Ensi silmäyksellä tämä tieto saattaa tuoda mieleen menneen ajan "yksi opetussuunnitelma – yhdet oppikirjat" -mallin. Tämä ei kuitenkaan ole paluu nykytilaan, koska oppikirjojen rooli on muuttunut täysin.
Vuoden 2006 yleissivistävän koulutusohjelman mukaan oppikirjoja pidettiin "pakollisina". Opettajat noudattivat tarkasti oppikirjoja siinä, mitä he opettivat, miten he opettivat ja missä järjestyksessä, jättäen vain vähän tilaa luovuudelle; oppilaat oppivat pääasiassa ulkoa opettelemalla, ulkoa opettelemalla ja toistamalla. Luokkahuoneet toimivat ennalta määrätyn, vakaan mutta jäykän "kehitysradan" mukaisesti, josta puuttui joustavuutta.
Kääntäen, vuoden 2018 yleissivistävän koulutuksen ohjelmassa, riippumatta siitä, käytetäänkö useita vai vain yhtä oppikirjasarjaa, yleinen henki pysyy muuttumattomana: ohjelma on "mandaatti" ja oppikirjat ovat vain tärkeitä oppimateriaaleja opetuksen ja oppimisen järjestämisessä. Opettajien ammatillinen toimintatila laajenee ja luovuus pääsee valloilleen. Samojen oppimistavoitteiden saavuttamiseksi voidaan valita useita lähestymistapoja, käyttäen erilaisia materiaaleja ja järjestämällä erilaisia polkuja oppilaiden ohjaamiseksi tiedon hankkimisessa. Oppikirjat eivät siis ole "määränpää", vaan ainoastaan "polku" oppijoiden osaamisen kehittämiseen.
Tehokkaan täytäntöönpanon edellytyksenä on, että koulut ja opettajat ymmärtävät perusteellisesti neljä keskeistä vaatimusta: vuoden 2018 yleissivistävän koulutusohjelman oikea ymmärtäminen, oppikirjojen joustava käyttö tärkeinä oppimateriaaleina, opetuksen ja arvioinnin järjestäminen kehittämistavoitteiden mukaisesti sekä koulutussisällön yhdistäminen oppilaiden, koulujen ja paikkakuntien käytännön tarpeisiin.
Opettajien opetusasenteen on muututtava siirtymällä "tiedon siirtämisestä" "toiminnan organisointiin"; karistamalla paineen "opettaa kaikkea oppikirjasta" oppilaiden tukemiseksi heidän osaamisensa muodostumisessa ja kehittämisessä; vahvistamalla tosielämän tilanteisiin liittyvää opetusta; antamalla oppilaille valmiudet olla proaktiivisia tunnilla... Testauksen ja arvioinnin vaatimusten on siirryttävä tiedon ulkoa opettelusta osaamisen soveltamiseen.
Toinen tärkeä muutos on ammattimaisen johtamisen ajattelutapa. Monet opettajat uskovat, että jos oppituntien tarkistukset noudattavat edelleen periaatetta "opettaa kaikki oppikirjan sisältö" ja "noudattaa jokaista vaihetta oikein", opettajien on vaikea olla luovia.
Oppitunnin tehokkuutta tulisi arvioida sen perusteella, missä määrin oppilaat ymmärtävät materiaalin, osallistuvat aktiivisesti ja soveltavat tietojaan, sen sijaan, että keskityttäisiin liikaa muotoon tai noudatettaisiin tarkasti oppikirjaa. Lisäksi opettajien on oltava vaikutusvaltaisia ammatillisessa työssään, jotta he voivat luottavaisesti mukauttaa opetusmateriaaleja, esimerkkejä ja oppimistoimintoja oppilaiden tasolle ja paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi.
Lisäksi digitaalisen muutoksen ja tiedon räjähdysmäisen kasvun yhteydessä yhtenäinen oppikirjakokonaisuus edellyttää "avointa ekosysteemiä". Opettajien on hyödynnettävä digitaalisia oppimateriaaleja; opiskelijoilla on oltava pääsy useisiin tiedonlähteisiin yhden kanavan sijaan. Opetussuunnitelman yhdenmukaisuus ei tarkoita metodologian monotonisuutta.
Siksi koulutuksen laadun ratkaiseva tekijä ei ole yhden tai useamman oppikirjasarjan käyttö, vaan ensisijaisesti opettajan ammatillinen osaaminen ja opetuksen organisointitaidot. Tämän saavuttamiseksi opettajien ja koulujen on jatkuvasti uudistettava kasvatusajatteluaan, parannettava ammatillista osaamistaan ja samalla edistettävä ennakoivuutta ja luovuutta opetusprosessissa.
Lähde: https://giaoducthoidai.vn/linh-hoat-su-dung-sach-giao-khoa-post777477.html








Kommentti (0)