[Sähköinen lehti]: Pohjois-Vietnamin keväinen henki

Ihmiset eivät muista kevättä sen värikkäistä kukista, vaan sen tuoksusta. Tuoksusta, jota on vaikea nimetä. Ehkä siksi kaikki kaukana pohjoisessa asuvat kaipaavat kevättä. He kaipaavat kylmyyttä, joka ei ole tarpeeksi kylmää saadakseen heidät palelemaan, sadetta, joka ei ole tarpeeksi rankkaa kastelemaan heitä, tuoksua, joka ei ole tarpeeksi voimakasta päihdyttääkseen heitä...

Pohjoisessa kevät ei saavu yhtä äkkiä kuin etelässä rankkasateet. Se alkaa sumuisina aamuina. Sää ei ole aivan kylmä, mutta sitä ei voi kutsua lämpimäksikään. Myöhäisen talven viipyilevä kylmyys sekoittuneena tihkusateen kosteuteen jättää iholle jatkuvan, miellyttävän tunteen. Kyläntie ei ole täysin kuiva; pehmeä maa heijastaa himmeästi torille aikaisin lähtevien naisten jalanjälkiä. Ilmassa leijuu märän oljen, keittiösavun ja pitkän talven jälkeen heräävän maan tuoksu.

Ihmiset eivät muista kevättä sen eloisista väreistä, vaan sen tuoksusta. Tuoksusta, jota on vaikea nimetä: vivahde tuulen pistävästä voimasta, ripaus alkukauden pomelon kukkien makeutta, ripaus suitsukkeen savun voimakasta tuoksua Tetin (vietnamilaisen uudenvuoden) aikana ja jossain kaukaisuudessa tahmeiden riisikakkujen viipyilevä lämpö pienessä keittiössä. Kaikki nämä elementit sulautuvat yhteen hyvin hienovaraiseksi tuoksuksi, niin hienovaraiseksi, että se katoaa heti, kun käännät katseesi pois.

Muistan ne myöhäiset iltapäivät vuoden lopulla, kun pohjoistuuli oli uupunut, tuskin tarpeeksi voimakas heiluttamaan persikankukkia portin edessä. Kukat eivät olleet kirkkaan punaisia, vaan vaaleanpunaisia, herkkiä ja vapisevia ikään kuin pelkäisivät tuulta. Joka kerta kun tuulenpuuska ohitti, terälehdet putosivat hitaasti, lempeästi, kiirehtimättä, ikään kuin peläten häiritsevänsä uneliaita hyönteisiä.

Jokainen kotitalous alkaa valmistautua Tetiin (kiinalaisittain kaavailtu uusivuosi). Tunnelma ei ole meluisa, mutta se on täynnä odotusta ja vilinää. Ulkona täyttää ilman sianmakkaran valmistusta varten tarkoitettujen survimien rytminen hakkaus. Keittiössä tahmeiden riisikakkujen pata hautuu koko yön, tulen valaistessa vartioivien kasvoja, heidän silmiään kirvelevän savun ja heidän sydämiään lämpiminä lähestyvän Tetin vuoksi. Banaaninlehtien, tahmean riisin ja mungpapujen tuoksu sekoittuneena puun savun hajuun luo ainutlaatuisen aromin, jota löytyy vain pohjoisesta, vain kevään tuomana.

Saatat myös pitää tästä

Maakunnan puoluesihteeri Tran Van Lau vierailee herra Nguyen Buu Nhanin perheen luona ja tukee häntä.Kesäkuun 4. päivän iltapäivällä toveri Tran Van Lau – Vietnamin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja Vinh Longin maakuntapuolueen komitean sihteeri – vieraili ja rohkaisi herra Nguyen Buu Nhanin (s. 1967, asuu My Phun kylässä, Tan Ngain vaalipiirissä) perhettä – Vinh Long -lehden "Humanitaarinen puhe" -palstan aihetta.

Pohjois-Vietnamin kevät asuu edelleen yksinkertaisissa mutta hienostuneissa Tet-aterioissa. Kulhollinen kuivattua bambunversokeittoa porsaansorkilla, jonka kirkas, makea liemi tuo mieleen kaukaiset vuoret ja metsät. Lautasellinen viipaloitua porsaanmakkaraa, joka on puhtaan valkoista ja tuoksuu tuoreelta lihalta. Marinoituja salottisipuleita, mausteisia ja pistäviä, tarjoillaan täyteläisten tahmeiden riisikakkujen kanssa, jotka karkottavat kurkussa viipyilevän kylmyyden. Nämä ruoat eivät ole vain nälän tyydyttämiseen, vaan myös muistamiseen. Ei vain nykyhetkelle, vaan kaikille menneille keväille.

Ihmiset usein juhlivat Tetiä (kiinalaista uuttavuotta) hitaasti. Hitaasti ruoanlaitossa ja koristelussa, hitaasti sukulaisten luona käymisessä ja hitaasti ilossa. Ensimmäisenä päivänä he vierailevat isän puolen sukulaisten luona, toisena päivänä äidin puolen sukulaisten luona ja kolmantena päivänä opettajiensa luona. Jokainen askel muistuttaa elämään vanhurskaasti, täyttämään velvollisuutensa ja säilyttämään puhtaan sydämen. Uudenvuoden tervehdysten ei tarvitse olla kukkaisia, vain vilpittömiä: "Olkoon sinulla hyvä terveys uutena vuotena", "Olkoon perheesi rauhallinen". Kevät on siis lämmin, tuoksuva ja täynnä yhdessäoloa.

Tetin (kuuvuoden) jälkeen kevät todella paljastaa itsensä. Kevyt tihkusade sataa kaikkialle, kevyenä kuin pöly, ja leijailee hiljalleen ilmassa. Taivas on aina utuinen, puut ovat herkkiä ja nuoret lehdet puhkeavat eloisaan vihreään. Pomelokukat kukkivat valkoisina pihalla, niiden tuoksu on lempeä, ei liian voimakas, juuri sopiva herättämään äkillisen muiston jostakin hyvin vanhasta. Ehkä poissaolevasta ihmisestä, menetettystä keväästä tai yksinkertaisesti lapsuudesta, joka ei koskaan palaa.

Kevätaamuina, istuessaan ikkunan ääressä, katsellessaan tiilikatolle putoavaa sadetta ja kuunnellessaan ulkona varpusten sirkutusta, sydän luonnostaan ​​vajoaa. Ei surullisena, mutta ei täysin iloisenakaan. Sellaista on kevät: aina kantaa harteillaan hyvin kevyttä surua, kuin aamukastetta. Tuo suru ei satu, mutta saa ihmisen elämään hitaammin, ajattelemaan enemmän, välittämään enemmän ja haluamaan avata sydämensä jakamiseen. Ehkä siksi kaukana pohjoisesta olevat kaipaavat kevättä. He kaipaavat kylmyyttä, joka ei riitä palelemaan, sadetta, joka ei ole tarpeeksi rankkaa kastelemaan heitä, tuoksua, joka ei ole tarpeeksi voimakasta huumaamaan. He kaipaavat kaikkia niitä "keskeneräisiä" asioita, mutta juuri nämä asiat antavat keväälle sen sielun, sen olemuksen ja sen tuoksun.

Kevät on ohi, tihkusade on lakannut, sää on vähitellen lämmennyt, ja kapokin kukat ovat jälleen tulisen punaisia ​​kylän laidalla, enteillen uutta vuodenaikaa. Mutta kevään henki on edelleen. Se lepää jossain muistoissamme; kostea aamu, lempeä tuulenvire tai äkillinen keittiön savun tuoksu riittää tuomaan sen takaisin, saaen kaukana kotoa olevien sydämet painumaan ja jäljelle jääneiden silmät yhtäkkiä täyttymään kyynelistä. Kukapa ei kaipaisi ja vaalisi toiveikasta ja jännityksestä täynnä olevaa aikaa? Kukapa ei tuntisi haikeutta ja ikävöintiä, kun kevään ensimmäiset merkit saapuvat?

Pohjois-Vietnamin kevät ei lumoa väreillään, vaan tuoksullaan; se ei pidä kiinni ilosta, vaan muistoista. Ja ehkä, niin kauan kuin muistamme, tuo kevät ei koskaan todella katoa. Se viipyy sydämemme syvimmässä sopukassa odottaen päivää, jolloin se versoo, kukkii ja sytyttää rakkauden!

Saatat myös pitää tästä

Kaksiportaisen hallituksen ensimmäinen kevät.HNN.VN - Tällä keväällä on erityinen merkitys puoluekomitealle, hallitukselle ja paikallisille asukkaille. Se ei ole vain uuden vuoden kevät, vaan myös innovaatioiden kevät valtion johtamismenetelmissä, kun kaksitasoinen paikallishallintomalli (2T2) tulee virallisesti voimaan.

Sisältö: Yksi tuoksu

Kuva: Internet-lähde

Grafiikka: Mai Huyen

Lähde: https://baothanhhoa.vn/e-magazine-hon-xuan-dat-bac-277785.htm