Kummallista kyllä, molemmat osapuolet yrittivät tarkoituksella antaa ulkomaailmalle vaikutelman, että neuvottelut etenivät eivätkä jumissa; että ne saavuttivat tiettyjä tuloksia, eivät ei mitään; ja että oli olemassa mahdollisuuksia onnistua, ei umpikujaan ajautumista. Todellisuudessa molemmat osapuolet jatkoivat sotilaallisia toimia tulitaukosopimuksesta huolimatta.
Tilanne on herkkä, koska molemmat osapuolet ovat sisäisen paineen alla eivätkä ole halukkaita luopumaan toisilleen asettamistaan edellytyksistä. Ensimmäisenä myönnytyksiä tekevä osapuoli nähdään hävinneenä ja epäedullisessa asemassa olevana, kun taas molemmilla osapuolilla on kiireellinen tarve lopettaa sota. Yhdysvaltojen ja Iranin väliset rauhanneuvottelut ovat pohjimmiltaan epävarmuuden vallassa, jumissa edistyksen ja pysähtyneisyyden, jopa taantumisen, välillä; onnistuneen päätökseen pääsemisen mahdollisuuden ja romahduksen riskin välillä; jatkuvien rauhanneuvottelujen ja jatkuvan sotilaallisen konfliktin välillä; vain muutaman väliaikaisen sopimuksen saavuttamisen ja kattavan rauhansopimuksen aikaansaamisen välillä.
Tämä epäselvyys on molempien osapuolten harkittu strateginen siirto, sillä se hyödyttää sekä nykyistä tilannetta että yleistä voimatasapainoa. Se antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden helposti manööveroida ja syyttää toisiaan meneillään olevien rauhanneuvottelujen viivästyksistä tai mahdollisista keskeytyksistä. Se antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden säilyttää puolustuskannan ja samalla olla valmiita odottamatta luomaan läpimurron rauhanprosessissa. Se ei ainoastaan oikeuta, vaan myös rationalisoi molempien osapuolten sotilaallisia toimia toisiaan vastaan.
Toisesta näkökulmasta tämä epäselvyys näyttää olevan väistämätön kehityskulku, sillä molemmat osapuolet kannattavat rauhanneuvottelujen jatkamista ja haluavat saavuttaa nopeasti rauhansopimuksen, mutta eivät ole vielä päässeet kompromissiin rauhansopimuksen ydinsisällöstä. Tämä tilanne jatkuu niin kauan kuin sekä Yhdysvaltoja että Irania ei ajeta nurkkaan sotilaallisesti sekä turvallisuuden, ulkopolitiikan ja sisäasioiden suhteen. Todellisuus pysyy todennäköisesti muuttumattomana, koska Yhdysvallat priorisoi Iranin pakottamista tekemään mahdollisimman paljon myönnytyksiä, kun taas Iran, joka ei luota Yhdysvaltoihin täysin, pitää ensiarvoisen tärkeänä Yhdysvaltojen painostamista erityisiin ja lujiin sitoumuksiin, jotka estävät Yhdysvaltoja yksipuolisesti kääntämästä tilannetta.
Tämä epäselvyys hyödyttää sekä Irania että Yhdysvaltoja. Se antaa Iranille mahdollisuuden pelastaa kasvonsa ja saada aikaa taloudelliseen toipumiseen ja sotilaallisten kykyjensä vahvistamiseen, samalla säilyttäen strategiset voimavaransa: ohjus- ja ydinohjelmansa sekä yli 60 %:n rikastetun uraanin varastonsa. Se antaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille mahdollisuuden jatkaa Iranin pelottelu- ja saartopolitiikkaa, testaten markkinoiden reaktioita, öljyn hintoja sekä liittolaisten ja strategisten kumppaneiden vastauksia maksimoidakseen Iranin kanssa tehtävän sodan päättävän rauhansopimuksen vaikutuksen.
Yhdysvaltojen ja Iranin välisten rauhanneuvottelujen nykytilanteen perusteella voidaan ennustaa kolme tulevaisuuden skenaariota. Ensimmäinen ja epätodennäköisin skenaario on, että osapuolet pääsevät kattavaan rauhansopimukseen, joka sisältää ratkaisut kaikkiin jäljellä oleviin avoinna oleviin kysymyksiin. Toinen, epätodennäköisempi mutta ei poissuljettu skenaario on, että neuvottelut katkeavat ja osapuolet palaavat sotaan. Kolmas ja todennäköisin skenaario on nykytilanteen jatkuminen, mikä tarkoittaa tulitaukoa ja neuvotteluja sekä satunnaisia sotilaallisia yhteenottoja.

Lähde: https://hanoimoi.vn/map-mo-de-de-be-tien-thoai-1015631.html








Kommentti (0)