Nämä kaksi eri aloilla sattunutta tapausta korostavat molemmat huolestuttavaa todellisuutta: myrkylliset kemikaalit ja teollisuuskemikaalit voivat helposti "vaihtaa roolia", tunkeutua terveydenhuolto- ja elintarviketeollisuuteen ja uhata suoraan kansanterveyttä.
Näissä tapauksissa häiritsevä yhteinen piirre on se, kuinka helposti vaarallisia kemikaaleja ostetaan, myydään, kierrätetään ja käytetään. Arseeni – erittäin myrkyllinen aine, joka vaatii erityistä valvontaa – naamioidaan hammaslääkkeiksi. Natriumsilikaattia – elintarvikkeissa ehdottomasti kiellettyä teollisuuskemikaalia – käytetään elintarvikkeiden jalostuksessa tuhansia tonneja. Nämä eivät ole yksittäisiä, tilapäisiä rikkomuksia, vaan järjestäytynyttä toimintaa, joka jatkuu useita vuosia ja tuottaa huomattavia laittomia voittoja. Ne paljastuvat vasta viranomaisten suorittamien perusteellisten tutkimusten myötä.
Näiden toimien riskit ja haitat ovat erittäin vakavia. Toisin kuin helposti tunnistettavat rikkomukset, kemialliset toksiinit eivät usein aiheuta välittömiä seurauksia, vaan ne kertyvät hiljaa ihmiskehoon aiheuttaen pitkäaikaisia terveyshaittoja. Vielä huolestuttavampaa on, että ihmiset eivät useinkaan pysty itse tunnistamaan tai estämään näitä ongelmia, koska ulkonäöltään "lailliset" prosessoidut elintarvikkeet, lääkkeet ja lääkintätarvikkeet ovat kuluttajan hallinnan ulkopuolella. Kun riski siirtyy kokonaan yhteiskunnalle, seurauksena ei ole vain lisääntyneet terveysriskit, vaan myös yleisön luottamuksen heikkeneminen valtion hallintoon.
Tästä todellisuudesta käsin kyse ei ole pelkästään rikkojien käsittelystä, vaan ennen kaikkea kemikaalialan hallinnon puutteiden korjaamisesta. Vaikka alalla on runsaasti oikeudellisia määräyksiä, nykyinen hallinto pysähtyy pääasiassa lupamenettelyvaiheeseen, ja kemikaalien "virran" valvonta tuotannosta ja jakelusta aiottuun käyttötarkoitukseen on edelleen puutteellista. Jälkitarkastukset eivät ole usein tehtäviä tai tehokkaita, ja koordinointi toisiinsa liittyvien alojen, kuten teollisuuden ja kaupan, terveyden ja ympäristön, välillä ei ole aidosti synkronoitua, mikä johtaa hallinnon "häiriöihin". Kun rikkomuksia havaitaan, tiukka toiminta on välttämätöntä, mutta ennaltaehkäisy lähteellä ei ole pysynyt käytännön vaatimusten tahdissa.
Ilmeisten opetusten perusteella on aika ryhtyä päättäväisempiin toimiin kemikaaliliiketoiminnan ja -käytön hallinnassa. Ensinnäkin meidän on tiukennetaan vaarallisten ja teollisuuskemikaalien hallintaa, erityisesti valvomalla tarkasti niiden käyttötarkoitusta, käyttäjiä ja kiertokulkua. Tämän ohella meidän on tutkittava ja kehitettävä mekanismeja vaarallisten kemikaalien alkuperän seurantaan ja jäljittämiseen koko toimitusketjussa ja sovellettava teknologiaa hallintaan, jotta mahdolliset poikkeamat tuotannossa, liiketoiminnassa ja käytössä havaitaan nopeasti.
Lisäksi on tarpeen vahvistaa kemikaaleja käyttävien yritysten tarkastusten jälkeisiä sekä säännöllisiä ja suunnittelemattomia tarkastuksia herkillä aloilla, kuten terveydenhuollossa ja elintarvikkeiden jalostuksessa, jotta vältetään rikkomusten havaitsematta jääminen vuosiksi. Samanaikaisesti tulisi luoda yhtenäinen hallintamekanismi, jossa määritellään selkeästi kunkin kemikaalien jakeluprosessissa olevan tahon vastuut. Rikkomusten tiukan rankaisemisen lisäksi tulisi tehostaa myös tiedotuskampanjoita myrkyllisten kemikaalien vaaroista.
Nämä kaksi viimeaikaista tapausta toimivat selkeänä varoituksena: kun teollisuuskemikaalit ja vaaralliset toksiinit voivat helposti päästä terveydenhuolto- tai elintarvikealalle, kyse ei ole enää yksittäisistä rikkomuksista, vaan johtamiskysymyksestä. Kemianteollisuuden hallinnon tiukentaminen ei ole vain välitön tehtävä, vaan myös pohjimmiltaan ennaltaehkäisevä ratkaisu, jolla on pitkän aikavälin merkitystä kansanterveyden suojelemisessa ja sosiaalisen luottamuksen ylläpitämisessä.
Lähde: https://hanoimoi.vn/siet-chat-quan-ly-kinh-doanh-hoa-chat-732353.html







