Hamasin ennennäkemätön hyökkäys Israeliin 7. lokakuuta, joka provosoi massiiviset vastatoimet Tel Avivista, on syössyt Lähi-idän uuteen väkivallan ja epävakauden kierteeseen. Se osoittaa, että konflikti tässä "ruutitynnyrissä" on edelleen yksi maailman monimutkaisimmista, itsepintaisimmista ja vaikeimmin ratkaistavista ongelmista.
 |
| Oslon sopimusten allekirjoittamiseen osallistuneet osapuolet Valkoisessa talossa (USA) vuonna 1993. (Lähde: History.com) |
Palataan historiaan
Muinainen juutalainen valtio syntyi Palestiinan maahan 1000-luvulta eaa. 800-luvulle eaa. mennessä juutalaisvaltiot tuhoutuivat, ja Palestiina joutui peräkkäin Assyrian, Babylonian, Persian ja Rooman valtakunnan alaisuuteen vuosisatojen ajan, ennen kuin arabimuslimit valloittivat alueen.
Palestiinasta tuli osa Ottomaanien valtakuntaa 1500-luvun puolivälissä. Antisemitismin lisääntyessä Euroopassa juutalaisten muuttoaalto Palestiinaan alkoi 1880-luvun alussa. Ottomaanien valtakunnan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa Palestiinasta tuli Britannian mandaattialue vuonna 1918. 1920-luvun alussa Jerusalemissa Amin al-Husseini – palestiinalaisarabien kansallismielisen liikkeen johtaja – käynnisti mellakoita juutalaisia vastaan pakottaen heidät pakenemaan Gazan kaistalta.
Toisen maailmansodan syttyessä juutalaiset ja arabit tekivät tilapäistä yhteistyötä ja asettuivat liittoutuneiden puolelle. Jotkut ääri-arabianationalistit, kuten al-Husseini, tekivät kuitenkin yhteistyötä natsien kanssa ja jatkoivat antisemitististä liikettä arabimaailmassa. Toisen maailmansodan loppupuolella uusi juutalaisten maahanmuuttajien aalto Palestiinaan, Euroopan holokaustin eloonjääneet, sytytti uudelleen jännitteet osapuolten välillä. Vuoteen 1947 mennessä juutalaiset muodostivat 33 % palestiinalaisväestöstä, mutta hallitsivat vain 6 % palestiinalaisalueesta.
Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 29. marraskuuta 1947 päätöslauselman 181, joka jakoi historiallisen Palestiinan alueen arabivaltioksi ja juutalaisvaltioksi ja asetti Jerusalemin kansainvälisen hallinnon alaisuuteen. Juutalaiset hyväksyivät suunnitelman innokkaasti, mutta arabit vastustivat sitä kiivaasti väittäen, että 56 % historiallisista Palestiinan alueista annettaisiin juutalaisvaltiolle, mukaan lukien suuri osa hedelmällisestä rannikkoalueesta, vaikka arabit omistivat jo 94 % Palestiinan maasta ja 67 % sen väestöstä.
Juutalaiset julistivat virallisesti Israelin valtion perustamisen 14. toukokuuta 1948. Molemmat suurvallat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, tunnustivat valtion alle tunnissa. Arabimaat eivät halunneet hyväksyä tätä todellisuutta ja hyökkäsivät Israeliin, mikä johti ensimmäiseen arabien väliseen sotaan vuonna 1948. Vuoteen 1949 mennessä tulitaukosopimus oli allekirjoitettu, mutta suurin osa päätöslauselman 181 nojalla arabeille osoitetuista palestiinalaisalueista oli liitetty Israeliin, Jordania puolestaan liitti itseensä Länsirannan ja Egypti miehitti Gazan alueen. Myös Israel liitti itseensä Länsi-Jerusalemin, kun taas Itä-Jerusalem asetettiin väliaikaisesti Jordanian hallintaan. Menetettyään kaiken alueensa Palestiinasta puhkesi massiivinen arabien muuttoaalto naapurimaihin.
Vuonna 1964 Jasser Arafat perusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO), ja vuotta myöhemmin perustettiin myös Fatah - puolue. Vuonna 1967 arabimaat alkoivat suunnitella toista hyökkäystä Israeliin. Vastauksena Israel käynnisti ennaltaehkäisevän hyökkäyksen kolmea arabimaata vastaan: Syyriaa, Jordaniaa ja Egyptiä, mikä johti kuuden päivän sodan puhkeamiseen. Jälleen kerran Israel saavutti voiton valloittamalla Länsirannan (mukaan lukien Itä-Jerusalemin), Gazan alueen, Golanin kukkulat ja Siinain niemimaan.
Kuuden päivän sodan jälkeen PLO pakeni Jordaniaan ja sai tukea kuningas Husseinilta. Vuonna 1970 PLO kapinoi odottamatta Jordanian kuningasta vastaan "Mustan syyskuun" tapahtumien aikana ja siirtyi sitten Etelä-Libanoniin perustaakseen tukikohdan jatkaakseen hyökkäyksiä Israeliin. Lokakuussa 1973 Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin uudelleen lokakuun sodassa, joka osui samaan aikaan pyhän juutalaisen juhlan, Jom Kippurin, kanssa. Israel kuitenkin nousi jälleen kerran voittajaksi. Tämän jälkeen Israel palautti Siinain niemimaan Egyptille vuoden 1978 David Campin rauhansopimuksen nojalla.
Toivo rauhan palauttamisesta alueelle kuitenkin romahti PLO:n ja muiden palestiinalaisten aseellisten ryhmien sarjan hyökkäysten jälkeen. Vuonna 1982 Israel vastasi käynnistämällä täysimittaisen hyökkäyksen Libanoniin. Palestiinalaiset aseelliset ryhmät kukistettiin nopeasti muutamassa viikossa. PLO:n päämaja evakuoitiin Tunisiaan kesäkuussa 1982 PLO:n johtajan Jasser Arafatin päätöksellä.
Samanaikainen pyhä sota
Palestiinan intifada-liike (samanaikainen pyhä sota) alkoi vuonna 1987 ja johti Hamasin muodostumiseen – aseellista taistelua kannattavaan joukkoon, toisin kuin PLO ja Fatah, jotka keskittyivät diplomatiaan ja politiikkaan. Vuonna 1988 Arabiliitto tunnusti PLO:n Palestiinan ainoaksi edustajaksi, mikä aiheutti konfliktia palestiinalaisjoukkojen välille.
1990-luvun alussa kansainväliset pyrkimykset konfliktin ratkaisemiseksi kiihtyivät. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat allekirjoittivat Oslon sopimukset I 13. syyskuuta 1993 Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin läsnä ollessa. Sopimukset sallivat PLO:n vetäytyä Tunisiasta ja perustaa palestiinalaishallituksen Länsirannalle ja Gazan alueelle. Rauhanprosessi kohtasi kuitenkin merkittävää vastustusta palestiinalaisilta islamistiryhmiltä, erityisesti Hamasilta ja Fatahin taholta.
Syyskuussa 1995 Washingtonissa allekirjoitettiin uusi väliaikainen sopimus (Oslon II sopimukset) Länsirannan autonomian laajentamiseksi. Pääministeri Jitzhak Rabin kuitenkin murhattiin 4. marraskuuta 1995 juutalaisen ääriryhmän toimesta. Vuonna 2004 presidentti Arafat kuoli, mikä pysäytti näennäisesti uudelleen syttyneen Lähi-idän rauhanprosessin.
Vuosien epäonnistuneiden neuvottelujen jälkeen toinen intifada puhkesi syyskuussa 2000, ja sen taustalla oli Israelin oppositiojohtajan Ariel Sharonin (Likud-puolue) provosoiva vierailu Al-Aqsa-moskeijaan. Tuhannet turvallisuusjoukot oli sijoitettu Jerusalemin vanhaankaupunkiin ja sen ympäristöön. Väkivalta kärjistyi avoimeksi konfliktiksi Palestiinan kansallisten turvallisuusjoukkojen ja Israelin puolustusvoimien välillä, ja se kesti koko vuoden 2004–2005. Tänä aikana Israel jatkoi aiemmin Palestiinan itsehallinnon hallussa olleiden alueiden takaisinvaltaamista ja aloitti Gazan alueen ja Israelin aluetta erottavan muurin rakentamisen sekä siirtokuntien rakentamisen Länsirannalle. Kesäkuuhun 2007 mennessä Israel alkoi asettaa Gazan alueelle maa-, ilma- ja merisaartoa. Helmikuussa 2009 allekirjoitettiin tulitauko kansainvälisen yhteisön välityksellä, vaikka satunnaiset yhteenotot osapuolten välillä jatkuivat.
| Palestiinan maa ja sen pyhä Jerusalemin kaupunki ovat erityisen tärkeitä kaikille kolmelle uskonnolle: juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille. Jerusalem on juutalaisuuden pyhin kaupunki, juutalaisten synagogien entinen sijaintipaikka ja muinaisen Israelin kuningaskunnan pääkaupunki. Kristityille Jerusalem on paikka, jossa Jeesus teloitettiin ja jossa sijaitsee Pyhän haudan kirkko. Muslimeille Jerusalem on paikka, jossa profeetta Muhammed teki "yömatkansa paratiisiin" ja jonne al-Aqsan moskeija rakennettiin. |
Historia toistaa itseään.
YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 67/19 hyväksyttiin 29. marraskuuta 2012, jolla Palestiinalle myönnettiin YK:ssa "ei-jäsenen tarkkailijavaltion" asema. Tätä aseman muutosta kuvailtiin Palestiinan kansallisen itsemääräämisoikeuden tunnustamiseksi. Palestiinan ja Israelin välinen konflikti kuitenkin puhkesi usein. Kesällä 2014 Hamas ampui lähes 3 000 rakettia Israeliin, ja Tel Aviv vastasi suurhyökkäyksellä Gazaan. Taistelut päättyivät elokuun lopulla 2014 Egyptin välittämän tulitauon myötä.
Israelin ja palestiinalaisten välisen väkivaltaisuuksien aallon jälkeen vuonna 2015 Palestiinan presidentti Mahmoud Abbas julisti, että palestiinalaiset eivät enää olisi sidottuja Oslon sopimuksella määrättyyn alueelliseen jakoon. Toukokuussa 2018 taistelut Hamasin ja Israelin välillä puhkesivat uudelleen. Hamas ampui Gazasta 100 rakettia Israeliin. Israel vastasi hyökkäyksillä yli 50 kohteeseen Gazassa 24 tunnin aikana.
Vuonna 2018 presidentti Donald J. Trump siirsi Yhdysvaltain suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin, mikä oli käänne Yhdysvaltojen pitkäaikaiseen palestiinalaiskysymyksen politiikkaan. Trumpin hallinnon päätös hajotti Lähi-itää entisestään, vaikka Israel ja jotkut liittolaiset ylistivät sitä. Elo-syyskuussa 2020 Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) ja myöhemmin Bahrain sopivat suhteidensa normalisoinnista Israelin kanssa, ja Saudi-Arabia harkitsee suhteidensa normalisointia Tel Avivin kanssa. Tätä ennen Egypti ja Jordania olivat normalisoineet suhteensa Israeliin vuosina 1979 ja 1994.
Yhdysvallat ja monet länsimaat tukevat muslimimaiden ja Israelin välisten suhteiden normalisoitumista, mutta palestiinalaisjoukot ja jotkut maat ovat hylänneet nämä sopimukset. Hamas laukaisi 7. lokakuuta tuhansia raketteja Israelin alueelle aiheuttaen satojen uhrien hengen. Israel lupasi raivokkaita kostotoimia, mikä käynnisti uuden ja kärjistyvän konfliktin Palestiinan ja Israelin välille. Lähi-idän epävakauden tuskallinen historia toistaa itseään.
[mainos_2]
Lähde
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)