"Tarinoita tuliselta aikakaudelta - muistot jotka elävät" ei ole vain kokoelma sotamuistoja. Se on kirja uskollisuudesta puolueelle, pyrkimyksestä kansalliseen itsenäisyyteen, ehdottomasta uhrautumisesta ja tavallisista ihmisistä, jotka muovasivat kansakuntaa. Jokainen artikkeli on totuudenmukainen kurkistus siihen, miten vietnamilaiset nuoret pitävät kotimaataan pyhemmänä kuin itse elämää.
Tämä Thanh Nien -sanomalehdessä julkaistuista artikkeleista koottu kirja luovutetaan kunnioittavasti Nuorisoliiton 13. kansalliskongressin, kauden 2026–2031, edustajille. Se ei ole vain hengellinen lahja, vaan myös viesti sukupolvien välille: nykyajan nuoret elävät rauhassa niiden lukemattomien ihmisten ansiosta, jotka uhrasivat nuoruutensa taistelukentällä.

Nykyajan nuori sukupolvi muistaa aina edellisten sukupolvien uhraukset, jotka antoivat henkensä isänmaan puolesta.
Tämän kirjan tarinoita lukiessamme ymmärrämme, miksi kuolemaan tuomittu sotilas saattoi yhä laulaa "vapauden laulua" säilyttäen horjumattoman uskonsa vallankumoukseen. Meitä koskettavat tarinat sotilaista, jotka rakensivat aikoinaan Truong Son -tien – todiste pommeista, luodeista ja kovasta työstä, mutta myös kuolematon todiste isänmaallisuudesta.

Tämä erikoisnumero on omistettu Vietnamin nuorisoliiton 13. kansalliskongressin edustajille.
On ihmisiä, jotka selvisivät sodasta sirpaleet yhä kehossaan, kuten teoksessa "Luodinjälki yhä vanhan sotilaan ruumiissa". On naisia, jotka elivät koko elämänsä ihanteiden puolesta, kuten "Sankaritar, joka kahdesti pystytti temppeleitä presidentti Ho Tši Minhin kunniaksi" tai "Etulinjan rautaneito" – kauniita symboleja vietnamilaisista naisista sodan aikana. He taistelivat paitsi rohkeasti myös horjumatta uskoen siihen, että kansakunta varmasti saavuttaisi vapauden.
Monet kirjan tarinat koskettavat lukijoita syvästi edellisen sukupolven tekemien valtavien uhrausten vuoksi. Näitä ovat "Mies joka sai kaksi muistotilaisuutta", "81 päivää lauttamatkaa verivirralla", "Vakava vala luotimyrskyn keskellä" ja "Lupauksen pitäminen". Nämä ihmiset pitivät puolueelle, tovereilleen ja kansalle antamansa lupaukset – jopa henkensä hinnalla.
Sota on raakaa, mutta se ei voi sammuttaa rakkautta ja inhimillistä kauneutta. "Rakkaustarina sodan takana", "Kaunis rakkaustarina pommien ja luotien keskellä", "Aliupseerin häät", "Perinteinen vietnamilainen oopperalaulu, joka toi rakkautta" tai "Julkaisematon rakkauspäiväkirja" osoittavat, että jopa elämän ja kuoleman partaalla ihmiset säilyttävät kauneimmat tunteensa. Juuri tämä rakkaus antaa heille voimaa jaksaa pommien ja luotien sateen läpi.
Erityisesti "Kuolemattomat äidit" -osiossa esitetyt äitien kuvat ovat syvimmin liikuttavia. "Äiti odottaa yhä poikansa paluuta kotiin", "Äidin kutsu 37 vuoden jälkeen" tai "Äiti suojelee lähdettä"... nämä tarinat auttavat lukijoita ymmärtämään, että sota ei vie vain sotilaiden nuoruutta, vaan myös vietnamilaisten äitien nuoruuden. On äitejä, jotka odottavat poikiaan koko elämänsä. On koteja, jotka kaipaavat ikuisesti rakkaansa. Mutta kärsimyksen keskellä vietnamilaisten äitien jalot ominaisuudet loistavat kirkkaasti: kestävyys, myötätunto ja lannistumattomuus.
Kirjan arvokkain puoli ei ole sodan kertominen, vaan vastuuntunnon herättäminen nykyajan nuorissa. Osio "Nuoret osoittavat kiitollisuutta vastuullisin sydämin" osoittaa, että omien juurien muistamisen perinnettä jatketaan edelleen vahvasti. Tarinat, kuten "Kiitollisuuden ateria", "Jokainen sytytetty kynttilä…", "Kiitollisuuden liekki nuorten sydämissä" tai "Muistojen uudelleenrakentaminen, kiitollisuuden laajentaminen", todistavat, että historia ei uinu menneisyydessä. Historia elää nykyajan nuorten sukupolven teoissa.




Vaikka kirjan tarinat ovat yli puoli vuosisataa vanhoja, ne liikuttavat lukijoita edelleen hiljaisuuteen niiden ihmisten vuoksi, jotka omistivat nuoruutensa ja rakkautensa maalleen.

Nuorisoliiton 13. kansalliskongressi järjestetään maan siirtyessä uuteen kehitysvaiheeseen, jossa on monia upeita mahdollisuuksia, mutta myös ei vähän haasteita. Nykyään maata eivät enää vaivaa pommit, mutta se tarvitsee edelleen ihmisiä, jotka osaavat elää ihanteiden mukaan, jotka ovat valmiita omistautumaan, jotka palvelevat yhteisöä ja jotka säilyttävät halunsa osallistua.
Nykyajan nuori sukupolvi ei ehkä ole juoksuhaudoissa, mutta he seisovat uusien "rintamien" edessä: digitaalinen transformaatio, innovaatiot, kansallisen itsemääräämisoikeuden suojelu kyberavaruudessa, vihreän talouden kehittäminen, kulttuurin rakentaminen, kansallisen identiteetin säilyttäminen ja Vietnamin aseman nostaminen globalisaation aikakaudella. Jokainen tähän nuorisoliiton kongressiin osallistuva edustaja kantaa näitä pyrkimyksiä.
Tätä kirjaa tulisi lukea kiitollisuudella, pohdiskelulla ja toiminnanhaluisella mielellä. Kirjan "Tulikauden tarinoita - Muistot elävät" ihmiset ovat jättäneet meille suurimman perinnön: uskon siihen, että vietnamilaiset nuoret, millä tahansa aikakaudella, voivat saavuttaa ainutlaatuisia asioita, kun he elävät maansa ja kansansa puolesta.
Jokainen kirjan tarina on liekki. Siinä on isänmaallisuuden liekki. Siinä on uhrautumisen liekki. Siinä on horjumattoman uskon liekki puolueeseen. Ja myös vastuun liekki, jota nykyajan sukupolven on jatkettava vaalimista.
Haluan ilmaista syvimmän kiitollisuuteni niille, jotka kävivät sodan läpi koko nuoruutensa kanssa.
Kunnioitamme kunnioittavasti äitejä, sotilaita, vapaaehtoisnuoria, kommandotaistelijoita, tiedustelu-upseereita ja siviilityöntekijöitä, jotka ovat muovanneet Vietnamin kotimaan kuvaa.
Ja haluan välittää Vietnamin nuorisoliiton 13. kansalliskongressin edustajille uskomuksen: jos vanhempi sukupolvi teki ihmeitä sodan liekkien keskellä, niin myös nykyajan vietnamilaiset nuoret voivat kirjoittaa uusia ihmeitä vahvan, sivistyneen ja vauraan kansakunnan rakentamisen matkalla.
Älköön loistavan aikakauden liekki koskaan sammuko.
Lähde: https://thanhnien.vn/mot-thoi-hoa-lua-mot-doi-biet-on-185260622201637255.htm










