[Emagazin]: Maan kehtolaulu

Kaikki ihmiset kokevat lopulta katoavaisuuden; heidän kehonsa löytävät turvan Äiti Maasta ja sulautuvat siihen. Äiti Maa puolestaan ​​suojelee ja syleilee jokaista palaavaa lasta lohduttaen heitä lempeillä, ajattomilla tuutulauluillaan.

Synnyin ja kasvoin kylässä, pääni kylpi kultaisessa auringonvalossa, paljaat jalkani tallasivat peltojen tuoksuvaa, raikasta mutaa. En tiedä, milloin kotimaani joki alkoi virrata kuin äidinmaito, tulvien sisälläni. Enkä tiedä, milloin maa, jossa synnyin ja kasvoin, täytti hiljaa sieluni, täynnä myötätuntoa kuin riippumatossa laulettu tuutulaulu. Minulle Äiti Maa on rauhallinen paikka, johon palata, vaalia kotimaani rakkautta ja tuntea outoa ylpeyttä ja kiintymystä. Äiti Maa on aina ollut tällainen: hoivaa, rakastaa ja viljelee siemeniä. Kylvämme rakkautta maahan, ja maa kukkii onnesta.

Siitä päivästä lähtien, kun otin ensimmäiset hapuilevat askeleeni, Äiti Maa hoivasi minua ja vahvisti päättäväisyyttäni. Vanhetessani lapsuuteni kului juosten ja leikkien maaseudulla, Äiti Maan pehmeän ruohon ravitessa viattomia, huolettomia päiviäni. Äiti Maasta tuli koulupolku, joka kaikui oppimisen iloisten äänien kanssa rakastetussa kylässäni. Jatkoin matkaani näinä lämpiminä, rauhallisina päivinä, Äiti Maa oli penger, leijoiden lempeä ääni rauhallisina iltapäivinä. Jonkun olkikaton savu leijaili laiskasti ylöspäin vaatimattomassa kotimaassani, ja valkoisten kurkien parvet lensivät satujen maahan.

Isänmaa on paikka, jossa isä kylvää riisin taimia, jossa äiti istuttaa riisiä vuodattaen hikeä ja uurastaen, mutta sadonkorjuun hymyt säteilevät auringonpaistetta huulillaan. Äiti, raskaiden riisikuormien taakka, levittää sen kuivumaan maahan, etupiha kylpee riisin ja auringonvalon kultaisessa sävyssä.

Äiti Maan tuoksuva, tahmea riisi ravitsi meitä kasvaessamme, ohjaten meitä kouluun ja uusiin horisontteihin. Muistan aina äitini banaaninlehtiin käärimät tahmeat riisipallot ja bataatit, jotka otin mukaani kouluun, tai yksinkertaiset maalaisruoat haudutetulla kalalla, jonka äitini kiireesti valmisti isäni juuri pyytämästä tuoreesta kalasta. Kaikki tämä on Äiti Maan hedelmällisen maan rakkauden ansiota.

”Kotimaamme on laaja ja äitimme sydän on rajaton!” (*), olipa kyseessä maa tai äiti, rakkaus on valtava ja rajaton. Ehkä siksi ihmiset kutsuvat maata "isänmaalle"? Koska maa on äiti, sillä on myös tuutulauluja. Se tuudittaa tyhmät ja viisaat, tuudittaa ahdistukset, tuudittaa eksyneet sielut. En tiedä kuinka monta kertaa olen palannut halaamaan äitiäni vuodattaen katumuksen, myöhästymisen ja surun kyyneleitä. Isänmaa on imenyt kaiken itseensä, ja sen puutarhasta kukkii, versoo herkkiä vihreitä lehtiä ja jostain puhaltaa toivon tuulenhenkäys. Maa tuudittaa minut uhrauksen, kasvun ja lopulta tyyneyden ja rauhan laululla. Rauha ja rauha, kuten maa itse, tuulen, sateen ja myrskyjen läpi.

Saatat myös pitää tästä

Matka sankariemme tuomiseksi takaisin kotimaahansa.Sota on ohi, mutta syvällä Kambodžassa tuhansia kaatuneiden sotilaiden jäänteitä ei ole vieläkään löydetty. Aika on kulunut, ja näitä todistajia on vuosien varrella käynyt yhä harvinaisemmiksi. Tässä tilanteessa "500 päivää ja yötä" -kampanja on kannustanut K91-ryhmän – Dong Thapin maakunnan sotilaskomennon – sotilaita jatkamaan reppujensa kantamista ja kilpajuoksua aikaa vastaan ​​täyttääkseen pyhän tehtävän ja tuodakseen nämä sankarit takaisin kotimaahansa.

Elämä on vienyt minut läpi niin monien ylä- ja alamäkien, ja taaksepäin katsoessani tajuan, että olen ollut yhteydessä tähän maahan vuosikymmeniä. Noina vuosikymmeninä on nähty niin monia jälleennäkemisiä ja eroja, niin monia eroja, mutta Äiti Maa on aina pysynyt meitä varten. Äiti Maa on uskollinen rakastaja aikojen alusta asti; minne ikinä menemmekin, maa pysyy siellä, ravitsee riisin ja perunan siemeniä, vaalii uskoa paikkaan, johon voi palata, aina avoimin ovin.

Onko totta, että helposti saavutettavia asioita ei arvosteta ja ne unohdetaan helposti? Tässä hektisessä ja kilpailuhenkisessä elämässä kaikki haluavat päästä huipulle kerralla ja haudot yleviä illuusioita saavuttamattomista asioista. Ihmiset kerskuvat, pettävät muita ja pettävät itseään; minäkin haluan napata tähdet taivaalta, mutta unohdan, että riippumatta siitä, kuinka korkealle lennät, lähtökohtasi on aina maa. Ihmiset unohtavat myös, että kun putoat, maa ojentaa aina kätensä tukemaan ja suojelemaan sinua. Onko olemassa yhtä lempeää ja ymmärtäväistä rakkautta kuin Äiti Maa? Onko ketään, joka syleilee jokia, vuoria ja meriä unohtamatta pieniä siemeniä, jotka kamppailevat lukemattomien elämien läpi, kunnes ne muotoutuvat?

Kaikki ihmiset kokevat lopulta katoavaisuuden, heidän kehonsa löytävät turvapaikan ja liukenevat Äiti Maahan. Äiti Maa puolestaan ​​suojaa ja syleilee jokaista palaavaa lasta lohduttaen heitä ikuisuuden lempeällä tuutulaululla. Tuutulaulu äidin, isän, kotimaan riisipeltojen ja jalohaikarojen kanssa. Tuutulaulu pitkien jokien ja laajojen valtamerien kanssa, tuutulaulu miljoonien ihmissydämien kanssa, jotka kamppailevat tässä maallisessa maailmassa.

Sitten Äiti Maa tuudittaa meidät jälleensyntymisen kiertokulkuihin!

-- ...

(*) Ote runoilija Bui Minh Quocin runosta "Laaja kotimaamme".

Saatat myös pitää tästä

Kehonrakentaja Trinh Ngoc Nhut voitti monipuolisen tittelin WFF Vietnam Muscle Flex 2026 -kilpailuissa.Kehonrakentaja Trinh Ngoc Nhut voitti loistavasti monia vahvoja vastustajia ja voitti mestaruuden miesten Physique-all-around-sarjassa WFF Vietnam Muscle Flex 2026 -kehonrakennusturnauksessa, joka pidettiin Ho Chi Minh Cityssä.

Sisältö: Lac Yen

Kuva: Nguyen Thang (koostettu internetistä)

Grafiikka: Mai Huyen

Lähde: https://baothanhhoa.vn/emagazin-loi-ru-cua-dat-252707.htm