Kesä merenrannan maaseudulla

Pysy ajan tasalla uusimmista ja kuumimmista uutisista sosiaalisesta elämästä, taloudesta, laista, koulutuksesta, maailmasta, urheilusta, viihteestä, kulttuurista ja monilta muilta aloilta Tay Ninhissä.

Joka kerta kesän palatessa sydämessäni kaikuu kotikaupunkini aaltojen lempeä kohina, joka tuo mieleeni kaukaiset lapsuusvuoteni. Joskus menneisyys tuntuu unohtuneen alitajuntani laatikkoon, ajan armoton virta vie sen mukanaan, mutta yhtäkkiä, ohikiitävässä hetkessä, vain haistamalla suolaisen tuulen tai kuulemalla merilintujen laulun rauhallisessa hämärässä, kaikki palaa eloon, yhtä elävästi kuin eilen.

(Tekoäly)

Kotikaupunkini meri ei ole yhtä majesteettinen, eloisan sininen kuin kuuluisat turistikohteet , eikä se ole täynnä meluisia turisteja. Meri on lempeä ja yksinkertainen, aivan kuten tämän rannikkoalueen ahkerat ihmiset. Joka aamu, kun kirkkaanpunainen aurinko nousee horisontissa, kalastusveneet lähtevät merelle. Ja sitten veneet palaavat rannalle, lastiruumansa täynnä katkarapuja ja kalaa. Ruskettuneet kalastajat heittävät pitkiä varjoja hiekalle, heidän huutonsa sekoittuvat veneiden moottoreiden kirpeään ääneen herättäen vielä jokseenkin koskemattoman rannikkoalueen.

Lapsuuteni oli täynnä auringonpaistetta ja merituulen suolaista makua. Kesäiltapäivisin me lapset juoksimme paljain jaloin kuumalla hiekalla, ajoimme takaa pieniä rapuja ja huusimme naurua, joka kaikui taivaalla. Joskus me kaikki ryntäsimme mereen uimaan, antaen aaltojen kastella hiuksiamme ja ihoamme. Kesämeri syleili köyhän kylämme lapsia viileillä, rajattomilla ja anteeksiantavilla käsivarsillaan.

Saatat myös pitää tästä

Makuubussilla matkustaminen Da Latiin on yhä suositumpaa.Da Lat on pitkään ollut monien turistien suosikkikohde viileän ilmastonsa, viehättävien luonnonmaisemiensa ja lukemattomien houkuttelevien kokemustensa ansiosta. Viime vuosina omatoimisen matkustamisen trendin myötä makuubusseista on tullut yhä suositumpia sumuisen kaupungin tutkimiseen. Ne tarjoavat paitsi mukavuutta ja kustannussäästöjä, myös tämä liikennemuoto antaa matkustajille paremman hallinnan aikatauluistaan, erityisesti yhdistettynä verkkovarausalustoihin.

Ulkomailla asuva vietnamilainen nainen kirjoittaa kirjan paranemisesta.Fahasa Tan Dinh -kirjakaupassa järjestettiin 28. joulukuuta Huynh Tu Uyenin kirjan "Writing for Days When You Don't Dare to Cry" (Thai Ha Books and Literature Publishing House) julkistamistilaisuus ja keskustelutilaisuus. Kirjan on kirjoittanut Thai Ha Books and Literature Publishing House.

Vahvan perustan rakentaminen kansalaisten tuelle isänmaan etulinjoilla.Kambodžan kuningaskuntaa reunustavan Tay Ninhin maakunnan lähes 369 kilometrin pituisen valtakunnanrajan varrella, jossa jokainen rajanylityspaikka, jokainen tie ja jokainen talo on yhteydessä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja rajaturvallisuuden suojelemiseen, maakunnan asevoimien ihmisten välinen työ on viime vuosina konkretisoitunut monien käytännönläheisten ja tehokkaiden toimien kautta. Näistä hankkeesta rakentaa asuinalueita rajavartiostojen tukikohtien viereen on tullut strategisesti merkittävä aloite, joka auttaa rakentamaan vahvan perustan kansan tuelle isänmaan etulinjoissa.

Illan laskeutuessa kotikaupunkini meri oli henkeäsalpaavan kaunis. Aurinko, ruusunpunainen ja pyöreä kuin messinkitarjotin, vajosi hitaasti valtavaan vesiavaruuteen. Jokainen valkoharjainen aalto liplatteli hiljaa rantaa vasten kuin valtameren väsymättömät hengitykset. Pääskyparvet lepattivat levottomasti syvän violetissa hämärätaivaassa. Pitkällä hiekkarannalla äidit istuivat korjaamassa verkkojaan odottaen miestensä ja poikiensa paluuta kalastusretkillään. Lapset taaperoivat äitiensä ympärillä, heidän silmänsä tuijottivat kaukaista merta. Ja silloin minä usein istuin pitkiä aikoja hiekalla kuunnellen aaltoja ja unelmoiden kaukaisista horisonteista.

Kotimaan meri ei ainoastaan ​​tarjoa ihmisille kalaa ja katkarapuja, vaan se myös ravitsee lukemattomia elämiä hiljaisella rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Myrskyisinä vuodenaikoina, kun aallot pauhaavat ja iskeytyvät rannikolle, kyläläiset takertuvat kärsivällisesti mereen elantonsa perässä. Heidän kasvoillaan on auringon ja tuulen jälkiä, mutta heidän silmänsä loistavat edelleen toivoa. Ymmärrän, että meren suolaisen maun takana piilee hien suolainen maku ja ihmiselämän vastoinkäymiset.

Lapsuuteni kuluessa lähdin kotikaupungistani matkustaakseni muihin maihin. Oli aikoja, jolloin seisoin kuuluisien, laajojen ja kauniiden rantojen edessä, mutta syvällä sisimmässäni kaipasin silti voimakkaasti kotimaani merta. Muistin pienen hiekkapolun, joka johti rannalle, tuulessa huojuvat kasuarina-puiden rivit, rannikkotaloista leijuvan kuivatun kalan tuoksun ja jopa ne kesäyöt, jolloin makasin kuunnellen aaltojen liplatusta kaukaisuudessa ja tunsin selittämätöntä rauhan tunnetta.

Ehkäpä kotimaa on aina sellainen. Matkustipa kuinka kauas tahansa, sydän kaipaa aina takaisin. Ja kesä ei ole minulle vain kultaisen auringonpaisteen tai sirkkojen surinaa, vaan myös meren aikaa kotikaupungissani – paikassa, joka pitää sisällään kokonaisen maailman muistoja, jotka eivät koskaan haalistu. Kesän merenrantamuistoissani muistan elävimmin päivät, jolloin isovanhempani, vanhempani ja sisarukseni kokoontuivat pienen, vanhan aaltopeltikaton alle kuunnellen merituulen puhallusta läpi yön. Iltapäivät, jolloin isäni palasi kalastusveneeltään, ihon ollessa auringon ja tuulen tummaksi ruskottamana, meren suolaisen tuoksun leijaillessa yhä hänen hartioillaan.

Äitini kiirehti sytyttämään tulta keittämään tuoksuvaa hapanta kalakeittoa. Koko perhe istui yksinkertaisen aterian ympärillä, heidän naurunsa oli aina lämmin ja lohduttava. Muistan isoäitini usein istuvan kuistilla korjaamassa kalaverkkoja, hänen laihat kätensä liikkuivat nopeasti meren yllä loisteliaassa punaisessa auringonlaskussa. Hän kertoi tarinoita menneistä ajoista, myrskyisistä vuodenajoista, isoisäni ajasta purjehtimassa aaltojen läpi. Me lapset istuimme kuunnellen tarkkaavaisesti, kaukaiset aallot sekoittuivat hänen melankoliseen ääneensä luoden unohtumattomia melodioita. Ja tuossa kesäisessä muistossa merenrannan kotikaupungistani on hahmo, jonka sydämeni särkyy vielä nytkin, aina kun muistelen häntä, kuin ilta-aaltojen kaukainen ääni... Silloin naapurissani asui pieni tyttö samasta kalastajakylästä. Kasvoimme yhdessä noina aurinkoisina, tuulisina kesinä. Aamuisin hän seurasi usein äitiään rannalle lajittelemaan kaloja, hänen pitkät hiuksensa liehuivat merituulessa, hänen paljaat jalkansa painautuivat märälle hiekalle. Ja usein teeskentelin käveleväni ohi vain kuullakseni hänen naurunsa, naurun, joka oli yhtä kirkas kuin meri tyyneinä päivinä. Kesäiltapäivisin kävelimme usein yhdessä rannalla pitkin keräten simpukoita ja jahdaten hiekalla vipeltäviä rapuja. Joskus vain istuimme hiljaa kivellä katsellen, kuinka tulipunainen aurinko painui mereen. Merituuli puhalsi lempeästi hartioillamme, eikä kukaan sanonut sanaakaan toisillemme... Muistan kerran, kun meri oli myrskyisä eikä isäni ollut palannut veneestään. Äitini istui kuistilla ja katseli huolestuneena tummaa merta. Se oli se pieni tyttö, joka hiljaa toi äidilleni pienen korin kaloja ja padan kuumaa puuroa. Sinä yönä, himmeän keltaisen lampunvalossa, näin hänen silmänsä, oudon lempeät. Nuo silmät ovat seuranneet minua vaellus- ja siirtymämatkoillani, enkä koskaan unohda niitä loppuelämäni aikana.

Saatat myös pitää tästä

Tarinoita ihmisistä, jotka uskaltavat tarttua vaikeisiin tehtäviin.Ho Tši Minhin ideologian, etiikan ja tyylin tutkiminen ja seuraaminen Tay Ninhissä konkretisoituu yhä enemmän ruohonjuuritason puoluejohtajien ja puolueen jäsenten päivittäisten toimien kautta.

Can Duocin kunnan kansanneuvoston 3. istunto: Kahdeksan tärkeää päätöslauselmaa hyväksyttiinCan Duocin kunnan (Tay Ninhin maakunta) kansanneuvosto, toimikausi II, 2026–2031, piti 24. kesäkuuta kolmannen istuntonsa (vuoden 2026 säännöllinen puolivälin istunto) arvioidakseen sosioekonomista kehitystä koskevan päätöslauselman täytäntöönpanoa vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden aikana ja asettaakseen keskeiset suunnat ja tehtävät vuoden 2026 viimeisille kuudelle kuukaudelle. Istunnossa oli läsnä maakunnan kansanneuvoston varapuheenjohtaja Nguyen Hong Son.

Tay Ninh edistää vihreiden sijoitusten houkuttelemista ja pyrkii kestävään kehitykseen.Tay Ninh järjestää kesäkuun 2026 lopussa työpajan "Tay Ninh: Vihreän tulevaisuuden luominen - Läpimurtoja kestävien investointien houkuttelemisessa" keskittyen vihreään ja kestävään kehitykseen. Tapahtuma kokoaa yhteen asiantuntijoita, tiedemiehiä, yrityksiä sekä kotimaisia ​​ja ulkomaisia ​​sijoittajia vaihtamaan ideoita ja ehdottamaan ratkaisuja kilpailukyvyn parantamiseksi ja korkealaatuisten investointiresurssien houkuttelemiseksi tehokkaasti alueelle.

Monta vuotta myöhemmin minulla oli vihdoin mahdollisuus palata kotikaupunkini rannalle. Hiekkaranta oli yhä siellä, aallot kohisivat kuten ennenkin, kasuariinipuut huojuivat yhä merituulessa... mutta en enää nähnyt tyttöä kaikkien niiden vuosien takaa. Ihmiset sanoivat, että hänen perheensä oli muuttanut muualle kauan sitten. Kukaan ei tiennyt, missä hän oli nyt tai miten hän eli. Seisoin pitkään rannalla sinä iltapäivänä, tuntien sydämessäni valtavan tyhjyyden, kuin laskeva vuorovesi... Nyt monet sukulaisistani ovat vanhoja, jotkut ovat kuolleet ikuisiksi ajoiksi, mutta joka kesä, kuullessani kotikaupunkini rannan aaltojen äänen, tunnen olevani edelleen se lapsi, joka olin kerran, juoksen edelleen paljain jaloin hiekalla, elän edelleen perheeni lämpimässä syleilyssä tällä tuulisella, suolaisella rannikkoalueella.

Mai Ly

Lähde: https://baotayninh.vn/mua-he-que-bien-149755.html