Lapsuuteni vietin Pohjois-Vietnamin maaseudulla, jossa yksinkertaisia ruokia valmistettiin kotimaan riisinjyvistä. Muistoissani riisikakut (bánh đúc) olivat tutuin herkku. Eivät torilta ostettuja, vaan äitini omin käsin jokaisen sadonkorjuun jälkeen valmistamia. Muistan ajat, jolloin riisi oli juuri korjattu, piha tuoksui oljelle ja äitini oli kiireinen riisikakkujen valmistuksessa. Siihen aikaan elämä oli vielä täynnä vastoinkäymisiä. Ateriamme koostuivat ympäri vuoden pääasiassa vihanneksista, makean veden kaloista ja muista riisistä valmistetuista herkuista. Silti joka kerta, kun äitini teki riisikakkuja, sisarukseni ja minä odotimme innolla harvinaisen herkun syömistä.
Aamuvarhaisesta lähtien äitini pesi riisin, liotti sitä vedessä ja jauhoi sen. Mylly pyöri tasaisesti hänen käsiensä alla, pellolla työskentelyn kovettamana. Isoäitini sanoi aina, että riisikakkujen valmistus tuntui yksinkertaiselta, mutta herkullisen satsin tekeminen oli sukupolvelta toiselle siirtynyt salaisuus. Riisin piti olla sekä tahmeaa että tuoksuvaa. Kalkkivesi piti sekoittaa juuri oikein; liian paljon tekisi kakuista voimakkaasti limen tuoksuisia, liian vähän tekisi niistä pehmeitä ja mössöisiä, rapeita.
Ehkä siksi äitini panosti joka kerta riisikakkuja tehdessään siihen niin paljon huolellisuutta, aivan kuin olisi valuttanut siihen kaiken taitonsa ja rakkautensa. Tulella oli paistinpannu, jossa oli läpinäkymätöntä valkoista taikinaa, ja hän sekoitti sitä jatkuvasti syömäpuikoilla. Kuumuus sai hänen kasvonsa kimaltelemaan hiestä. Sisareni ja minä istuimme hellan ääressä katseemme liimautuneena pataan, kun taikina vähitellen sakeni. Kun kakut olivat kypsät, hän lisäsi niihin tuoksuvia paahdettuja maapähkinöitä, sekoitti ne joukkoon ja kaatoi ne kulhoihin tai siivilöihin, jotka oli vuorattu vihreillä banaaninlehdillä. Banaaninlehtien tuoksu sekoittui tuoreen riisin aromiin ja täytti pienen keittiön.
Äitini riisikakku oli kermanvalkoinen, pehmeä, sileä ja virkistävä. Mutta mikä teki siitä todella erityisen, oli sen vieressä oleva kulhollinen Bần-soijakastiketta. Soijakastike oli tehty kotikaupunkimme soijapavuista ja tahmeasta riisistä, ja se oli huolellisesti fermentoitu saviastioissa. Jo pelkkä riisikakunpalan dippaaminen kastikkeeseen ja sen nostaminen suuhun riitti kokemaan kakun pehmeän, viileän koostumuksen sekoittuvan kastikkeen makeaan, suolaiseen ja täyteläiseen makuun. Se on maku, jota en vieläkään unohda.
Muodostumiseni vuosina kävin koulua ja työskentelin sitten kaukana kotoa. Nykyaikainen elämä toi mukanaan niin paljon uusia ja jännittäviä ruokia. Mutta joskus, keskellä vilkasta kaupunkia, vain nähdessäni riisikakkukorin torinkulmassa tai haistaessani tutun soijakastikkeen tuoksun, sydämeni täyttyy kodin kaipauksesta. Muistan äitini kumarassa nuotion ääressä. Muistan riisimyllyn kolinan kesäiltapäivisin. Muistan meidät lapset odottamassa kakkujen jäähtymistä, jotta pääsisimme syömään ensimmäisen palan. Ja ennen kaikkea muistan hiljaisen rakkauden, jota äitini vuodatti jokaiseen kakkukulhoon.
Nykyään riisikakkuja on monenlaisia. On kuumia riisikakkuja, riisikakkuja rapumuhennolla, riisikakkuja lihatäytteellä... Jokaisella lajikkeella on oma ainutlaatuinen makunsa. Mutta muistoissani paras on edelleen äitini tuoreesta riisistä tekemä kermainen valkoinen riisikakku, jota syödään täyteläisen, suolaisen Bần-soijakastikkeen kanssa. Se ei ole vain ruoka, vaan myös osa lapsuuttani, osa kotimaatani.
Äitini on nyt vanhempi. Hänen silmiensä ympärille on muodostunut syviä ryppyjä, ja suuri osa hänen hiuksistaan on harmaantunut. Mutta joka kerta, kun hänen lapsensa ja lastenlapsensa palaavat kotiin, hän valmistaa edelleen ahkerasti menneisyyden tuttuja ruokia. Ja tuossa pienessä keittiössä hänen riisikakkupadansa säilyttää edelleen alkuperäisen makunsa. Joka kerta, kun nautin siitä, minusta tuntuu kuin minut kuljetettaisiin takaisin lapsuuteeni, takaisin äitini luo ja elämäni rauhallisimpiin päiviin. Makuja, jotka eivät ainoastaan ravitse ihmisiä, vaan myös vaalivat muistoja. Minulle äitini riisikakut ovat yksi tällainen maku.
Lähde: https://baohungyen.vn/nho-thuong-banh-duc-3196711.html
![[Kuva] Tuhannet ihmiset osallistuvat juoksuun osoittaakseen tukensa kampanjalle "Yhteinen tahto rakentaa huumeettomia kommuuneja, osastoja ja erityisalueita".](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/06/27/1782554475933_0673e2a3df7b5e25076a-8283-jpg.webp)
