Diplomaattinen läpimurto?
RT:n mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump totesi hiljattain olevansa tyytyväinen Hormuzinsalmen tilanteeseen ja Iranin kanssa käytävien neuvottelujen edistymiseen.
Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance ilmaisi myös samanlaisen näkemyksen ja totesi, että he olivat onnistuneet luomaan mekanismin Israelin, Libanonin ja Hizbollahin välisen tilanteen lisäkärsimisen estämiseksi ja luomaan pohjan tulevalle rauhansopimukselle Sveitsin neuvotteluissa.
Ensi silmäyksellä tämä saattaa vaikuttaa diplomaattiselta läpimurrolta, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi.
Yhdysvaltain hallinnon optimistinen retoriikka ei muuta sitä tosiasiaa, että neuvotteluprosessi on edelleen erittäin epävakaa ja osapuolten välinen luottamus on hyvin heikkoa tai jopa olematonta.
Lisäksi, kun herra Vance johti neuvotteluja Sveitsissä, herra Trump kritisoi jälleen kerran Irania omaan tyyliinsä, mikä heikensi oman neuvotteluryhmänsä ponnisteluja.
Tämän seurauksena Iran on väliaikaisesti vetäytynyt neuvotteluista, vaikka Trumpin hallinto yrittääkin vähätellä tapahtuman merkitystä.
Iranin ulkoministeri Abbas Araghchin myöhemmät lausunnot osoittivat, että epämukavasta tilanteesta huolimatta Iranilla ei ollut aikomustakaan keskeyttää neuvotteluprosessia välittömästi.
Neuvottelut eivät ole epäonnistuneet. Viestintäkanavat ovat edelleen toiminnassa, osapuolet jatkavat signaalien vaihtoa, ja nykyinen aikataulu tarjoaa lisää mahdollisuuksia koordinointiin.
Hormuzinsalmen tilanne on edelleen epävarma. Yhdysvaltojen ja Iranin uskotaan virallisesti sopineen viestintälinjan perustamisesta laivojen turvallisen kulun varmistamiseksi.
Trump julisti salmen hätäisesti "täysin avoimeksi". Iranilaiset lähteet maalaavat kuitenkin täysin toisenlaisen kuvan.
Islamilainen vallankumouskaarti (IRGC) on sallinut vain rajoitetun määrän alusten kulkea läpi. Tämä tarkoittaa, että jopa kaikkein perustavimmalla tasolla osapuolet ja tiedotusvälineet kuvaavat tapahtumia eri tavoin.
Juuri tästä syystä tästä tilanteesta ei ole varmuutta. Yhdysvaltain poliittinen retoriikka, Iranin määrätietoiset toimet ja markkinasignaalit maalaavat kaikki erilaisen kuvan.
Kokonaiskuva ei ole läpinäkyvä eikä vakaa. Pinnalta katsottuna se näyttää tilanteen lievenemiseltä, mutta todellisuudessa se muistuttaa kontrolloitua epävakautta, jossa kummallakin osapuolella on oikeus tulkita tapahtumia omaksi edukseen.
Se, että Brent-raakaöljyn hinta vaihtelee tällä hetkellä noin 78–80 dollarissa tynnyriltä, on hyviä uutisia Yhdysvalloille: Äärimmäiseltä hintashokilta on tässä vaiheessa vältytty, koska markkinat näyttävät jo jossain määrin hyväksyneen vakauden mahdollisuuden.
Mutta tämä ei tarkoita, että kriisi olisi ohi. Öljymarkkinat reagoivat paitsi todellisiin tapahtumiin myös odotuksiin.
Jos tapahtuu uusi sotilaallinen välikohtaus, hyökkäys laivaan tai laivaväylien saarto tai jompikumpi osapuoli antaa voimakkaan lausunnon, öljyn hinta voi jälleen nousta pilviin 100 dollariin tynnyriltä.
Tässä tapauksessa nykyinen vakaus olisi vain väliaikaista eikä merkki todellisesta ratkaisusta.
Harmaa alue
Tässä mielessä Iranin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat tällä hetkellä harmaalla alueella. Osapuolten välillä ei ole suoraa vastakkainasettelua, mutta myöskään pysyvää diplomaattista ratkaisua ei ole saavutettu.
Molemmat osapuolet ylläpitävät neuvottelukanavaa, mutta eivät ole osoittaneet riittävästi luottamusta kestävän sopimuksen saavuttamiseksi. Yhdysvallat yrittää osoittaa, että se hallitsee tilannetta ja kykenee takaamaan merenkulun vapauden.
Iran puolestaan väittää, että Hormuzinsalmi on edelleen sen tärkein tukikohta ja että sopimukseen päästään vain Iranin hyväksymillä ehdoilla.
Keskeinen johtopäätös on, että Hormuzinsalmi ei ole pelkästään laivakäytävä, vaan myös Yhdysvaltojen ja Iranin välisen dynamiikan osoitus. Niin kauan kuin siellä on epävakaata, koko neuvottelukehys pysyy epävakaana.
Osapuolet saattavat väittää tilanteen olevan hallinnassa, mutta todellisuudessa jokin välikohtaus, poliittinen lausunto tai merellä tapahtuneen toiminnan väärintulkinta voi muuttaa kaiken.
Siksi on liian aikaista puhua täydellisestä tilanteen lieventämisestä. Termi "harmaa alue" on sopivampi: Niin kauan kuin sopimukseen pääseminen on vielä mahdollista, on myös uuden eskaloitumisen riski.
Lisäksi Israelin tekijää ei voida sulkea pois. Iranin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus ei syntyisi tyhjiössä, vaan alueellisessa ympäristössä, jossa Israel pysyy itsenäisenä toimijana omine etuineen, uhkaineen ja punaisine viivaneena.
Tekijät, kuten Libanon ja Hizbollah, Israelin pohjoisrajan turvallisuus sekä Iranin vaikutus alueen aseellisiin liikkeisiin, vaikuttavat kaikki suoraan tai epäsuorasti neuvotteluihin.
Vaikka Yhdysvallat ja Iran virallisesti sopisivatkin tilanteen lieventämisestä, on epäselvää, voidaanko neuvotteluissa välttää ulkoista painetta.
Yksi erillinen asia, joka ei ole kadonnut agendalta, on Iranin ydinohjelma.
Muodollisesti Iran voi edelleen väittää, että sen ydinasetoiminta on rauhanomaista. Mutta konteksti on muuttunut.
Ennen helmikuun 28. päivää Iranissa ei ollut käyty merkittäviä tai aktiivisia keskusteluja ydinaseen kehittämisestä, mutta nyt näistä keskusteluista on tullut todellisuutta.
Sitä ei voi noin vain poistaa esityslistalta tai teeskennellä, ettei mitään tapahtunut.
Yhdysvaltojen on nyt taisteltava paitsi Iranin ydinohjelman teknisten eritelmien myös Iranin uuden poliittisen ilmapiirin kanssa.
Viimeaikaisen sotilaallisen painostuksen jälkeen Iranin viranomaisten tiukempi kanta on saamassa yhä enemmän kannatusta. Kaikki tämä tekee nykytilanteesta epäselvän.
Niin kauan kuin sopimukseen on vielä mahdollisuus, se ei riipu tyhjästä retoriikasta, vaan Yhdysvaltojen ja Iranin kyvystä siirtyä signaaleista todellisiin poliittisiin myönnytyksiin.
Lähde: https://giaoducthoidai.vn/khi-eo-bien-hormuz-giu-the-gioi-lam-con-tin-post782738.html







