”Laajat rehevän vihreät riisipellot / Korkeat tornit seisovat majesteettisesti, kuunvalo heittää varjoja betelpähkinäpuihin / Maisema ennen ja jälkeen / Muinainen maalaus, joka on kyllästetty maan väreillä.” Nämä säkeet maalaavat taitavasti kuvan But Thapin ( Bac Ninhin maakunta) maaseudusta, joka on sekä yksinkertainen että viehättävä.
Yksinkertaiset värit yhdistettynä maaseudun eleganttiin harmoniaan luovat sadunomaisen kauniin maiseman. Näitä runollisia sanoja seuraten matkustimme But Thapiin, joka sijaitsee Duong-joen rehevän vihreän pengerryksen vieressä, missä tuuli heiluttaa veden pintaa ympäri vuoden ja riisi- ja maissipellot kahisevat kuin maaseudun kehtolaulu.
Toinen tilaisuus palata tänne tarjoutui Phu My -laulukerhon (Tri Quan piirikunta, Bac Ninhin maakunta) puheenjohtajan, Quan Ho -kansanlaulajan, lämpimästä kutsusta. Hän kutsui meidät osallistumaan Quan Ho -kansanlauluesitykseen Vietnamin kulttuuriperintöpäivän 20-vuotisjuhlan kunniaksi (23. marraskuuta 2025). Esitys pidettiin kuuluisan But Thap -pagodin alueella, joka on kuuluisa neljästä kansallisaarteestaan.
|
Mies- ja naislaulajat osallistuvat Quan Ho -kansanlauluesitykseen But Thap -pagodin (Bac Ninh) alueella. Kuva: DUC NAM |
Talvi oli saapunut, mutta sää ei ollut vielä purevan kylmä; aurinko paistoi kirkkaasti ja ruoho kahisi. Seurasimme Duong-joen pengerrystä But Thap -pagodille. Muinainen temppeli erottui kuin eloisa siveltimenvedon vehreän maiseman keskellä. Sen tummanruskea tiilikatto, kauniisti kaartuvat räystäät ja kiiltävä kynänmuotoinen pagodi maalattu kirkasta sinistä taivasta vasten. Heti pääportille saavuttuamme tunnistimme herra Nguyen Sy Luongin, jolla oli hienostunut olemus ja lempeä hymy. Hän kätteli meitä lujasti ja tervehti meitä lämpimästi. Quan Ho -kansan tavan mukaisesti jopa vanhukset puhuttelevat toisiaan "veljeksi" tai "sisareksi" ja kutsuvat itseään "nuoremmaksi sisarukseksi". Paikallisen tavan mukaisesti mekin kutsuimme häntä kunnioittavasti "veljeksi".
Olen tuntenut herra Luongin siitä lähtien, kun aloitimme poliittisten upseerien koulutuskoulussa. Koulu sijaitsee muinaisessa linnoituksessa, Kinh Bac -kulttuurin rikkaalla alueella. Tuolloin olin kadetti ja hän komppanian upseeri. Kunnioitin häntä hänen suvaitsevaisuutensa, vilpittömyytensä ja helposti lähestyttävyytensä vuoksi. Ehkä nämä ominaisuudet juonsivat juurensa hänen Bac Ninhin taustastaan, joka oli syvästi ihaillut Quan Ho -kansanmusiikin kauneutta. Muistan elävästi vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta, kun istuin linnoituksessa ja kuuntelin tuulen kantamia Quan Ho -kansanlaulujen suloisia melodioita. Sitten minulla oli myös tilaisuus osallistua kevätjuhliin ja uppoutua Quan Ho -kansan henkeen. Vielä nytkin, monien vuosien jälkeen, tunnen hänen aidon lämpönsä ja ystävällisyytensä. Herra Luong on syvästi omistautunut kotimaalleen; suoritettuaan virkavelvollisuutensa ja jäätyään eläkkeelle hän perusti Phu My -laulukerhon. Nimi on todella merkityksellinen, ja se symboloi vaurasta ja kaunista aluetta, joka on rikas sekä aineellisen elämän että henkisen kulttuurin suhteen. Hänen kotikaupunkinsa ihmiset ovat ahkeria ja uutteria, ja he pyrkivät rakentamaan tilavia taloja, mutta he rakastavat myös musiikkia ja laulamista ja työskentelevät yhdessä säilyttääkseen esi-isiensä jättämän kulttuuriperinnön. Klubi perustettiin toimimaan siltana, joka yhdistää laulamisesta nauttivat, edistämään vuorovaikutusta ja jakamista ystävien kanssa lähellä ja kaukana.
Hyödyntäen leppoisaa talvikautta, veljekset Nguyen Sy Luong ja Ngo Thanh Giang, jotka molemmat tuntevat hyvin kulttuurin ja Quan Ho -kansanlaulut, kutsuivat ystävineen "bambu- ja luumukukkien jälleennäkemiseen" kolmen muinaisen Quan Ho -kylän, Diemin, Hoai Thin ja Thi Caun, mies- ja naislaulajat osallistumaan kiertävään lauluohjelmaan. Pitkästä matkasta huolimatta mies- ja naislaulajat kolmesta muinaisesta Quan Ho -kylästä ottivat kutsun vastaan ja valmistivat betelpähkinöitä, suitsukkeita, kukkia, teetä ja hedelmiä osallistuakseen lauluesitykseen.
Astuttuaan But Thap -pagodin pääsaliin ryhmä sytytti viikon suitsukkeita, risti kätensä rukoukseen ja lauloi laulun: "Astuessani pagodiin, pagodi avaa ovensa, oi oi oi / Pagodin ovet avautuvat, minä astun sisään..." Tuoksuva suitsuke ja kaikuva laulu lämmittivät koko muinaisen temppelitilan. Buddhalaisen rituaalin jälkeen koko ryhmä valmistautui aloittamaan lauluhetken. Punareunaisella matolla istuen Diemin kylästä kotoisin oleva vierailija Nguyen Van Thuong puhui: "Olemme niin onnekkaita saadessamme olla täällä vierailemassa pagodissa ja kuulemassa muinaisia tarinoita. Lämmin vastaanotto teiltä, herra ja rouva, on todella kallisarvoista. Haluamme tarjota tämän laulun kiitollisuutemme osoituksena ystävällisyydestänne."
Laulun alkusäkeiden jälkeen miesduo Nguyen Sy Yen ja Nguyen Van Quan lauloivat: "Tänään ystävyys vallitsee neljän meren halki / Vaikka olemme syntyneet yhdeksi perheenä maan neljältä kolkalta..." Vastauksena naisduo Ngo Thi Tien ja Nguyen Thi Chieu lauloivat: "Tänään orkideat ja liljat ovat pareina / Idän persikankukat kysyvät läntisiltä pajuilta muutaman sanan..." Täydellisesti sovitettu ja harmoninen laulutyyli miellytti molempia osapuolia.
Samassa pöydässä istui kaukaa kotoisin olevia ystäviä, jotka tulivat jakamaan iloa. Laulamistuokiot olivat avoimia kaikille, olivatpa he sitten läheisiä ystäviä tai tuntemattomia; niin kauan kuin he rakastivat laulamista, he saivat osallistua. Tämä avoin luonne kävi selvästi ilmi lukuisista seurusteluun tulleista vieraista Bac Ninhistä, Hanoista ja Hai Phongista.
Kuunnellessa Quan Ho -kansanlaulua, mitä enemmän kuuntelet, sitä enemmän arvostat sitä! Rakkaus ja merkitys sisältyvät jokaiseen tapaan, jokaiseen sanoitukseen ja jokaiseen Quan Ho -laulajien harmoniseen vuorovaikutukseen. Kymmenien säkeistöjen jälkeen naislaulajat Nguyen Thi Ngu ja Nguyen Thi Quyen lauloivat seuraavan rivin: "Lohikäärmevene purjehtii joella / Neljä miestä vierekkäin viuhkoilee ja kantaa hiusneuloja / Lähettävät hiusneuloja, laukkuja ja kukkia / Lähettävät huiveja ja laukkuja, tuoden ne aina kotiin asti." Kuultuaan tämän mieslaulajat Nguyen Van Toan ja Nguyen Van Thuong vastasivat: "Ylpeällä puulla on kypsä hedelmä / Sen katsominen väsyttää silmäni, sen tavoittelu väsyttää käteni / Mitä enemmän katson, sitä lumoutuneemmaksi ja lumoutuneemmaksi tulen / Mitä enemmän odotan, sitä kauemmas se pääsee joka päivä."
Kyseessä on todellakin lausahdus lausahduksesta "Rakkaus kestää hetken, uskollisuus sata vuotta". Quan Ho -laulajat luovat yhteyksiä laulujensa kautta ja luovat kestäviä ystävyyssuhteita. He laulavat kutsu- ja vastauslauluja yöhön asti. Joskus, jos he eivät löydä sopivaa vastausta, he pyytävät lupaa lähteä etsimään sellaisen ja vastaavat seuraavana yönä. Quan Ho -laulajat oppivat myös hienovaraisesti toisiltaan; aina kun he löytävät uuden laulun, he pyytävät saada kopioida sen ja opetella sen. Tällä tavoin heidän Quan Ho -laulujen repertuaarinsa rikastuu, ja he voivat laulaa koko yön.
Kuusikymppisenäkin Diemin kylästä kotoisin oleva herra Nguyen Van Toan on säilyttänyt elegantin olemuksensa. Laulettuaan laulun hän siemailee teetään ja kertaa Quan Ho -kansanlaulujaan. Kylän vanhemmat veljet ja sisaret opettivat häntä jo nuoresta iästä lähtien. Laulujen melodiat levisivät vähitellen hänen lapsuuteensa. Sitten nuoruudessaan hän pukeutui perinteisiin silkkivaattoihin ja huiviin laulaakseen rakkauslauluja. Maaseudun ihmiset ovat yksinkertaisia mutta syvästi rakastavia. Kun he ovat sopineet laulamisesta, he palaavat seuraavaan kokoontumiseen laulaen yhdessä... "Voi ei..." herra Van Toan jakoi vilpittömästi: "Sadonkorjuuaikana työskentelen pelloilla; sesongin ulkopuolella autan rakennustyöntekijänä laastitöissä. Vaikka elämä on kiireistä, en voi hylätä Quan Hota. Iltaisin tapaamme jälleen Quan Ho -laulusalissa laulamaan."
Kuunnellessani noita yksinkertaisia sanoja ymmärsin entistä paremmin Quan Ho -kansan tunteita. Laulut ovat yhdistävä lanka, joka edistää ystävyyttä ympäri maailmaa, jossa "vieraat toivotetaan tervetulleiksi lauluilla, vieraita viihdytetään teellä ja kaukana olevat eivät halua lähteä..." Quan Ho -kansanlaulu on kohtaamispaikka, jälleennäkemisen paikka, joka yhdistää ja jakaa kotimaan lauluja. Jopa ilman punaisia mattoja ja lyhtyjä, ilman rumpuja, gongeja ja taputtimia, laulu silti kaikuu, viipyy ja viipyy: "Voi, rakas ystäväni, älä lähde..."
Tultuani tänne olen oppinut ymmärtämään entistä paremmin Quan Ho -kansanlaulujen kestävää elinvoimaa, kuin hiljaista virtaa, joka virtaa loputtomasti maaseudun ja kylien ihmisten suonissa. Perintö elää, kun se on juurtunut syvälle yhteisöelämään. Quan Ho -kansanlaulumatkojen järjestäminen on myös tapa levittää tätä perintöä laajalle, kuin rakkauden lähde, joka virkistää sielua. Sinä päivänä palasimme tälle historiallisesti merkittävälle maalle, sydämemme täynnä iloa, kun uppouduimme Kinh Bacin alueen rikkaaseen kulttuurivirtaan, joka oli täynnä kansanlaulujen melodioita.
Lähde: https://www.qdnd.vn/van-hoa/van-hoc-nghe-thuat/du-ca-tren-mien-quan-ho-1014548
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)