Kaislikkojen vuodenaikojen etsintä

Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa, nähdessäni sinappivihreiden rivien alkavan puhjeta kultaisia silmuja ja taivaan muuttuvan harmahtavaksi, tajusin, että vanha vuosi oli todellakin lähestymässä loppuaan. Sumuinen nostalgia täytti mieleni ja vaali köyhän lapsuuden muistoja, kun väsymättä etsin valkoisia ruokoja kotikaupunkini jokirannoilta.

Báo Đồng Nai•21/10/2025

Kotikaupunkini oli silloin hyvin köyhä, kaikki oli alkeellista, eikä siellä ollut paljon korkeita rakennuksia kuten nyt. Minne tahansa katsoi, näki laajoja peltoja, riisipeltoja ja loputtomasti puita ja rikkaruohoja. Vanhempi veljeni seisoi pihalla ja osoitti kaukaisuuteen: "Katso, pikkuveli, ruokokausi on tulossa! Ne kukkivat valkoisina koko joen varrella, se on niin kaunista." Heti me kaksi menimme joen rannalle poimimaan ruokoja leikkiäksemme niillä.

Muistan, että se oli silloin, kun ensimmäiset syystuulet alkoivat puhaltaa ja talvi lähestyi hitaasti tuoden mukanaan viileän tunnelman. Silloin ruo'ot alkoivat kasvaa pitkiksi ja hoikiksi. Vain muutaman päivän kuluttua niiden latvoihin ilmestyi pieniä, norsunluunvalkoisia kukkia. Ne eivät osoittaneet ylöspäin, vaan riippuivat alaspäin huojuen lempeästi tuulessa luoden harvinaisen pehmeyden. Juuri tämä pehmeys lumosi kylämme lasten sydämet.

Ja sitten muistot puutteellisesta lapsuudesta nousivat yhtäkkiä pintaan, kun näin itseni lapsena joen rannalla kahlaamassa ruo’oissa poimimassa suurimpia ja kukkivimpia. Yhdeksän- tai kymmenenvuotiaana internet ei ollut vielä ilmestynyt, ja sähkö oli vasta alkanut tulla, joten nykyaikaisia, hauskoja pelejä ei ollut paljonkaan. Jos paimensimme puhveleita tai pilkkoisimme puita, jos näimme jotain mielenkiintoista tai kaunista kasvia, joka kiinnitti huomiomme, meillä oli idea peliin. Jäljittelimme Dinh Bo Linhin aikaa käyttämällä ruokoita aseina ja keppejä leikkitaisteluna. Suurella innolla jaoimme itsemme kahteen joukkueeseen, joista kumpikin heilutti ruokolippua edestakaisin, naurumme kaikui halki maaseudun.

Saatat myös pitää tästä

60 vuoden iän jälkeen päänsäryn ja huimauksen kanssa herääminen on syytä huoleen: Tee tämä heti elääksesi pidempään.GĐXH - Monet ihmiset uskovat, että päänsärky ja huimaus ovat väistämättömiä vanhuuden seurauksia. Nämä oireet voivat kuitenkin liittyä aivoverenkiertohäiriöihin, korkeaan verenpaineeseen tai sydän- ja verisuonitauteihin...

Alitajunnassani ruo'oilla on lempeä tuoksu, jonka vain minä voin aistia, sillä ystäväni väittävät niiden olevan hajuttomia. Muistan yhä elävästi hiivin pensaiden läpi poimimaan ruo'oja; kun ruoko hipaisi nenääni, hajuaistini heräsi hienovaraiseen aromiin. Tuo tuoksu tuntui sisältävän maaseudun tuoksun, nousevan joen veden, viipyilevän kasteen ja rakkaan kotimaani tuoksun. Ja leikittyäni leikkitaisteluita makasin ruohikolla, yhä ruoko kädessäni, katsellen taivasta ruo'kojen läpi kuin herkän usvasillan läpi, ruo'kojen lempeän tuoksun yhä pehmeästi ympäröidessäni minut.

Juostettuamme päiviä ympäriinsä ja kyllästyttyämme sotaleikkeihin, äitini ja minä leikkasimme ahkerasti ruokoa tyynyiksi. Muistan ne unettomat iltapäivät kuistilla kultaisessa auringonvalossa, kun kaksi käsiparia erottelivat huolellisesti pieniä ruokokukkia ja asettivat ne koriin. Vähitellen loimme kauniin, pehmeän tyynyn. Äitini antoi minulle ensimmäisen ruokotyynyn, johon voisin käpertyä ja levätä päätäni. Halasin tyynyn hellästi rintaani vasten, syleillen kaikkea rakkautta ja rajatonta äidin hellyyttä, joka oli kukkinut lukemattomien vuodenaikojen läpi, ja oppien vaalimaan jokaista pientä muistoa ravitakseni sieluani sen hitaasti kasvaessa monien kauniiden ajatusten kera.

Vuosia on kulunut, mutta joka kerta kun kylmä ilma saapuu, aina kun suljen silmäni, tunnen itseni takaisin vanhaan kotikaupunkiini, joenrannoille, missä ruoko kukkii valkoisena peittona, täynnä suloisia ja rakkaita muistoja ystävieni kanssa. Tuntuu kuin lepuuttaisin päätäni pehmeillä ruokotyynyillä, joita äitini ja minä olimme huolellisesti keränneet ja laittaneet tyynyliinoihin. Tällä sydämeni maalla etsin väsymättä lapsuuteni ruokokukkia, noita lempeitä alkutalven kausia, jotka jotenkin ovat pitäneet osan elämäni rakkaudesta tiukasti sydämessäni!

Mai Hoang

Saatat myös pitää tästä