![]() |
| Havainnollistava kuva. |
Kasvavien avioerojen (noin 60 000 tapausta vuodessa valtakunnallisesti) yhteydessä sovittelun roolin korostaminen on inhimillinen käytäntö, jonka tavoitteena on perheiden korjaaminen. Kaikki haluavat yhteiskunnan rakennuspalikoiden olevan vakaita. Kaikki tuntevat surua nähdessään lasten kasvavan ilman isää tai äitiä. Mutta onko onnellisuuden "delegointi" tuomareille kiintiöiden avulla sopiva ratkaisu? "Kaikki onnelliset perheet ovat samanlaisia, mutta onnettomat perheet ovat kaikki erilaisia", Lev Tolstoi kirjoitti 1800-luvulla, ja tämä pätee edelleen.
Kukaan ei ymmärrä avioliittoa paremmin kuin sen osapuolet itse, eivätkä avioliiton hajoamiset ala oikeustalon porteilla. Vahinko voi kasaantua aviomiehen tukahdutetusta kärsivällisyydestä, vaimon fyysisestä väkivallasta tai yksinkertaisesti hiljaisista aterioista.
Oikeusistuimet ovat luonteeltaan paikkoja, jotka vahvistavat laillisia avioliiton päättämisiä, eivät paikkoja, jotka voivat herättää henkiin tunteita. Tuomarit ovat oikeusasiantuntijoita, jotka tekevät päätöksiä todisteiden perusteella, eivät psykologeja tai pariterapeutteja rauhoittamassa kylmiä sydämiä.
Sovittelun ydin on osapuolten vapaaehtoinen osallistuminen. Kun sovittelusta tulee mitattavissa oleva tavoite, kielteisten seurausten riski on erittäin suuri. Tavoitteen saavuttamiseksi tuomarit voivat painostaa osapuolia, joko aineellisesti tai aineettomalla tavalla, jotta he pääsisivät sovintoon.
Monissa tapauksissa avioero on välttämätön perheväkivallan tai pitkittyneen konfliktin lopettamiseksi tai naisen vapauttamiseksi. Jos avioliitto pakotetaan pitämään yllä vain nimellistä liittoa, molempien osapuolten turvallisuus ja aito onnellisuus voivat olla uhattuina.
Paineen ajettua raportoitujen lukujen parantamiseen elinvoimansa menettäneet avioliitot saatetaan pelastaa. Siksi tuomioistuinten kiintiöiden asettamisen sijaan tulisi tehdä perustavanlaatuinen muutos. Lainsäätäjille voitaisiin luoda mekanismi, joka velvoittaisi tai kannustaisi ammattimaiseen sovitteluun ennen avioeroasioiden käsittelyä, mutta tämän tulisi tapahtua perheneuvontakeskuksissa erillään tuomioistuinprosessista. Hallituksen näkökulmasta avioliittoa edeltävä koulutus voitaisiin vaatia ennen avioliiton rekisteröintiä, ja ehkä ennen avioliittoon siirtymistä voitaisiin tarvita lisätodistuksia mielenterveydestä.
Ehdotus asettaa erityisiä tavoitteita avioeroasioissa käytettävän sovittelun onnistumisasteelle kumpuaa hyvistä aikomuksista ja humanistisista arvoista. Perheen onnellisuus ei kuitenkaan voi olla pelkkä numero kenenkään suoritusraportissa. Vain jos molemmat osapuolet pyrkivät rakentamaan kestävää perhettä, avioerojen määrä yhteiskunnassa voi laskea.
Lähde: https://baothainguyen.vn/xa-hoi/202512/dung-giao-chi-tieu-hoa-giai-e93012d/









Kommentti (0)