Kesämatkat

Báo Bình Thuận•16/06/2023

[mainos_1]

Yhtäkkiä kaipasin reppureissua. Yksin. Vapaamielisenä kuin lintu. Niinpä reppu olallani hyppäsin moottoripyöräni selkään ja pakenin kaupungin melua, kattojen ahtautta…

Lähiöissä on edelleen paljon hylättyjä tontteja, ja tienvarsien kaislikko on yhtä kaunis kuin maalaus. Joka askeleella otin puhelimeni esiin tallentaakseni, käyttäen vain jalustaa puhelimen tukena, osoittaen objektiivia aurinkoa kohti, pysyen hiljaa ja odottaen. Ja niin sain kauniin videon auringonlaskusta. Samaan aikaan makasin levittäytyneenä nurmikolle nauttien auringonlaskusta. Aurinko nousee ja laskee tuon valtavan taivaan yli joka päivä, mutta en voi koskaan todella ihailla auringonlaskua kaupungissa ollessani. On kuin katot olisivat nielleet auringonlaskun ja kätkeneet sen laatikkoon, jotta voisin ihailla sitä yksin.

6517078123177054316528975284311543754784768o-1602066663463813559135.jpg

Vaeltelin riisipeltojen keskellä, niiden lehtien muuttuessa kultaisiksi. Äiti Maan ravitsemat pulleat riisinvarret kumarsivat nyt päänsä, yksi kerros peitti toisensa kuin aallot. Riisin aallot. Nostin selfiekeppini ja kuvasin riisipeltoja aamunkoitteessa. Kasteen peittämät riisinjyvät kimaltelivat ja toivottivat aamunkoiton iloisesti tervetulleeksi. Aurinko syvensi riisinjyvien väriä, kunnes kaste haihtui, ja koko maisema oli kirkkaan kultainen, erottamaton auringon kultaisesta väristä ja riisin kultaisesta väristä. Vedin syvään henkeä ja hengitin sisään peltojen tuoksua. Tuoksua, joka on seurannut minua paljasjalkapäivistäni lähtien ja johdattanut useita kertoja minua suurempia lehmiä etsimään ruohoa. Kuinka monta vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi kävelin paljain jaloin ruohikolla? En osannut vastata esitettyyn kysymykseen. Heitin sandaalini puun juurelle ja astuin onnellisena paljain jaloin märälle ruohikolle. Pehmeää. Hellävaraista. Oi, lapsuuden muistot, olen palannut tänne, uppoutuakseni menneisyyteen…

Saatat myös pitää tästä

Villimehiläisten metsästäjien jalanjäljissä Thanh Hoan maakunnan laajoissa metsissä.Kun kauden ensimmäiset sateet peittävät läntisen Thanh Hoan maakunnan metsät, on myös aika, jolloin villihunajanmetsästäjät aloittavat kiireisimmän hunajankorjuukausinsa. Varhaisesta aamusta lähtien he heittävät hiljaa reppunsa yli ikimetsien ja seuraavat mehiläisten jälkiä löytääkseen kultaiset hunajakennoja, jotka roikkuvat korkealla puissa valtavan erämaan keskellä.

Kesä on lootusten runsaskukkaisuutta. Lootusten tuoksu leijuu ilmassa lempeänä, ei yhtä voimakkaana tai pistävänä kuin laakerinlehtien tuoksu. Makaan ruohikolla, pää käsivarrella, jalat ristissä, silmät puoliummessa, nautin lootusten virkistävästä tuoksusta ja peltojen puhtaasta ilmasta ja mietin hiljaa, kuinka onnellinen olen. Elämä on lyhyt, elämme tänään ja kuolemme huomenna; nauti jokaisesta onnen hetkestä, äläkä huolehdi mistään, mikä vain tuo lisää kärsimystä. Otan hyvät torkut keskipäivällä ja herättyäni heitän siiman kalaan. Illalla kerään kuivia oksia tehdäkseni nuotion ja grillatakseni pyytämäni kalat. Ohut savupilvi leijuu ilmassa hetken ennen kuin se haihtuu.

Muistan lapsuudestani, kuinka joka kerta paimentaessamme lehmiä pellolla kaivoimme salaa bataatteja paahdettaviksi. Söimme niitä puhaltaen niihin viilentääksemme niitä, suumme polttivat kuumuudesta, mutta nauroimme silti sydämemme pohjasta ilosta. Silloin ihmettelimme, minne savu katoaisi, ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että se nousi taivaalle muodostaen tummia pilviä, ja sitten satoi. Nykyajan lapset tietävät, että pilvet muodostuvat vesihöyryn tiivistymisestä. Nykyajan lapsilla on paljon enemmän kuin meillä silloin. Heillä on paremmat olosuhteet. Enemmän aineellista omaisuutta. Ainoa ongelma on, että heillä ei ole enää sitä "villiä lapsuutta" kuin meillä silloin...

Muistelin lapsuuttani, niitä tukahduttavia kesäöitä, jotka vietin nukkuen matoilla bambusängyissä viilentyäkseni. Levitin mukanani tuomani ohuen maton, sitoin hyttysverkon puun oksaan ja sinä yönä nukuin pellolla. Kesäyön tuuli oli viileä ja virkistävä, lootuskukkien tuoksu voimistui yön edetessä ja sammakot kurnivat hiljaa. Kaikki tämä tuuditti minut uneen. Katso, lapset leikkivät leikkitaisteluita käyttäen riisipeltojen reunalta katkenneita ruokovarsia ja huutaen "cha, cha!" aivan kuten niissä kamppailulajielokuvissa. Kun he olivat uupuneita, he makasivat ruohikolla hengästyneinä ja purskahtivat sitten nauruun, koska Tèon housut olivat aiemmin katkenneet. Katso, me leikimme morsianta ja sulhasta! Tytöt keräsivät voikukan kukkia riisipeltojen reunalta ja punoivat niistä kauniin keltaisen seppeleen. Kauneimmat pojat ja tytöt valittaisiin morsiameksi ja sulhaseksi. Hääkulkue täyttyi myös ilotulitteilla, ja sitten he lauloivat kansanlaulun "Morsiamen ja sulhasen välissä oli maljakko, he syyttivät lapsia ja saivat selkäsaunan", mikä suututti morsiamen ja sulhasen ja alkoivat jahdata toisiaan. Herätessäni hymyilin edelleen noille lapsuuden kepposille. Mietin, mitä ystäväni kotona tekivät nyt ja muistivatko he vielä ne lapsuuden päivät...

Kesä on vasta alkanut, ja minulla on vielä runsaasti aikaa vaellella ja tutkia viehättäviä lähiöitä. Tunnen itseni taas lapseksi, elän huolettomasti ja murehtimatta. En enää muista olevani opettaja, jonka täytyy pitää yllä vakavaa imagoa oppilaideni silmissä. Minua eivät enää painosta kiintiöt tai kilpailut. Jäljelle jää vain yksin vaeltelun ilo, raikkaan ilman hengittäminen, auringonlaskujen etsiminen ihailtavaksi ja kuun löytäminen, jolle voi uskoutua.

Saatat myös pitää tästä

Pakistan ja Kiina ovat allekirjoittaneet useita miljardien dollarien arvoisia sopimuksia.Pakistanin pääministeri Shehbaz Sharif on virallisella vierailulla Kiinassa 23.–26. toukokuuta. Matka osuu yksiin diplomaattisuhteiden 75-vuotisjuhlan kanssa, ja sen tavoitteena on pelastaa Pakistanin talous miljardien dollarien arvoisten kauppasopimusten avulla ja nostaa CPEC:n talouskäytävä uuteen vaiheeseen.

Kesä- ja yksin reppureissuja. Todella ihania!

[mainos_2]
Lähde