NTO - Poliittisen korruption torjunta

Hallitus antoi 14. elokuuta 2023 päätöslauselman 126/NQ-CP oikeusjärjestelmän valmistelun laadun parantamisesta ja täydellistämisestä sekä lakien täytäntöönpanon järjestämisestä korruption, oman edunvalvonnan ja paikallisten etujen estämiseksi.

Mitä korruptio ja oman edun tavoittelu lainsäädäntöprosessissa katsotaan tarkoittavan?

Päätöslauselmassa 126/NQ-CP todetaan: Viime aikoina hallitus, pääministeri , ministerit, ministeriötason virastojen johtajat ja paikallisviranomaiset ovat keskittäneet huomattavasti aikaa ja resursseja sekä toteuttaneet lukuisia ratkaisuja oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan organisoinnin kehittämiseksi ja parantamiseksi. Uuden tilanteen valossa oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan organisaation kehittämisessä ja parantamisessa on kuitenkin edelleen joitakin puutteita.

Oikeusjärjestelmän rakentamisen ja täydentämisen sekä lakien täytäntöönpanon järjestämisen laadun parantamiseksi sekä korruption, eturistiriitojen ja kielteisten käytäntöjen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi lainsäädäntötyössä hallitus pyytää ministereitä, ministeriötason virastojen johtajia sekä maakuntien ja keskushallinnon kaupunkien kansankomiteoiden puheenjohtajia tarkastelemaan ja arvioimaan keskuskomitean, politbyroon , sihteeristön, kansalliskokouksen, kansalliskokouksen pysyvän komitean, hallituksen, pääministerin, kansanneuvostojen sekä maakuntien ja keskushallinnon kaupunkien kansankomiteoiden instituutioiden kehittämistä ja lainvalvonnan järjestämistä koskevien direktiivien täytäntöönpanon tuloksia sekä tunnistamaan olemassa olevat puutteet ja vaikeudet.

Näkymä Vietnamin kommunistisen puolueen 13. keskuskomitean välikonferenssista 15. toukokuuta 2023 aamulla, jonka aiheena oli vallan hallinta sekä korruption ja henkilöstötyön kielteisten käytäntöjen ehkäiseminen ja torjunta. Kuva: Tri Dung/TTXVN

Mitä siis on korruptio lainsäädännössä? Korruptio lainsäädännössä, samoin kuin korruptio lainvalvonnassa, on "politiikkakorruptiota".

Vaikka lainsäädäntöprosessissa esiintyvällä korruptiolla on merkittäviä seurauksia erityisesti oikeusjärjestelmälle ja yhteiskunnalle yleensä, sitä on vaikeampi havaita kuin tavanomaisia korruptiotapauksia.

Lainsäädännössä esiintyvä korruptio on läheisesti kytköksissä ryhmien etuihin ja tietyn sektorin, ryhmän tai yhteisön omiin etuihin. Vain silloin, kun useat eri alojen valtuutetut henkilöt tekevät yhteistyötä, politiikkaa tai lakia voidaan manipuloida palvelemaan ryhmän etuja ja siten laittomasti puuttua vallanjakoon sektori-, paikallis- tai kansallisella tasolla.

Apulaisprofessori, tohtori Nguyen Quoc Sun (Hanoin sisäasiainyliopisto) mukaan on olemassa kaksi perustavanlaatuista eturyhmää, jotka haluavat vaikuttaa politiikkaan ja lakeihin: Ensinnäkin lainsäädäntö- ja sääntelyhankkeiden valmistelusta vastaavat valtion hallintoelimet pyrkivät usein ajamaan omien sektoriensa ja toimialojensa etuja. Toiseksi ovat politiikan vaikutuspiirissä olevat tahot, jotka toivovat, että politiikka ja lait, kun ne on säädetty, luovat etuja heidän yritystensä tuotannolle ja liiketoiminnalle.

Lainsäädännössä esiintyvä korruptio alkaa politiikan valinnalla (kysymysten valitseminen palvelemaan tietyn sektorin tai ryhmän etuja kodifioimiseksi laiksi), jota seuraa politiikan laatiminen laeiksi ("sanamuotojen lisääminen" ryhmän etujen palvelemiseksi - kansalliskokouksen puheenjohtajan Vuong Dinh Huen mukaan) ja lopuksi lain hyväksymis- ja voimaansaattamisvaihe (lobbaus).

Yleisiä korruption ja omien etujen ajamisen ilmentymiä lainsäädännössä ovat laiton ja läpinäkymätön poliittinen lobbaus, joka ei sovi yhteen yhteiskunnan etuja, sekä vallanpitäjien lahjominen valitsemaan asioita, laatimaan ja säätämään politiikkoja tietyn sektorin tai ryhmän etujen palvelemiseksi. Tätä kutsutaan "poliittiseksi lobbaukseksi".

"Poliittinen lobbaus", joka ilmenee erityisesti päätöksenteon läpinäkymättömänä ja puolueellisena luonteena, heikentää päättäjiltä välttämätöntä objektiivisuutta. Tämä johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen, jolloin kansalliset resurssit palvelevat vain tiettyjä toimijoita, hyödyttäen yhtä sektoria tai ryhmää ja vahingoittaen muiden sektorien ja yksilöiden etuja, mikä lopulta heikentää maata ja sen poliittista järjestelmää.

Saatat myös pitää tästä

Pham Duc An on nimitetty Da Nangin kaupungin kansankomitean puoluekomitean sihteeriksi.Da Nangin kaupungin kansankomitean puheenjohtaja Pham Duc An on nimitetty Da Nangin kaupungin kansankomitean puoluekomitean sihteeriksi kaudelle 2025–2030.

Poliittinen puolueellisuus ilmenee selvemmin talouslaeissa, joissa suuri yritys käyttää taloudellista etuaan vaikuttaakseen lainsäädäntöön hyödyttääkseen itseään, tukahduttaakseen heikompia yrityksiä ja loukatakseen kuluttajien etuja.

Vältä formalismia yhteiskuntakritiikissä.

Yhteiskunnallisen kritiikin järjestäminen ja julkisen mielipiteen kerääminen on ratkaiseva askel maamme lainsäädäntöprosessissa.

Päätöslauselmassa 126/NQ-CP edellytetään päättäväisiä toimia "korruptiota, negatiivisuutta ja oman edun tavoittelua" vastaan lainsäädäntöprosessissa, ja yhtenä erityisenä toimenpiteenä mainitaan keskittyminen vuoropuhelun järjestämiseen yritysten ja kansalaisten kanssa.

Vuoden 2013 perustuslaissa vahvistettiin perussäännökset, jotka velvoittavat toimivaltaiset viranomaiset luomaan edellytykset kansalaisten mielipiteiden esittämiselle lainsäädäntöprosessissa.

Laki oikeudellisten normatiivisten asiakirjojen julkaisemisesta säädettiin vuonna 2015, ja sitä muutettiin ja täydennettiin vuonna 2020. Laissa säädetään, että oikeudellisten asiakirjojen laatimisesta vastaavat virastot, järjestöt ja kansalliskokouksen edustajat sekä niihin liittyvät virastot ja järjestöt ovat vastuussa edellytysten luomisesta virastoille, järjestöille ja yksityishenkilöille lausuntojen antamiseksi oikeudellisista asiakirjoista ja lakiluonnoksista; Vietnamin isänmaan rintamalle yhteiskunnallisen kritiikin suorittamiseksi; ja mielipiteiden keräämisestä lain suoraan vaikutuspiirissä olevilta. Virastojen, järjestöjen ja kansalaisten mielipiteet auttavat lainsäätäjiä ja säätäjiä saamaan monipuolisen ja lähempänä todellista elämää olevan näkökulman ja välttämään subjektiivisen tahdon vallassa olemista tai yksipuolisten näkemysten tyrkyttämistä.

Oikeudellisten asiakirjojen julkaisemisesta annetun lain 39 §:n 1 momentissa säädetään, mitkä lakiesitykset edellyttävät julkista kuulemista: Laki- tai asetusluonnoksen luonteen ja sisällön perusteella kansalliskokous tai kansalliskokouksen pysyvä valiokunta päättää, pyytääkö se julkista mielipidettä.

Lakiehdotuksista kerättäessä yleisön mielipidettä on ehdottomasti vältettävä muodollisuuksia ja estettävä ihmisten tunteiden ja pyrkimysten "katoaminen tyhjyyteen", jolloin toimivaltaiset viranomaiset kiinnittävät vain vähän huomiota niiden keräämiseen ja käsittelyyn.

Yhteiskunnallista kritiikkiä ja julkista kuulemista toteutetaan monin eri tavoin: järjestämällä asuinaluekohtaisia kollektiivisia keskusteluja (kaupunginosat, vaalipiirit, kunnat jne.); järjestämällä keskusteluja virastoissa, yhdistyksissä ja ammatillisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä; tekemällä sosiologisia kyselytutkimuksia; luomalla verkkosivustoja, jotka tarjoavat foorumeita lakiluonnoksiin liittyvien kysymysten käsittelyyn; perustamalla sähköpostilaatikoita palautteen vastaanottamista varten jne.

Todellisuudessa mielipiteen kartoittaminen tapahtuu kuitenkin nykyään pääasiassa julkaisemalla laki- ja asetusluonnoksia ministeriöiden, sektoreiden ja kuntien sähköisissä portaaleissa, harvoin työpajojen, joukkotiedotusvälineiden tai poliittisten elinten ja suoraan asianosaisten välisen suoran vuoropuhelun kautta. Lakiasiakirjojen julkaiseminen sähköisissä portaaleissa on helpoin ja vähiten tehokas menetelmä.

Oikeusministeriön mukaan vallitsee tällä hetkellä tilanne, jossa monet virastot ja organisaatiot eivät joko anna palautetta tai antavat epämääräisen "myöntyvän" vastauksen, kun niiltä pyydetään mielipidettä jostakin politiikasta tai laista. Samoin monilla lain vaikutuspiirissä olevilla ei ole tietoisuutta osallistua lainsäädännön laatimiseen tai kykyä esittää rakentavaa kritiikkiä.

Jotta yhteiskuntakritiikki lainsäädäntötyössä tulisi sisällökkäämmäksi, tutkija Vo Tri Hao (oikeustieteellinen tiedekunta, Vietnamin kansallinen yliopisto, Hanoi) ehdottaa, että mielipiteen keräämisen menetelmän tulisi riippua lakiluonnoksen luonteesta. Jos lakiluonnos koskee useiden yhteiskuntaluokkien etuja, kansalaisten perusoikeuksia ja -velvollisuuksia sekä perustavanlaatuisia kansallisia kysymyksiä, mielipiteitä tulisi kerätä asuinaluekohtaisesti järjestettyjen kollektiivisten keskustelujen kautta.

Jos lakiesitys sisältää erittäin erikoistunutta sisältöä, tulisi pyytää asiantuntijalausuntoja. Olisi luotava foorumeita, joissa voidaan ilmaista erilaisia mielipiteitä, välttäen järjestäjän puolueellisia käytäntöjä valikoivien kuulemisten kautta. Nykyisen hallituksen laajan tietoverkoston pohjalta valtion tulisi kehittää lisää foorumeita politiikkojen ja lakien tiedottamista ja vaihtoa varten sekä verkkokuulemisten helpottamiseksi.

Saatat myös pitää tästä

Thua Thien-Hue estää lainvalvontaorganisaatioiden omien etujen ajamisen.

Tarvitaan sääntöjä laki- ja asetusluonnoksia koskevien julkisten kuulemisten sisällön, laajuuden, muodon ja ajoituksen määrittelemiseksi. Aikataulun on oltava riittävän pitkä ja annettavien tietojen on oltava riittävän kattavia, jotta yleisö ymmärtää luonnoksen oikein. Presidentti, korkeimman kansantuomioistuimen puheenjohtaja tai vähintään kolmasosa kansalliskokouksen edustajista voi pyytää kansalliskokousta keskustelemaan ja harkitsemaan tiettyjen laki- ja asetusluonnosten asettamista julkiseen kuulemiseen.

Yleisön mielipiteen kerääminen ja huomioiminen on ratkaisevan tärkeää, ja siihen tulee suhtautua vakavasti.

Kaikki eri muodoissaan olevat panokset (julkisten keskustelufoorumien työpajojen päätelmät, suora kirjeenvaihto; kansalliskokouksen edustajien äänestäjien kanssa tekemisissä saamat mielipiteet; valtion virastojen ja muiden organisaatioiden saamat panokset) on kerättävä ja käsiteltävä kokonaisuudessaan.

Kaikki lakiesitykseen liittyvät tiedot ja mielipiteet on keskitettävä yhteen yhtenäiseen yhteyspisteeseen käsittelyä varten, joka voisi olla kansalliskokouksen kanslia.

Palautteen kerääminen ja käsittely objektiivisesti ja rehellisesti auttaa lainsäätäjiä saamaan realistisen näkökulman ja antaa vastaajille luottamusta siihen, että heidän mielipiteitään pohditaan ja että heidän toimillaan on merkitystä.

VNA/uutistoimiston mukaan

Lähde