Viime vuosina eri koulutustasojen välistä niveltämistä koskevien säännösten täytäntöönpano on osaltaan laajentanut ihmisten oppimismahdollisuuksia ja luonut edellytyksiä oppijoille ammatillisen pätevyytensä, ammatillisten taitojensa ja urakehityksen parantamiseen. Samalla tämä politiikka on myös osaltaan vahvistanut koulutussuorituksia , hyödyntänyt tehokkaasti henkilöresursseja ja vastannut paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin.
Korkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset ovat vähitellen siirtyneet opintopistepohjaiseen koulutukseen, tunnustaneet oppimistulokset ja järjestäneet opiskelijoille joustavampia oppimispolkuja. Tämän seurauksena monilla on mahdollisuus jatkaa opintojaan ammatillisista oppilaitoksista ja korkeakouluista yliopistoihin tai vaihtaa ammattia vastaamaan henkilökohtaisia kehitystarpeitaan ja työmarkkinoiden vaatimuksia.
Digitaalisen muutoksen, innovaatioiden, tietoon perustuvan talouskehityksen ja elinikäisen oppimisen vaatimusten edessä nykyiset nivelohjelmia koskevat säännökset paljastavat kuitenkin edelleen joitakin rajoituksia.
Erityisesti opiskelijoiden akateemisten saavutusten, osaamisen ja ammatillisen kokemuksen tunnustamismekanismi on puutteellinen; opintopisteiden ja kurssivapautusten siirto koulutusohjelmien välillä ei ole yhdenmukaista; ja oppimispolku ei ole aidosti joustava tai yksilöllinen.
Lisäksi jotkin säännökset ovat edelleen luonteeltaan hallinnollisia, eivätkä ne täytä oppilaitosten autonomian ja vastuuvelvollisuuden vahvistamisen vaatimuksia; samaan aikaan ne eivät ole luoneet vahvaa yhteyttä ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen välille kansallisessa koulutusjärjestelmässä.
Nykyiset koulutuskäytännöt ja työvoiman tarpeet osoittavat, että oppijoilla on erilaisia taustoja, oppimishistorioita, ammatillisia kokemuksia, kykyjä ja tarpeita ammatilliseen kehittymiseen. Monet ovat keränneet tietoa, taitoja ja ammatillista pätevyyttä muodollisen, epämuodollisen tai käytännön oppimisen kautta, mutta artikulaatioprosessin aikana ei ole olemassa riittävää tunnustamis- ja siirtomekanismia. Tässä yhteydessä on tarpeen antaa uusia säännöksiä artikulaatiokoulutuksesta.
Opetus- ja koulutusministeriön äskettäin julkaiseman luonnoksen ammatillisten lukioiden, keskiasteen oppilaitosten, korkeakoulujen ja yliopistojen välisestä yhteistyöstä odotetaan ratkaisevan nykyiset yhteistyökoulutuksen esteet. Luonnos on jäsennelty siten, että siinä vahvistetaan yleiset periaatteet, vaatimukset ja oikeudelliset puitteet sekä vahvistetaan hajauttamista ja myönnetään oppilaitoksille autonomiaa opiskelijoiden rekrytoinnissa, koulutuksen järjestämisessä, oppimistulosten tunnustamisessa ja opintosuoritusten siirrossa. Tähän yhdistetään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat vaatimukset koulutuksen laadun ja yhteistyösäännösten täytäntöönpanon osalta.
Yksi luonnoksen huomattavimmista uutuuksista on oppimistulosten tunnustamismekanismin laajentaminen. Näin ollen oppilaitokset voivat harkita kertyneiden opintopisteiden lisäksi myös ammatillisen osaamisen, kansallisten ammattitaitotodistusten, ammattitodistusten, työkokemuksen ja muiden näyttöön perustuvien osaamisen arviointien tunnustamista. Luonnos lisää myös joustavia mekanismeja STEM-aloille, tekniikalle, teknologialle ja kansallisesti keskeisille sektoreille.
Luonnoksessa korostetaan erityisesti periaatetta, jonka mukaan oppijoiden keräämät oppimistulokset ja osaamiset tunnustetaan mahdollisimman paljon, mikä rajoittaa tarvetta oppia uudelleen sisältöä, joka jo täyttää vastaavat oppimistavoitteita.
Tätä pidetään tärkeänä askeleena kohti elinikäisen oppimisen edistämistä, koulutusjärjestelmän joustavuuden lisäämistä ja suotuisampien olosuhteiden luomista oppijoille taitojensa parantamiseksi ja uran vaihtamiseksi.
Lähde: https://giaoducthoidai.vn/go-nut-that-dao-tao-lien-thong-post780421.html








Kommentti (0)