Verannalla on menneiden aikojen kesä.
Viaton runous jää jälkeen lentävien kukkien maahan.
Ruusumyrtti laulaa hiljaa ja julistaa uuden päivän.
Ujon käsin kirjoitetun kirjeen sisällä
Jokainen rumpujen lyönti kaikuu kajahtavana kilinä.
Valkoiset mekot täyttävät iltapäivän taivaan.
Kuka palaa takaisin mutkaista polkua pitkin?
Katse täynnä loputtomia kaukaisia ajatuksia.
Näyttää siltä, että nostalgia on ottanut vallan.
Missä ovat menneiden aikojen rankkasateet ja salamat?
Sääli sitä ihmistä, jonka silmät ovat vähän kyyneleet.
Juokse juokse Feeniksin siivet, ensirakkauden sadepisarat
Minne menneiden aikojen kesät ovat kadonneet?
Toukokuu kiitää ohi kuin ohikiitävä varjo kynnyksen yli.
Hiljaa koskettaen pehmeää sammalta.
Kuinka voimme pitää kiinni nuoruuden rauhallisista päivistä...?
TRAN THANH THOA
Julkaistu: 14:09, 03.05.2024
Lähde









