Vuoden 1932 alussa, pitkän keskustelun jälkeen, Con Daon vankilan ensimmäinen puolueen selli suostui yksimielisesti taistelemaan pakottaakseen vihollisen noudattamaan tiukasti vankilasääntöjä, kuten: ei terroria tai raakaa kaltoinkohtelua ja vankien oikeus koulutukseen, kulttuuriin sekä pääsy perheen ja ystävien lähettämiin kirjoihin ja sanomalehtiin.
Eri lähteiden ja asiakirjojen mukaan ensimmäinen vankilalehti, nimeltään "Bàn Góp" (Lahjoitusfoorumi), julkaistiin vuonna 1934 useina kappaleina. Vuoden 1935 loppuun mennessä sellissä 3, lohkossa 1 julkaistiin koulupaperille kirjoitettu sanomalehti "Ý Kiến Chung" (Yleinen mielipide). Lehden koko oli 13 x 19 cm. Lehti toimi foorumina mielipiteiden vaihtamiseen ja marxismi-leninismin tutkimiseen kokousten kautta. "Ý Kiến Chungia" kirjoittivat toverit Nguyễn Văn Cừ ja Lê Duẩn ( poliittiset vangit vuosina 1931–1936). Jokaisessa numerossa oli osioita uutisille, kommenteille, pääkirjoituksille ja poliittisen teorian tutkimukselle. Sanomalehteä levitettiin salaa kuin kirjeitä. Professori Tran Van Giau arvioi tätä "sanomalehteä" seuraavasti: "Sanomalehti toimi äänitorvena, joka käsitteli joitakin perustavanlaatuisia kysymyksiä syvällisemmin ja tarjosi samalla sisäisesti oppitunteja marxismi-leninismistä. Se käsitteli Indokiinan vallankumouksen peruskysymyksiä; vuoden 1930 poliittisessa teesissä käsiteltyjä pääkysymyksiä ja samanaikaisesti nosti esiin Vietnamin vallankumouksen perustavanlaatuisia kysymyksiä..."
Myöhemmin vankisellissä 5, lohkossa 1 julkaistiin 9 x 13 cm kokoista "Punainen vanki" -lehteä, jonka tarkoituksena oli tehdä tunnetuksi monia asioita. Sanomalehti julkaistiin viikoittain kysymys-vastaus-muodossa ja tarjosi tietoa marxismi-leninismin taistelusta ja koulutuksesta . Toveri Nguyễn Van Cu oli lehden päätoimittaja, pääkirjoittaja ja myös terävä teoreettinen kirjoittaja, joka kirjoitti säännöllisesti "Yleinen mielipide" -osioon. Pääkirjoittajien lisäksi myös osastoilla 1 ja 2 olevat poliittiset vangit kirjoittivat aktiivisesti lehteen... Myöhemmin "Punainen vanki" -lehti siirrettiin osastoilla 1 oleviin vankiselleihin 6 ja 7, nimeksi muutettiin "Eteenpäin", ja siitä tuli vangin puoluesellin tiedotus- ja taistelulehti. Tämän sanomalehden toimittajiin kuuluivat toverit Pham Hung, Le Van Luong, Ho Van Long ja muut...
Saatat myös pitää tästä
Hung Sonin pagodi sijaitsee rauhallisesti Phu Quocin saaren rinteellä.Vehreiden vuorten ja meren keskellä sijaitseva Hung Sonin pagodi on rauhallinen keidas Phu Quocin saarella. Pagodi ei ole ainoastaan tuttu uskonnollinen kohde paikallisille, vaan se houkuttelee myös lukuisia turisteja seesteisellä kauneudellaan ja sukupolvelta toiselle siirtyvillä salaperäisillä tarinoillaan. Marraskuussa 1950 vankien taistelu päättyi voittoon, ja Con Daon vankilan vartija joutui sallimaan Vankiliiton perustamisen – harvinainen tapahtuma vankilan 88-vuotisessa historiassa. Tässä yhteydessä liitto julkaisi lehteä nimeltä "Uusi Con Dao" – vankien yhteinen ääni. Siitä lähtien vankien elämä parani; jotkut ryhmät julkaisivat sanomalehtiä, kuten "Uusi elämä" ja "Kirjallisuus ja taiteet"; erityisesti seinälehtiliike kukoisti. Kuolemanrangaistussellillä oli sanomalehti nimeltä "Vankilaystävä", An Hain plantaasiosastolla "Yhtenäisyys", rakennusosastolla "Muurari", puuosastolla "Voitto", suojeluosastolla "Pioneer" ja tuotantoosastolla "Työväki" ja "Työntekijät". Yleisesti ottaen näitä sanomalehtiä pidettiin "sallittuina", ja vaikka niitä valvottiin tiukasti, vankien journalistinen ja kirjallinen elämä muuttui siedettävämmäksi.
Vuosina 1945–1954 vankien kirjallisuus- ja kansanvalistusliike kukoisti, mikä heijastui kahdessa päiväkirjamaisessa dokumenttikokoelmassa. Ensimmäisen osan nimi oli "Hell on Earth"; toisen nimi oli "The Verdict on French Invasion", jossa tuomittiin Ranskan siirtomaavankilan vartijoiden raa'at rikokset ja Con Daon ankara vankilahallinto. Vuodesta 1970 vuoden 1973 loppuun leirin 6 (pidätysleiri) B-osastolla julkaistiin lähes 50 sanomalehteä. Kahden sanomalehden, "Sinh Hoatin" ja "Xay Dungin", lisäksi julkaistiin Nguyen Van Troin nuorisoliiton "Vuon Len" sekä "Ren Luyen", "Doan Ket", "Niem Tin", "Tien Len" jne. Merkillepantavaa on, että "Xay Dungilla" oli paitsi suurin levikki, 10 numeroa, myös se kokosi yhteen monia arvostettuja kirjoittajia, joiden rikkaat ja huolellisesti valitut artikkelit edustivat koko leirin ääntä.
Työväensankari Bui Van Toanin, yhden Con Daon vankilan toimittajista, mukaan sanomalehden luominen edellytti mahdottoman muuttamista mahdolliseksi. Ensinnäkin vihollinen kielsi ehdottomasti paperin ja musteen käytön. Vihollisen propagandan, lääkintähenkilökunnan , keittiön ja jopa turvallisuusjoukkojen välityksellä vangit onnistuivat hankkimaan oppilaiden muistikirjoja ja kuulakärkikyniä. Alkuperäisiä käsikirjoituksia varten heidän piti käyttää uudelleen savukeaskeja, pahvilaatikoita, sementtipusseja ja mantereelta lähetettyjä postin käärepapereita... Kaikki nämä piti liottaa vedessä, jotta ne eroteltiin ohuiksi arkeiksi kirjoittamista varten. Kun kuulakärkikynien täyttöpakkaukset loppuivat, vangit tekivät itse mustetta ja täyttivät ne uudelleen. Vihollisen tarjoamien tarvikkeiden (vaateväriä, koska saippuaa ei ollut) ansiosta vangit sekoittivat sitä glyseriiniin saadakseen mustaa väriainetta käyttöön.
Siveltimien valmistamiseksi vangit ottivat tuoreita poppelin oksia ja luudanvarsia, kuorivat niiden kuoren pois, teroittivat päät vinottain ja murskasivat ne sitten käyttöä varten. Tiedon osalta johdolta ja vankileiriltä yleisesti levitettyjen uutisten lisäksi vangit hankkivat salaa kaksi radiota ja heidän oli kuunneltava niitä salaa tehden pikamuistiinpanoja tarvitsemastaan sisällöstä. Kirjoittajien ja artikkeleita litteroineiden palkkio ei ollut savuke, vaan heidän tovereidensa iloiset kasvot ja kommentit. Kun sanomalehdet olivat saapuneet jokaiselle henkilölle, ne kerättiin, käärittiin nailonkerrokseen, laitettiin lasipulloihin ja haudattiin, koska he eivät kestäneet tuhota niitä tai antaa vihollisen viedä niitä.
”Siihen aikaan kuolema vaani aina, eikä kukaan osannut kuvitellakaan, mitä huominen toisi tullessaan. Siksi kukaan ei ajatellut, kuinka kauan heidän tuottamiaan sanomalehtiä säilyisi tai miten historia niitä arvioisi. Mutta se, minkä luultiin olevan ikuisesti kadonnut, ilmestyi vähitellen uudelleen. Vaikka tähän päivään asti kerättyjen ja luetteloitujen vankilalehtien määrä on edelleen hyvin vaatimaton, riittää vahvistamaan, että journalismi on välttämätöntä ihmisten hengellisessä elämässä. Äärimmäisistä vaikeuksista, vihollisen tiukasta valvonnasta ja sorrosta sekä jopa verisistä terrori-iskuista huolimatta poliittisten vankien tuottamat sanomalehdet osoittivat horjumatonta sitkeyttä. Con Daon vankien sanomalehdet osoittivat optimistista henkeä taistelussa itsenäisyyden ja vapauden puolesta isänmaan puolesta ja rikastuttivat Vietnamin vallankumouksellisen journalismin historiaa”, Bui Van Toan selitti.
NGUYEN HAO (Koottu)
Lähde: https://baoangiang.com.vn/lam-bao-o-dia-nguc-tran-gian--a422804.html
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)