Politbyroon antama päätöslauselma nro 71-NQ/TW koulutuksen ja koulutuksen kehittämisen läpimurroista, johon sisältyy tavoite tarjota opiskelijoille ilmaisia oppikirjoja vuoteen 2030 mennessä, ei ole siksi pelkästään hallinnollinen päätös, vaan myös voimakas viesti pyrkimyksestä rakentaa oikeudenmukainen ja inhimillinen yhteiskunta.
Julkaisemisensa jälkeen tämä politiikka sai laajaa kannatusta kaikilta väestöryhmiltä. Monissa mielipiteissä esitettiin, että tällä politiikalla oli syvällinen humanitaarinen merkitys, joka osoitti puolueen ja valtion päättäväisyyden huolehtia kokonaisvaltaisesti koulutuksen asiasta, muuttaa iskulauseet konkreettisiksi teoiksi ja pyrkiä maan kestävään kehitykseen.
Sanonta "Koulutus on kansallinen tärkein prioriteetti" on pitkään ollut tuttu. Mutta jotta tästä vakuuttelusta todella tulisi totta, sen ei pidä jäädä vain iskulauseeksi, vaan se on toteutettava konkreettisten ja käytännönläheisten toimien kautta. Maksuttoman opetuksen politiikka toisen asteen koulutuksessa ja tuleva maksuton oppikirjojen tarjoaminen ovat tästä selviä todisteita.
Todellisuudessa monet lapset ovat joutuneet keskeyttämään koulunkäynnin erittäin vaikeiden perheolosuhteiden vuoksi, koska heillä ei ole ollut taloudellisia resursseja ostaa oppikirjoja ja koulupukuja. Uusi oppikirjasarja joka vuosi on merkittävä kulu monille köyhille perheille, erityisesti syrjäseuduilla. Kun hallitus ottaa vastuun, tämä taakka kevenee ja koulun ovet avautuvat lapsille laajemmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tiedonsaantimahdollisuudet tulevat tasapuolisemmiksi taustasta tai taloudellisista olosuhteista riippumatta.
Tämän politiikan yhteiskunnallinen merkitys tulee entistä selvemmäksi nykytilanteessa. Yli 20 miljoonan peruskoulu- ja keskiasteen oppilaan ollessa valtakunnallisesti ilmaisten oppikirjojen tarjoaminen ei ainoastaan tue taloudellisesti miljoonia perheitä, vaan se on myös vahva sitoumus: yhtäkään lasta ei saa jättää jälkeen. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada paras mahdollinen koulutus, kasvaa ja osallistua kansakunnan rakentamiseen. Tämä on strateginen investointi, joka ei ainoastaan ratkaise välittömiä ongelmia, vaan myös rakentaa vankan perustan tulevaisuudelle.
Tähän poliittiseen tahtoon liittyy kuitenkin merkittäviä haasteita. Ilmaisten oppikirjojen tarjoaminen kaikille opiskelijoille vaatii erittäin suuren budjetin sekä erittäin tiukan hallinto-, julkaisu- ja jakelumekanismin. Kyse ei ole pelkästään kirjojen painamisesta ja jakelusta, vaan myös pitkäaikaisen käytön ja uudelleenkäytön huomioon ottamisesta jätteen välttämiseksi.
Kansainväliset kokemukset osoittavat, että monissa maissa oppikirjoja hallinnoidaan tyypillisesti lainaus- ja palautusjärjestelmän kautta koulukirjastojen kautta sen sijaan, että ne jaettaisiin vuosittain. Tämä lähestymistapa säästää kustannuksia ja auttaa kouluttamaan oppilaita kirjojen säilyttämisen ja tiedon arvostamisen tärkeydestä. Vietnam voi oppia tästä kehittääkseen sopivan mekanismin, joka varmistaa politiikan tehokkuuden ja kestävyyden.
Voidaan sanoa, että päätöslauselma nro 71-NQ/TW on avannut uuden luvun Vietnamin koulutuksessa ja vahvistanut puolueen ja valtion strategisen vision tulevien sukupolvien hoitamisesta. Perus- ja keskiasteen oppilaiden lukukausimaksujen poistamisesta aina ilmaisten oppikirjojen tarjoamiseen asti valtio on lähettänyt selkeän viestin: koulutukseen investoiminen on investoimista kansakunnan tulevaisuuteen. Ja se on kestävin sijoitus.
Lähde: https://baodaklak.vn/giao-duc/202509/mien-phi-sach-giao-khoa-mo-canh-cua-tri-thuc-3931ad0/








Kommentti (0)