vakauden salaisuus
Sodan ilmoitettujen ja julkaissemattomien tavoitteiden epäonnistuminen paljastaa, että alueen valtarakenne on paljon monimutkaisempi kuin mitä sotilasoperaatiot tai ulkomaiset liittoutumat voisivat muokata.
Tämä todellisuus on erityisen tärkeä Yhdistyneille arabiemiirikunnille, koska merkittävä osa sen ulkopolitiikasta on viime vuosina perustunut oletukseen, että alueellista voimatasapainoa voidaan muuttaa ulkopuolisten toimijoiden avulla.
Maantieteellisellä sijainnilla on kuitenkin omat sääntönsä. Yhdistyneet arabiemiirikunnat sijaitsee alueella, jonka turvallisuus riippuu vahvasti ympäröivien alueiden vakaudesta.
Tällä maalla ei ole valtavaa strategista syvyyttä, suurta väestöä tai sotilaallisia voimavaroja, jotka olisivat verrattavissa alueen johtaviin voimiin. Suuri osa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien vahvuudesta johtuu sen taloudesta, kaupasta, investoinneista ja kauttakulkuroolista.
Siksi laajalle levinnyt epävakaus alueella voisi vaikuttaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien etuihin vakavammin kuin monien muiden maiden.
Tästä syystä maan tulevaisuuden kytkeminen jännitteitä aiheuttaviin hankkeisiin ja ulkomaisiin sotilasliittoihin ei ole Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pitkän aikavälin kansallisten etujen mukaista.
40 päivän sodan kokemukset osoittavat, että mikä tahansa laajamittainen alueellinen konflikti voi nopeasti vaikuttaa taloudelliseen turvallisuuteen, energiaan, kauppaan ja investointeihin – juuri niihin alueisiin, jotka muodostavat Yhdistyneiden arabiemiirikuntien vahvuuden.
Toinen tärkeä seikka on, että 40 päivän sota osoitti jälleen kerran, ettei todellinen valta Länsi-Aasiassa tule pelkästään edistyneestä sotilaskalustosta tai ulkomaisesta tuesta.
Kansallinen tahto, sisäinen kapasiteetti, kotimainen yhtenäisyys ja kyky kestää ulkoista painetta ovat edelleen tärkeimmät tekijät vahvuuden luomisessa.
Monet teknologiseen ylivoimaan tai suurvaltojen tukeen perustuvat laskelmat on kyseenalaistettu tässä sodassa.
Arabiemiirikuntien tulisi nähdä tämä todellisuus vakavana varoituksena. Maa, jonka turvallisuus ja vakaus riippuvat suurelta osin ympäröivästä ympäristöstään, ei voi harjoittaa vastakkainasettelevaa politiikkaa loputtomiin.
Mitä suurempi kuilu Yhdistyneiden arabiemiirikuntien politiikan ja alueen geopoliittisten realiteettien välillä on, sitä korkeammat ovat kuilun kustannukset. Viime vuosina on tullut yhä ilmeisemmiksi merkkejä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ulkopolitiikan tiettyjen osa-alueiden uudelleenarvioinnista.
Pyrkimyksiä jännitteiden lieventämiseksi joidenkin alueen maiden kanssa ja taloussuhteiden laajentamiseksi naapureiden kanssa voidaan arvioida tässä viitekehyksessä. 40 päivän sota osoitti kuitenkin, että tämä prosessi kaipaa syvempää ja vakavampaa lähestymistapaa.
Persianlahden alueen kestävää turvallisuutta ei saavuteta ulkomaisten liittoutumien kautta, vaan alueen maiden välisen yhteistyön kautta. Historiallinen kokemus osoittaa myös, että ulkoisten voimien läsnäolo usein pikemminkin vaikeuttaa kriisejä kuin lieventää jännitteitä.
Aina kun alueen maat pystyvät ratkaisemaan erimielisyytensä vuoropuhelun ja yhteistyön avulla, vakaus lisääntyy ja taloudellisia mahdollisuuksia avautuu lisää.
Strategisesta näkökulmasta tärkein opetus 40 päivän sodasta Arabiemiirikunnille on, että turvallisuutta ei voi ostaa rahalla. Mitkään asekaupat, turvallisuussopimukset tai ulkomainen apu eivät voi korvata vakaita ja rakentavia suhteita naapureihin.
Arabiemiirikunnat ovat tänään ratkaisevan valinnan edessä. Ensimmäinen tie on jatkaa politiikkaa, joka asettaa maan alueen ulkopuolisten hankkeiden rinnalle ja tekee siitä tahattomasti osan kallista kilpailua.
Toinen tie on kohti alueellista yhteistyötä, jossa kunnioitetaan geopoliittisia realiteetteja ja investoidaan kestäviin suhteisiin naapurimaiden kanssa.
40 päivän sota osoitti, että Länsi-Aasian tulevaisuudesta päättäisivät alueen asukkaat itse, eivät ulkopuoliset voimat.
Lähde: https://giaoducthoidai.vn/cuoc-chien-phoi-bay-thuc-te-ngam-khu-vuc-tay-a-post780393.html








Kommentti (0)