Syvällisen ymmärryksen ja kattavan näkökulman omaavan kansallisen historian juurten juurena oli henkilön kokemukset ja tunteet, joka oli syvästi yhteydessä vastoinkäymisiin, uhrauksiin, menetyksiin ja loistaviin voittoihin. To Huu kirjoitti ja ylisti pientä Luomia, viestinviejätyttöä; Viet Bacin iäkkäitä naisia ja äitejä; Bac Giangin tyttöä, joka tuhosi päätien; sotilasta Nhe-solalla; sotilasta, joka oli matkalla luoteeseen... Kaikki osaltaan vaikuttivat vastarintaan Ranskan siirtomaavaltaa vastaan. Vasta Dien Bien Phun kampanjan päätyttyä ja kansamme voiton myötä runoilijan tunteet riittivät kirjoittamaan teoksen "Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" (toukokuu 1954).
"Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" on energinen ja eloisa runo, jossa on sankarillisia, riemastuttavia ja dynaamisia sävyjä ja joka ulottuu useille eri tasoille. Lähes 100 riviä pitkä runo on kooltaan suhteellisen laaja. Kaiken kaikkiaan se on jaettu kolmeen pääosaan: Osa I (neljä ensimmäistä säkeistöä) tallentaa jaetun ilon ja tunteet voiton uutisen saatua; Osa II (neljä keskimmäistä säkeistöä) kuvaa suoraan sotaretkeä; ja Osa III (kaksi viimeistä säkeistöä) käsittelee voiton vaikutusta. Runo sisältää osia, jotka on kirjoitettu suhteellisen vakaalla neli-, viisi- ja seitsemäntavuisella säkeistötyylillä, tutuilla, soljuvilla 6-8 metrin riveillä. Yleisesti ottaen se on kuitenkin vapaaruno, jonka lyhin rivi on kolme tavua ja pisin kolmetoista tavua. Rivien määrä kussakin säkeistössä ja osiossa vaihtelee kirjoittajan ajatusten ja tunteiden mukaan.
Lukijoita yllättää se, että runoilija To Huu kirjoitti sydämestään ja herkästi aikakauden polttaville tapahtumille. Siksi runon "Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" alku on todella ainutlaatuinen:
Keskiyön uutiset
Kiireellistä, kiireellistä!
Hevonen lentää ylös mäkeä.
Soihtu valaisi metsän.
Nämä neljä runousriviä ovat sekä kuvaannollisia että onomatopoeettisia. Tien päällä kavioiden kopinan sijaan kirjailija käyttää ilmaisua "Nopea, nopea", mikä auttaa meitä ymmärtämään, että hevonen saa kansakunnan historiallisen ilon voiman "lentääkseen rinnettä ylös". Mutta tuo lentävän hevosen voima, kun "soihtu valaisee metsän", annetaan ihmisille, jotka ensimmäisinä saavat tiedon voitosta – Dien Bienin ihmisille, jotka olivat aikoinaan erottamattomia sotilaista. Ja Dien Bien Phun voiton uutinen on muuttunut näkymättömäksi linnuksi, joka lentää kaikkialle maailmaan.
Tänään illalla ystävät läheltä ja kaukaa...
Uutinen tuo varmasti iloa ja yhteistä onnea.
Runo "Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" on kerronnallinen tyyli, joka ei vaikuta lukijaan runollisen musiikin tai sanojen melodisten koristelujen kautta, vaan sotilaiden juoksuhaudoissa kokemien suorien taistelukokemusten syvällisen painoarvon kautta.
Raivokkaat ja vaivalloiset taistelut käytiin "mudan ja veren sekoituksella", mutta sotilaiden ehdottoman isänmaan uskollisuuden ansiosta heidän "rohkeutensa ei horjunut/heidän tahtonsa ei hiipunut". Dien Bien Phun sotaretkellä syntyi monia sankarillisia hahmoja, jotka toivat kunniaa kansakunnalle, kuten Be Van Dan, Phan Dinh Giot ja To Vinh Dien... Runo ylistää sankarillisia Dien Bien Phun sotilaita heidän äärimmäisen rohkeista teoistaan. Runoilija ammentaa aineksia esimerkillisistä hahmoista, kuten Be Van Dan, To Vinh Dien ja Phan Dinh Giot... mutta ei pysähdy mihinkään yksittäiseen nimeen. Runoilija To Huu on kaivertanut heidän nimensä runolliseen veistokseen:
Toverini haudattiin aseiden jalustojen tekemistä varten.
Porsaanreiän kansi
Ylitys piikkilankavuoren läpi
Raivoava myrsky
Toverit, jotka käyttivät selkäänsä pelastaakseen tykistöaseman.
Vaikka silmäni ovat kiinni, roikun edelleen sinuun, ruumiini on särkynyt.
Kädet jotka veistivät vuoria ja vierittivät pommeja
Muista raivata tietä autollemme.
Taistelukentän vahvistukset.
Nämä sankarit uhrasivat nuoruutensa isänmaan ja kansan puolesta, tuhatvuotisen isänmaallisuuden perinteen mukaisesti. Dien Bien Phun sotilaat olivat tuhansia sotilaita ja kansallisia puolustusvoimia Dien Bien Phun linnoituksessa, jotka kohtasivat vihollisen päättäväisinä taistelemaan kuolemaan asti isänmaan puolesta. Dien Bien Phun sotilaat olivat myös siviilityöläisiä, jotka uurastivat päivin ja öin kuljettaen tarvikkeita... Heillä oli horjumaton usko, joka kumpusi "käsistä, jotka kaiversivat vuoria ja vierittivät pommeja", "avasivat teitä ajoneuvoillemme, jotta ne pääsisivät taistelukentälle vahvistusten toimittamiseksi", ja "Pha Dinin solalla naiset kantoivat kuormia, miehet kuljettivat tavaroita / Lung Lon solalla miehet lauloivat, naiset loihtivat lauluja". Koko kansakunta marssi nopeasti Dien Bien Phulle tukeakseen jatkuvasti etulinjan sotilaita, jotka kestivät vaikeuksia "kaivaessaan tunneleita vuorille, nukkuessaan bunkkereissa, kestäessään sadetta ja syödessään niukkoja annoksia". Yhdeksän vuotta kestänyt, vaivalloinen marssi, jota ohjasi "Täydellinen kansan vastarinta, kokonaisvaltainen vastarinta" -sotilaallinen strategia.
Kuvaillessaan Dien Bien Phun taistelua, historiallista "viimeistä taistelua", To Huu ei kaihda tappioita ja uhrauksia. Se oli verinen hinta, jonka maksoimme voiton saavuttamiseksi. Lukuisien kuvien kautta: "Veri sekoitettuna mutaan; Murskatut ruumiit, silmät suljettuina; Luut murskattuina, liha revittyinä..." - jokainen joukko kärsi tappioita. On totta, että meidän piti sammuttaa hyökkäyssodan liekit henkemme verellä; muuta keinoa ei ollut. Ja sitten:
Kuuntele, tänä iltapäivänä, 7. toukokuuta
Ylhäällä lentää raivoisa tulipilvi!
Ulkonäkö: Vallit ja linnoitukset ovat romahtaneet kaikilla neljällä sivulla.
Kenraalit heiluttivat sekavaa antautumislippuja.
Katso: Meillä on punainen lippu keltaisella tähdellä.
Dien Bien Phun taivas ja maa loistivat kirkkaasti täydellisestä voitosta!
Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille!
Herkällä ja hienovaraisella intuitiivisella näkökulmallaan runoilija To Huu on kuin valokuvaaja, joka vangitsee tämän erityisen historiallisen hetken. Valokuvassa on vastakkain kaksi erillistä väriä: voitetut, kaikki antautumisen merkiksi nostavat valkoiset liput; voittajat nostavat korkealle punaisen lipun, jossa on keltainen tähti. Runoilija valitsee taitavasti sanan "kaoottinen", antaen lukijalle paremman käsityksen vihollisen tuskallisesta ja katkerasta tappiosta. Runon rytmi on nopea, vahva ja elämäniloinen, ja se kuvaa tarkasti "Yhdeksän vuoden taistelu huipentui Dien Bien Phuhun / Punainen kukkaseppele, kultainen eepos" -runon voitokasta henkeä. Koko runossa on kolme riviä "Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille", jotka muodostavat kertosäkeen, mutta vain tämä rivi on sijoitettu oikeaan paikkaan ja sillä on suurin ilmaisuarvo. To Huun runoa lukiessa ei kuitenkaan tunneta surua tai kauhua. Kirjoittaja kuvailee uhrausta korostaakseen rohkeaa ja horjumatonta taistelutahtoa, uhrautumishalua ja valtavia uhrauksia, jotka tehtiin voiton saavuttamiseksi. Se on myös tapa muistaa uhraukset – muistaa ikuisesti Dien Bien Phussa kaatuneet sankarilliset marttyyrit, niin että: Muong Thanh, Hong Cum, Him Lam / Aprikoosin kukat muuttuvat jälleen valkoisiksi, appelsiinilehtot kellastuvat jälleen.
"Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" on kirjoitettu yksinkertaisella säkeistöllä, joka luo läheisyyden tunteen lukijaan. On kuin To Huu olisi "muuntunut" sotilaiden mukana ja asettanut runouden lipun De Castriesin bunkkerin huipulle. Runolla on syvällinen ideologinen ulottuvuus, joka ylittää oman äänensä ja muuttuu kansan, kansakunnan ääneksi, todistaen koko maailmalle , että Vietnam – pieni maa – on voittanut suuren imperiumin.
Runon rakenne on saumattomasti sidoksissa eri ihmisiin ja kohtauksiin, mutta se on voiton trumpetin kutsu, joka tuo loputonta iloa kaikille. Tässä vuorten ja jokien yli kaikuvassa trumpetin kutsussa nousevat esiin kuva presidentti Ho Tši Minhistä, kansakunnan isästä, ja kenraali Vō Nguyễn Giapista, loistavasta komentajasta, joka "hyökkää varmasti, voita varmasti" -sotilasstrategiallaan yllätti vihollisen: "Salama iskee päivin ja öin ranskalaisten hyökkääjien kimppuun", mikä saa koko kansakunnan purkautumaan onnesta.
Mikään ilta ei ole niin hauska kuin tämä ilta.
Tänä historiallisena yönä Dien Bien Phu loisti kirkkaasti.
Tässä maassa, kuin mitali rinnassa.
Kansakuntamme, sankarillinen kansakunta!
Taiteellisen kuvan määrittelevä piirre on sen spesifisyys ja yleistys. Runon "Tervehdys Dien Bienin sotilaille" runollinen kuvasto on yleensä yleisempää. Se yleistää Dien Bienin sotilaiden ja koko kansakunnan koettelemukset ja uhraukset, isänmaallisuuden ja sankarilliset ominaisuudet. Runo yleistää myös aikakauden merkityksen ja Dien Bienin voiton laajan vaikutuksen: "Dien Bien, niin kaukana, mutta neljän meren sydämet lyövät yhdessä meidän kanssamme..."
"Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" on syvällinen pohdinta Vietnamin maasta ja kansasta kansallisen puolustussodan aikana. Se on tunne, jonka joku on kokenut sodan omakohtaisesti, joku, joka on ollut siihen suoraan osallisena. Siksi monet säkeistöt, runolliset kuvat ja To Huun runon sävy resonoivat lukijan sielussa. Runoilijan ääni, taiteilijan sielun ääni, kohtaa "massojen melodian" ja nousee yhteiseksi lauluksi, jaetuksi resonanssiksi. To Huun poliittinen lyyrisyys yhdistettynä kansalaisvastuun lyyriseen ääneen selittää, miksi hänen runoutensa pystyy välittämään yhteiskunnallis-poliittista sisältöä kansalaisvastuun suloisena ja hellänä äänenä. Teoksessa "Tervehdys Dien Bien Phun sotilaille" eri väestöryhmät osallistuivat tähän merkittävään historialliseen tapahtumaan. Siksi kansan laajojen rivejen yhteinen sankarihenki on ehtymätön inspiraation lähde To Huun runoudelle, ja se on runon eeppisen suuntauksen näkyvä piirre.
LE XUAN SOAN
Lähde
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)