Menneisyyden muistot

(Baothanhhoa.vn) - Sanomalehdet olivat aikoinaan monien yhteiskuntaluokkien älyllisen ravinnon lähde. Teknologian kehittyessä katujen sanomalehtikojut ovat kuitenkin vähitellen kadonneet ja vaipuneet unohdukseen. Niinpä aina kun muistelen huutoja "Sanomalehtiä tänne, sanomalehtiä tänne...", sisälläni nousee tunne, jota on vaikea sanoin kuvailla...

Kävellessäni kesäkukkien värikkäiden mattojen alla, menneisyyden muistot välähtivät yhtäkkiä silmieni edessä. Samoilla kaduilla näin ihmisiä odottamassa ja tungeksimassa jalkakäytävien lehtikojujen ympärillä.

Muistan vieläkin elävästi tunteen, kun pidin sanomalehteä kädessäni, hengitin jokaisen sivun tuoksun ja ahmin jokaisen sanan kuin köyhä opiskelija silloin. Aina kun satuin ostamaan tai saamaan vanhoja sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, luettuani ne silitin ne ja järjestelin ne siististi vanhan opiskelupöytäni viereen. Kukaan ei uskaltanut koskea tähän erityiseen omaisuuteen ilman lupaani.

Ensimmäisenä yliopistopäivänäni olin aivan haltioissani, kun selasin ensimmäistä kertaa sanomalehden sivuja, joissa tuoksui vielä tuore muste. Kaltaiseni opiskelijat joutuivat jättämään aamiaisen väliin useita päiviä säästääkseen tarpeeksi rahaa uuden sanomalehden ostamiseen. Säästääkseni mahdollisimman paljon kävin usein ostamassa käytettyjä lehtiä kioskeilta tai jopa... "lukemassa niitä salaa", joskus vaihtaen sanomalehtiä muiden innokkaiden kanssa.

Tuolloin sanomalehdet olivat kuin älyllisen ravinnon lähde lähes kaikille. Ihmisten tungeksiminen ja odottaminen lehtikojujen ympärillä joka aamu tuli liiankin tutuksi kaupunkilaisille.

Kyseessä on toimistotyöntekijä, joka piipahtaa lehtikioskeilla ostamassa muutaman suosikkilehtensä ennen töihin lähtöä. Kyseessä on moottoripyörätaksikuski, joka istuu puun alle pysäköidyn pyöränsä päällä ja selaa sanomalehteä aina, kun asiakkaita ei ole... Ravintoloista katuruokakojuihin, hienoista kahviloista tienvarsiteetäisiin, he syövät, juovat ja lukevat lehden uusimman numeron. He keskustelevat innokkaasti kuuluisasta näyttelijästä tai jostakin muusta tärkeästä henkilöstä...

Ennen kuin valmistuimme ja aloimme intohimoamme kirjoittamiseen, me toimittajat ryntäsimme joka aamu ensimmäiseksi lehtikioskille katsomaan, mitä mielenkiintoisia tai trendikkäitä uutisia lehdessä oli.

Olin ennen niin intohimoinen siitä, mutta eräänä päivänä yhtäkkiä tajusin, etten edes muista milloin olin luopunut tästä tavasta. Sen sijaan, että lukijat kantaisivat pinoa sanomalehtiä, he voivat istua kotona ja selata puhelimiaan tai tietokoneitaan ja saada silti yksityiskohtaisimmat ja ajantasaisimmat tiedot nopeasti. Aikakaudella, jossa mitä nopeammat ja ajankohtaisemmat uutiset ovat, sitä enemmän ne houkuttelevat lukijoita, paperiset sanomalehdet ovat kuin vanha, perinteinen ruokalaji, joka vähitellen menettää paikkansa uutispöydällä.

Kyse ei ole enää vain nuorista ja älymystöstä; nykyään jopa moottoripyörätaksikuskit, pienyrittäjät ja ruokakauppojen omistajat nauttivat sanomalehtien lukemisesta puhelimillaan ja iPadeillaan.

Saatat myös pitää tästä

Maakunnan puoluesihteeri Tran Van Lau vierailee herra Nguyen Buu Nhanin perheen luona ja tukee häntä.Kesäkuun 4. päivän iltapäivällä toveri Tran Van Lau – Vietnamin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen ja Vinh Longin maakuntapuolueen komitean sihteeri – vieraili ja rohkaisi herra Nguyen Buu Nhanin (s. 1967, asuu My Phun kylässä, Tan Ngain vaalipiirissä) perhettä – Vinh Long -lehden "Humanitaarinen puhe" -palstan aihetta.

Sosiaalisesta mediasta on tullut huomion keskipiste, joka palvelee lukijoiden tarpeita ja mieltymyksiä ajankohtaisista tapahtumista, ostotiedoista, tarjouksista, muodista , terveydenhuollosta satoihin muihin aiheisiin... Ja sitten sosiaalisesta mediasta tuli lukijoiden yhdistävä lanka; ihmiset alkoivat mieluummin lukea uutisia verkossa ja pitää muiden jakamasta sen sijaan, että etsisivät tietoa itse.

Niinpä lukijat ovat yhä enemmän siirtymässä pois painetuista sanomalehdistä. Yhdellä napsautuksella he voivat kommentoida, jakaa ja tykätä lukemastaan ​​verkossa. Lukijat voivat jopa toimia paikan päällä olevina toimittajina kommentoimalla, tallentamalla videoita ja suoratoistamalla sosiaalisessa mediassa, tarjoten uusimpia ja ajantasaisimpia tietoja ennen kuin perinteiset mediat puuttuvat asiaan. Tämä puhumattakaan siitä, että jos sosiaalisessa mediassa leviää uutisia, toimittajien on tutkittava niitä, vaikka sosiaalisessa mediassa olevat tiedot voivat olla vääriä ja niitä käytetään vain... katsojien houkuttelemiseen.

Olen siis ollut osa tätä kaupunkia yli 20 vuoden ajan ja todistanut sen päivittäisiä muutoksia.

Thanh Hoan kaupungin kadut, kuten Le Lai, Duong Dinh Nghe ja Nguyen Trai, joilla ennen oli paljon sanomalehtikojuja, ovat nyt vailla mitään merkkejä niistä. Vain Tran Phu -kadulla on jäljellä muutamia hajanaisia ​​sanomalehtikojuja, ikään kuin yrittäen säilyttää muiston "kulta-ajasta".

Niiden kutsuminen kioskeiksi kuulostaa hienolta, mutta tulojen varmistamiseksi useimmat kioskit myyvät myös virvoitusjuomia, puhelinkortteja ja muita välttämättömyystarvikkeita. Ehkä ihmiset pitävät näitä sanomalehtiä yllä tottumuksesta, ikään kuin haluten pitää kiinni jostakin menneestä ajasta.

"Nykyään nuoret eivät ole kiinnostuneita painetuista sanomalehdistä; jäljellä on vain vanhemmat lukijat tai ne, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuitenkin jopa tämäntyyppinen lukijakunta on hyvin pieni. Sanomalehtien myyjät kutistuvat yhä enemmän, ja painetut sanomalehdet menettävät markkinaosuuksiaan", kertoi minulle vakavalla äänellä lehtikioskilla oleva omistaja.

Ehkäpä niille, jotka arvostavat sanoja, jotka nauttivat syvällisestä lukemisesta ja hitaammasta elämänrytmistä, sanomalehden pitäminen kädessä on paljon merkityksellisempi tunne kuin puhelimen selaaminen. Ja he tuntevat surun ja katumuksen tunteita nähdessään lehtikioskien katoavan yksi kerrallaan.

Nykyään ihmiset rakastavat uutisia ja sensaatiomaisia ​​otsikoita. Jopa vanhat moottoripyörätaksikuskit ja vihanneskojujen omistajat markkinoilla ottavat vapaa-ajallaan puhelimensa esiin selaillakseen. Eikä ketään voi syyttää, sillä yhdellä pyyhkäisyllä tai napautuksella ihmiset voivat käytännössä pitää koko maailmaa käsissään.

Kaupungin vähenevä lehtikioskien määrä on selvä osoitus tästä muutoksesta. Nykyään fyysisen sanomalehden ostamiseksi lukijoiden on tiedettävä etukäteen, mistä sen löytää, sen sijaan, että he ostaisivat sen mistä tahansa, kuten aiempina vuosina.

Saatat myös pitää tästä

Thanh Hoan kuntatason hallintoyksiköiden uudelleenjärjestelyä koskevan väärän tiedon kumoaminen.Viime tuntien aikana Facebook-sivu "Hoang Dung" on julkaissut vääristeltyä sisältöä Thanh Hoan kuntatason hallintoyksiköiden uudelleenjärjestelypolitiikasta. Sivu on tarkoituksella sepittänyt ja esittänyt politiikan luonteen "itsenäistymiseen erottamisena" ja "kuntatason hallintoyksiköiden määrän vähentämisenä 166:sta 58:aan", aiheuttaen väärinkäsityksiä ja lietsoen yleistä mielipidettä internetissä.

Ehkä jonain päivänä katujen lehtikioskit eivät enää pysy nykypäivän tietotekniikan vauhdissa mukana. Ja silloin huudot "sanomalehtiä tänne, sanomalehtiä tänne!" jäävät vain muistoihimme...

Ja nuo kärsivälliset, vaatimattomat katukioskit ovat edelleen yksinkertaisen, ihastuttavan kauniita kaupungin sydämessä. Näiden kioskien vähitellen katoamisen katselemisessa on ripaus katumusta, sekoittuneena suruun.

Ha Dan

Lähde: https://baothanhhoa.vn/ky-uc-mua-cu-252730.htm