Elokuun 19. päivänä 1945 Hanoin kadut loistivat punaisten lippujen loisteessa. Raivoisa väkijoukko virtasi jokaisesta kadunkulmasta kohti Suurta teatteriaukiota kuin raivoava tulva. "Itsenäisyys! Itsenäisyys!" -huudot kaikuivat kuin ukkonen ja salama. Se oli päivä, jolloin mutaiset käsin maanviljelijät, kuluneet vaatteet työläiset, älymystö, opiskelijat, naiset ja nuoret – kaikki yhdistyivät kansakunnan sydämessä. Kertomattakaan kaikki ymmärsivät: Tämä oli ratkaiseva hetki, hetki Vietnamin nousemiselle lähes vuosisadan kestäneen orjuuden pimeydessä elämisen jälkeen.
Mikään ei ole suurempaa kuin massojen voima, kun niitä ohjaa usko. Vietnamin kommunistisen puolueen lipun alla, Ho Tši Minhin ideologian valossa, koko kansakunta nousi samanaikaisesti ylös ja loi vallankumouksen, joka oli "nopea kuin salama, voimakas kuin myrsky". Viidentoista päivän kuluessa valta oli kansan käsissä koko maassa. Historiallinen ihme, jonka harvat kansakunnat ovat saavuttaneet.
Tästä hetkestä syntyi Vietnamin demokraattinen tasavalta – Kaakkois-Aasian ensimmäinen työläisten ja talonpoikien valtio. Ensimmäistä kertaa tuhatvuotisessa historiassaan vietnamilaiset saattoivat pitää päänsä pystyssä ja julistaa itsensä ylpeänä itsenäisen ja vapaan maan kansalaisiksi. Elokuun vallankumous aloitti uuden aikakauden – kansanherruuden aikakauden, kansallisen itsenäisyyden aikakauden, joka oli kytköksissä sosialismiin.
Mutta tuon kunnian saavuttamiseksi vuodatettiin paljon verta ja uhrauksia. Lukemattomat ihmiset uhrasivat nuoruutensa, koko elämänsä suojellakseen jokaista lippua, jokaista katua, jotta kansannousu voisi levitä kuin suuri aalto. Ja tuossa vallankumouksen tulvassa Kansan turvallisuusjoukot olivat läsnä alusta alkaen, hiljaa mutta järkkymättä.
He pitivät yllä järjestystä, varmistivat mielenosoitusten turvallisuuden, suojasivat salaisia viestejä, suojelivat vallankumouksellisia kaadereita ja osoittivat kekseliäisyyttä yhteenotoissa salaisten agenttien ja nukkepoliisin kanssa. Valtaan noustuaan he olivat ensimmäisiä, jotka nousivat puolustamaan vallankumouksen uusia saavutuksia, taistelemaan sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan ja ylläpitämään rauhaa vastaperustetulle hallitukselle. Kansanpoliisista tuli "teräskilpi", vankka tuki, johon kansa luotti ja jonka avulla vastaperustettu hallitus kykeni kestämään lukemattomia haasteita.
80 vuoden ajan sukupolvet ovat jatkaneet tätä perinnettä. Sodan ja konfliktien ajoista aina tukikauden vaikeuksiin ja jopa nykypäivän rauhan aikaan Kansan yleinen turvallisuusjoukko on seissyt hiljaa eturintamassa. Nämä ovat rajalla olevia sotilaita, jotka taistelevat salakuljetusta ja rikollisuutta vastaan päivin ja öin; kyberturvallisuusupseereita, jotka suojelevat jatkuvasti digitaalista itsemääräämisoikeutta ; ja omistautuneita poliiseja vaalipiireissä ja kunnissa, jotka ylläpitävät rauhaa jokaisella kadulla ja kylässä. He eivät ole vain lainvalvontavoimia, vaan myös läheisiä ystäviä ja kumppaneita ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Jos elokuun vallankumous antoi meille itsenäisyyden, niin Kansan turvallisuusjoukot ovat olleet ratkaisevassa roolissa tuon itsenäisyyden säilyttämisessä viimeiset 80 vuotta. Rauha, josta nautimme tänään – lasten nauru koulupihoilla, vilkas elämä kaduilla, runsas sato – kaikki kantavat näiden laulamattomien sankarien jalanjälkiä ja hikeä.
Tänään, maan siirtyessä integraation ja kehityksen aikakauteen, haasteina eivät ole enää ulkomaisten hyökkääjien aseet, vaan pikemminkin rikollisten hienostunut soluttautuminen ja epäperinteiset turvallisuusuhkat. Elokuun vallankumouksen henki on kuitenkin edelleen läsnä: uskon, yhtenäisyyden ja päättäväisyyden avulla kansakuntamme voittaa kaikki vaikeudet.
Elokuun vallankumouksen 80-vuotispäivänä emme ainoastaan katso menneisyyteen ilmaistaksemme kiitollisuuttamme, vaan pohdimme myös nykyisyyttä löytääksemme vastuumme. Itsenäisyys ei ole kerta kaikkiaan saavutettu asia; se on säilytettävä ja vaalittava sukupolvien ajan. Tämä vastuu ei lepää vain poliisin ja armeijan harteilla, vaan myös jokaisen kansalaisen – jokaisen ahkeran opiskelijan, jokaisen omistautuneen työntekijän, jokaisen pellolleen omistautuneen maanviljelijän, jokaisen rehellisen virkamiehen – kaikki auttavat säilyttämään vallankumouksen saavutukset.
Elokuun saapuessa punainen keltatähdellinen lippu liehuu ylpeänä kaduilla. Katsoessamme lippua näemme paitsi esi-isiemme veren ja uhraukset, myös uskon ja vastuun, joka meillä tänään on. Ja sitten muistutamme itseämme: Meidän on elettävä arvokasta elämää, tehtävä kovasti töitä ja annettava panoksemme tavalla, joka on tuon syksyn – historiaa tehneen syksyn – arvoinen.
Elokuun vallankumous ei ole vain virstanpylväs historiassa, vaan päivä sydämissämme. Päivä, joka muistuttaa meitä siitä, että vapaus ei tule sen myöntämisestä, vaan kamppailusta; rauha ei tule luonnostaan, vaan hiljaisesta uhrauksesta. Ja meidän vastuullamme tänään on jatkaa tuota syksyä uskon ja ponnistelujen avulla, jotta maa pysyy vahvana ja isänmaa kestää ikuisesti.
Duc Anh
Lähde: https://baolongan.vn/mua-thu-nam-ay-a200865.html








Kommentti (0)