Muistellen riisipeltojen kaloja sateisina päivinä

Palasin kotikaupunkiini rankkasateiden keskellä, aamusta iltaan. Istuessani ikkunan ääressä katsellen sateen ropinaa, muistoni palasivat lapsuuteeni. Noina sateisina päivinä me lapset yritimme innoissamme saada kiinni pieniä kaloja riisipelloilta, loiskimme ympäriinsä ja kilpailimme niiden saamisesta.

Muistoissani sateiset päivät ja tulvat köyhässä kylässämme toivat meille lapsille aina mittaamatonta iloa. Sillä kun tulvavedet nousivat, kaukaisilta pelloilta sadat kalat seurasivat virtausta ja tulvivat pihalle, puiden juurille ja pensaisiin.

Siihen aikaan jo pelkkä sateen hiljainen ropina peltikatolla teki veljeni ja minut levottomiksi. Äitini hymyili ironisesti nähdessään meidät katsomassa taivaalle toivoen rankempaa sadetta ja syvempiä tulvia. Viattomassa lapsuudessamme riemuitsimme ilosta, kun näimme tulvavesien tulvivan pihalle. Isäni nappasi nopeasti bambukorin ja muutaman katiskaloukun ja vei meidät riisipelloille kalastamaan.

Kuvitus: Tra My

Pienet makean veden kalat olivat pikkuriikkisiä, jotkut kämmenenvälin pituisia, toiset sormen kokoisia, niiden ruumiit hoikkia, joillakin hopeiset suomut. Niillä oli nimet, mutta en koskaan näyttänyt muistavan niitä; unohdin ne heti isäni luennon päätyttyä. Liete kannatteli niitä sameassa vedessä, nousten toisinaan pintaan haukkaamaan henkeä ennen kuin katosimme uudelleen. Me lapset kahlasimme veteen, katseemme liimautuneina kaloihin niiden kiemurrellessa. Nauru kaikui kostealla pihalla sinä synkkänä iltapäivänä.

Saatat myös pitää tästä

Dak Lakin maakunnan Agribankin konttorit allekirjoittivat sopimuksen maakunnan maanviljelijöiden yhdistyksen kanssa.Maakunnan Agribankin konttorit ja maakunnan maanviljelijöiden liitto allekirjoittivat sopimuksen maatalouden ja maaseudun kehittämistä palvelevan luottopolitiikan toteuttamisen koordinoinnista.

Kokemuksensa ja taitonsa avulla isäni työnsi bambukorin voimakkaasti matalaan veteen, jossa hän epäili makean veden kalojen piileskelevän. Joskus yksi ainoa työntö sai esiin tusinan kalaa kiemurtelemassa ja syöksymässä ympäriinsä. Riemuitsimme ja riemuitsimme nähdessämme korissa olevat makean veden kalat.

Sade lakkasi, vesi laski ja makean veden kalat jäivät loukkuun pieniin lätäköihin, puiden alle ja ojiin. Tämä oli täydellinen aika pyydystää ne. Etsimme niitä yksi kerrallaan, kuin aarretta. Joka kerta, kun löysimme elävän makean veden kalan matalasta lätäköstä, huusin ilosta. Pienet käteni nostivat kalan varovasti ylös ja tunsivat sen viileän, liukkaan ihon kämmeniäni vasten.

Äitini keitti usein pyytämiään makean veden kaloja hapankeittoon. Pieniä kaloja katsoessa voisi luulla niiden olevan kalaisia, mutta ne olivat makeita ja mureita, ilman minkäänlaista kalan makua. Itse hapankeitto oli yksinkertainen, ja siinä oli tamarindia, karambolaa, muutama tuore vihreän vesipinaatin lehti ja hieman korianteria, mikä loi yksinkertaisen mutta terveellisen ruokalajin. Hetki, jolloin koko perhe kokoontui höyryävän keittopadan ääreen sateen vielä sateessa ulkona, kosketti aina sydäntäni, kun muistin sen. Se oli onnellisinta aikaa sateisina päivinä kotikaupungissani.

Joskus laitoimme pieniä kaloja suureen altaaseen ja pidimme niitä siellä muutaman päivän. Kalat uivat vedessä ja nousivat silloin tällöin pintaan syömään pieniä riisinpaloja, joita niille annoimme. Jotkut olivat liian pieniä, joten päästimme ne takaisin pelloille ja annoimme niiden nauttia elämästä vielä hetken. Katsellessani noita pieniä kaloja uimassa kirkkaassa vedessä ymmärsin, että vapaus on arvokkainta.

Nyt istuessani ja kuunnellessani katolle ropisevaa sadetta, muistan nuo tulvapäivät kuin kaukaisena unelmana. Pellot ovat muuttuneet teollisuusalueiksi ja tehtaiksi. Tulvia tulee edelleen silloin tällöin, mutta näyttää siltä, ​​ettei kukaan lapsi ole yhtä innoissaan kokeessaan samoja yksinkertaisia ​​iloja kuin me nuoruudessamme.

Vaikka olen jo aikuistunut ja ollut poissa kotikaupungistani yli kaksikymmentä vuotta, kuva noista hopeisista, loputtomasti uivista kaloista on edelleen sydämessäni. Ne kantavat mukanaan lapsuuteni, rakkauteni rakasta kotimaatani kohtaan ja kotimaani makeat sadepisarat. Joka kerta sateella minusta tuntuu kuin kuulisin menneiden aikojen lasten iloisen naurun ja kuvittelisin näkeväni isäni seisovan tulvavesissä bambukori kädessään, hymyilevän katsellessaan viattomia lapsiaan kalastamassa...

Saatat myös pitää tästä

Kirjallisuuden ja taiteen rakentaminen ja kehittäminen Loc Ninhin kunnassa.Loc Ninhin kunnan kansankomitea on julkaissut suunnitelman kirjallisuuden ja taiteen rakentamisen ja kehittämisen jatkamiseksi kunnassa uudella aikakaudella.

Lähde: https://baodaklak.vn/van-hoa-du-lich-van-hoc-nghe-thuat/van-hoc-nghe-thuat/202508/nho-ca-dong-ngay-mua-052046c/