Piêu-huivin värit

Palatessani Muong Loon festivaalikauden aikana minua kiehtoi intohimoinen xoe-tanssi, gongien sointuva ja juhlallinen rytmi ja erityisesti thaimaalaisten tyttöjen hiuksissa ja hartioilla vilahdellut värikkäät huivit.

Piêu-huivi on enemmän kuin pelkkä muotiasuste, se on lanka, joka yhdistää historiaa ja kiteyttää thaimaalaisten esteettisen kauneuden, uskonnolliset vakaumukset ja kulttuurisen sielun. Pieni kangaspala, mutta silti tarpeeksi voimakas kantamaan kulttuurin syvyyttä, täynnä rakkautta kylää kohtaan ja kantaen muistojen painoa hedelmällisestä maasta Luoteis-Vietnamin sydämessä.

Ymmärtääkseni Piêu-huivia paremmin kävin thaimaalaisissa etnisissä kylissä ja tapasin naisia, jotka edelleen säilyttävät, kutovat ja kirjovat Luoteis-Thain vuorten sielua. Muinaisessa thaissa "Piêu" tarkoittaa puuvillasta kudottu, indigovärillä värjätty ja huolellisesti käsin kirjottu huivi. Huivi on tyypillisesti 30–35 cm leveä ja 150–200 cm pitkä käyttäjästä riippuen.

Todella erityistä siitä ei kuitenkaan tee pituus, vaan monimutkaiset kuviot ja taitavat kirjontatekniikat. Yksi ainutlaatuisimmista tekniikoista on piiloneulakirjonta – menetelmä, jota mustat thaimaalaiset naiset käyttävät kirjoessaan huivin nurjalta puolelta, jolloin kuviot näyttävät teräviltä ja herkiltä oikealla puolella.

Rouva Dong Thi Thich, intohimoinen thaimaalaisen etnisen ryhmän perinteisten aineettomien kulttuuriarvojen säilyttämisen ja kunnioittamisen puolestapuhuja Duongin asuinalueella Cau Thian vaalipiirissä, kertoo hitaasti mustien thaimaalaisten naisten sukupolvien ajan säilyneestä kirjontatekniikasta: Sen sijaan, että mustat thaimaalaiset naiset kirjoisivat oikealta puolelta, kuten on tapana, he tekevät kirjonnan nurjalta puolelta.

Tämä tekniikka ei salli mekaanista jäljittelyä; päinvastoin, se kannustaa kirjojan subjektiivista luovuutta. Se vaatii käsityöläiseltä taitoa, huolellisuutta ja kulttuuritietoa. Kuviot näkyvät oikealla puolella, mutta käsityö tehdään nurjalla puolella. Tätä ei voi oppia hätäisesti eikä tehdä huolimattomasti. Piêu-huivin tekeminen on muistojen ja oman etnisen ryhmän identiteetin kirjontaa siihen.

Toisin kuin monet suositut kirjontamuodot, Piêu-huivien kuviot eivät ole pelkästään koristeellisia, vaan tiukasti jäsennelty järjestelmä, joka on saanut inspiraationsa elämästä ja luonnosta, ruohonkorsista ja kukkien oksista lintuihin, vuoriin ja kukkuloihin... Kaikilla on symbolisia merkityksiä, jotka heijastavat thaimaalaisten filosofiaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Piêu-huivin erottuvat kaksi päätä, joissa lukevat "cút piêu" ja "sài peng". Thaimaalaisten mukaan "cút piêu" on pieni, rullalle kääritty kangasnappi, joka on kiinnitetty huivin päihin. Nappeja voi olla pareittain, kolmesina, viidesinä tai jopa nipussa, mikä osoittaa taitoa ja monimutkaisuutta. "Sài peng" on värikäs kangastupsu, joka huojuu nuorten naisten tanssiessa kuin lempeä tuulenvire hyväillen rauhallista indigonsinistä taustaa.

Saatat myös pitää tästä

Thaimaalainen nainen elvyttää köyhtyneen kylän elinkeinoja.TPO - Hän ei ole ainoastaan ​​thaimaalaisen kulttuurin "liekin vartija", vaan myös toimeentulon tukimallin perustaja, joka on auttanut satoja kotitalouksia irtautumaan köyhyydestä. 66-vuotiaana tämä thaimaalainen nainen opettaa edelleen ahkerasti lukutaitoa ja ammattitaitoa sekä mobilisoi yhteisöä, josta tulee kyläläisten hengellinen tukipilari.

Jokainen huivi, kestipä sen valmistaminen viikkoja tai kuukausia vapaa-ajalla, on kiintymyksen, pyrkimysten ja rakkauslaulujen huipentuma, jotka on kudottu korkeiden vuorten keskelle.

Isoäitien ja äitien käsistä Piêu-huivien kirjonnan taito siirtyy hiljaa sukupolvelta toiselle – säilyttäen syvälle juurtuneen kulttuurisen sielun sukupolvelta toiselle.

Piêu-huivi ei ole vain lämmittävä ja auringolta suojaava esine, vaan myös hiljainen todiste thaimaalaisten naisten hienostuneisuudesta ja arvokkuudesta. Se on pyhä lahja parin välisessä rakkaudessa, välttämätön muistoesine hääpäivänä. Ennen miehensä kotiin menoa thaimaalainen tyttö valmistaa yleensä 20–30 huivia annettavaksi miehensä vanhemmille, sisaruksille ja sukulaisille. Kunkin kirjaillun huivin määrä ja upea kauneus mittaavat uuden morsiamen ahkeruutta, taitoa ja vilpittömyyttä.

Perinteisten uskomusten mukaan thaimaalainen tyttö saattaa olla kömpelö keittiössä, mutta hänen on osattava kutoa brokadia ja kirjoa piêu-huiveja. Tämä on todiste thaimaalaisten naisten sisäänrakennetusta "luonteesta" – kärsivällisyydestä, hienostuneisuudesta, rakkaudesta kyläänsä kohtaan ja kyvystä säilyttää perinteinen kauneus.

Sitten etsin käsiini äidit ja isoäidit, joiden hiuksissa oli harmaat raidat ja jotka ahkerasti vaalivat käsityötaitoa. Siellä näin nuorten kirjontakoulutusta. Heidän kärsivälliset katseensa, hellävaraiset kätensä ohjasivat jokaista silmukkaa ja heidän lempeät kehotuksensa täyttivät viihtyisät paalutalot.

Deu 1 -asuinalueella, Nghia Lon vaalipiirissä, asuva erinomainen käsityöläinen Dieu Thi Xieng kertoi: "Huivien kirjonnan opettaminen ei ole vain käsityön opettamista. Kyse on lasten opettamisesta säilyttämään thaimaalaisten naisten luonne ja vaalimaan esi-isiensä perintöä. Niin kauan kuin lapset rakastavat Piêu-huiveja, kulttuurimme elää."

Rouva Xiengin vieressä istuva Deu 1 -naapuruston Nghia Lo -vaalipiirin asukas Luong Quynh Trang sanoi ujosti: "Aluksi se oli minulle hyvin vaikeaa, koska en ollut tottunut näkemään kääntöpuolta. Mutta naiset ja äidit opettivat minua erittäin huolellisesti, ja nyt osaan kirjoa. Kirjottuani huivin tunnen ymmärtäväni etnistä ryhmääni enemmän ja rakastavani kylääni enemmän kuin ennen."

Muong Lon thaimaalaisten kulttuuriarvojen ja erityisesti Piêu-huivin kestävän säilymisen varmistamiseksi paikallishallinto on toteuttanut useita erityisiä toimia, kuten mustaa thaimaalaista pukua koskevan kansantietämyksen tiedoston luomisen, suunnitelman Piêu-huivin tunnustamiseksi kansalliseksi aineettomaksi kulttuuriperinnöksi ja koulutuskurssien järjestämisen kulttuurikylissä…

Saatat myös pitää tästä

Matkusta Nghe Anin maakunnan länsiosaan tutustumaan Chieng Ngamin kylään.

Erityisesti vuosittain järjestettävät tapahtumat, kuten Muong Lon kulttuuri- ja matkailufestivaali sekä Luoteis-Aasian kulttuuri- ja matkailuviikko, tarjoavat Piêu-huiville tilaisuuksia loistaa paitsi häikäisevissä perinteisissä tansseissa myös kaikkialta tulevien turistien silmissä. Festivaaleilla käytetystä huivista haluttuihin käsintehtyihin matkamuistoihin, Piêu-huivi ylittää kylän rajat ja muuttuu ainutlaatuiseksi kulttuurituotteeksi, joka kantaa mukanaan thaimaalaisten muistoja ja ylpeyttä.

Olipa kyseessä sitten festivaaleilla päässä pidetty huivi, vyötärön ympärille kiedottu perinteisten tanssien aikana tai matkamuistomyymälöissä esillä ollut huivi, se on edelleen osa Mường-kansan muistoja, pyrkimyksiä ja rakkautta. Käsityöläisten omistautumisen ja paikallishallinnon huomion ansiosta Piêu-huivi, sekä hillitty että eloisa, on säilynyt ja loistaa kirkkaasti, pysyvänä lupauksena kansallisesta hengestä kulttuurisesti rikkaalla Mường Lò -alueella.

Lähde: https://baolaocai.vn/sac-mau-khan-pieu-post883826.html