Kun aloin kuulla aaltojen kohinaa, pilvet näyttivät hitaasti avautuvalta ovella, joka toivotti minut tervetulleeksi toiseen maailmaan. Suolainen merituuli tihkui hiuksiini ja vaatteisiini, helpottaen minuun takertunutta väsymystä, väsymystä, jota en olisi edes huomannut, ellen olisi hidastanut vauhtia.
Do Sonin rannikkotie on hyvin pitkä, mutkitteleva ja kauniisti kaarteleva. Toisella puolella on meri, toisella puolella kallioita tai joukko ravintoloita. Jos katsot tarkkaan, huomaat, että jokaisella mutkalla ja jokaisella osuudella on oma viehätyksensä. Mutta henkilökohtaisesti pidän parempana valita hiljaisen paikan, jossa on leveä hiekkaranta ja kivinen rantaviiva, joka kertoo tarinoita elämästä ja ihmisistä.
Do Sonin meri ei ole syvän sininen. Veden tunnusomainen väri on täällä samea ja lieteinen, joskus ruskea iltapäivän valossa ja joskus hohtava hopea aamunkoitteessa juuri auringon noustessa horisontin yläpuolelle. Juuri tämä ainutlaatuinen väri antaa Do Sonille sen oman erityisen kauneuden – intiimin, rauhallisen ja vilpittömän, kuin rannikolta kotoisin oleva äiti, joka asuu ympäri vuoden aaltojen ja tuulten keskellä.
Aamut Do Sonissa alkavat yleensä hyvin aikaisin. Ennen kuin aurinko nousee korkealle, ilma on täynnä merisuolan tuoksua ja veneiden moottoreiden ääni kaikuu kaukaa. Mutta nämä toiminnot eivät tapahdu hätäisesti; ne noudattavat tuttua, tasaista arkielämän rytmiä niille, jotka ovat omistaneet elämänsä merelle. Kuten rannalla verkkojaan korjannut vanha mies kerran kertoi minulle, hän ei ole koskaan poistunut tältä maalta koko elämänsä aikana, mutta silti hän on tyytyväinen. Hän herää aikaisin tottumuksesta, ja hänelle työnteko on ilo, ei vain toimeentulon lähde. Ymmärrän, että tuossa tyytyväisyyden tilassa elämä virtaa lempeästi joka päivä, tuoden arvoa elämään halukkaalla sydämellä, vaatimatta suurempia aineellisia etuja. Tai ehkä vanhan miehen kaltaiset työläiset nauttivat meren ja luonnon positiivisesta energiasta, tunteesta, jota kaikki eivät pysty havaitsemaan tai arvostamaan.
Rannalla seisten ja katsellessa kaukana keinuvia veneitä, tuntee itsensä yhtäkkiä uskomattoman pieneksi valtavan meren keskellä. Sillä hetkellä toivoo olevansa lapsi, joka leikkii huolettomasti hiekalla, tietämättömänä ajan kulumisesta, elämän kiireestä ja aaltojen pauhusta. Ja sitten, auringon laskiessa, yhä sydämellisesti nauraen, kokien täyttä iloa...
Katselin hiljaa pienten aaltojen seuraavan toisiaan, iskeytyvän rantaan ja sitten hälvenevän aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Joskus tunsin aaltojen äänen olevan kuin laulu, joka rauhoittaa sydäntäni, tyynnyttää sen sykkimistä. Niinpä ihmiset tulevat merelle paitsi katsomaan auringonnousua tai -laskua tai leikkimään pitkällä, leveällä hiekkarannalla, myös kuuntelemaan syvästi. Meri kuuntelee ihmissydäntä, ja ihmiset kuuntelevat meren kohinaa.
Lähde: https://baohaiphong.vn/khoang-lang-truoc-bien-546822.html
![[Kuva] Kansallinen konferenssi, jossa esitetään yhteenveto poliittisen järjestelmän kokonaisorganisaatiomallin, kolmitasoisen hallintomallin, yhden vuoden toiminnasta.](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/07/01/1782882811691_ndo_br_1-jpg.webp)
