Mietiskelyjä: Äiti ja tenttiportti

GD&TĐ - Joka vuosi, kun koulun pihan loisteliaat puut loistivat punaisissa kukissaan ja sirkat visertävät kesän saapumista, on myös aika, jolloin opiskelijat aloittavat tenttikauden.

Joka kerta kun kävelen lähelläni olevan lukion portin ohi kansallisten ylioppilaskirjoitusten päivänä ja näen ulkona lapsiaan odottavien vanhempien huolestuneet kasvot, hidastan tiedostamattani vauhtia. Nuo tutut kuvat herättävät muistoja äidistäni – siitä, joka odotti minua hiljaa koulun portilla vuosia sitten ja suihkutti minua rakkaudella.

Siihen aikaan kokeiden piti mennä aina yliopistoon asti suorittaakseen kokeen; sitä ei yhdistetty lukion päättökokeeseen kuten nykyään. Koska koepaikka oli yli sadan kilometrin päässä kotoa, äitini ja minun piti mennä sinne bussilla päivää etukäteen ja vuokrata huone kotikaupunkimme opiskelijalta mukavuuden vuoksi.

Huoneeseen, jossa oli matala tiilikatto ja tukahduttava kesähelte, mahtui tuskin yksi sänky, vanha puinen työpöytä ja riippuva sähkötuuletin. Äidilleni tuo paikka oli kuitenkin rauhallisin pakopaikka tyttärelleen ennen suuren kokeen haastetta. Ehkäpä koe ei ollut hänelle vain tyttären koe, vaan myös pellolla koko elämänsä työskennelleen naisen täyttymätön unelma.

Koepäivänä äitini herätti minut hyvin aikaisin kertaamaan materiaalia ja syömään runsaan aamiaisen. Muistan yhä, kuinka hän nousi aamunkoitteessa keittämään tahmeaa riisiä mungpapujen kanssa. Hänen uskomuksensa mukaan tahmean riisin syöminen mungpapujen kanssa toisi onnea ja varmistaisi, että kaikki sujuisi hyvin. Tuoreen keitetyn riisin tuoksu täytti pienen vuokrahuoneemme, ja muistan sen edelleen elävästi. Se ei ollut vain ruoan tuoksu, vaan myös rakkauden tuoksu, niiden kuukausien ja vuosien tuoksu, jotka äitini omisti minulle koko sydämensä ja sielunsa.

Nähdessään, että näytin ahdistuneelta, äitini kertoi minulle hauskoja tarinoita saadakseen minut nauramaan ja unohtamaan sydäntäni painavan paineen. Ennen kuin lähdin kotoa, hän oikaisi kaulustani ja sanoi: "Ole vain rauhallinen tehdessäsi läksyjäsi. Tee ensin helpot osuudet, sitten vaikeat. Laske huolellisesti ja esitä työsi siististi."

Sitten äitini halasi minua ikään kuin antaakseen minulle voimaa ja kuiskasi: "Astu ensin oikealla jalalla, okei?" Hymyilin ja seurasin kuuliaisesti perässäni, tuntien oloni oudon mukavaksi. Äitini läsnäolo rinnallani sai kokeen tuntumaan paljon vähemmän stressaavalta.

Saatat myös pitää tästä

Epätarkoiden sääennusteiden ja katastrofitietojen lähettämisestä tai levittämisestä voidaan määrätä jopa 40 miljoonan Vietnamin dongin sakko.(CLO) Uusien hallituksen asetusten mukaan virheellisten meteorologisten ja hydrologisten ennusteiden ja varoitusten lähettämisestä tai lähettämisestä sekä meteorologisia ja hydrologisia ennusteita ja varoitustoimia koskevan väärän tiedon levittämisestä määrätään 30–40 miljoonan Vietnamin dongin sakko.

Jung Hae-in vangitsi kaikkien huomion Soulissa järjestetyssä tapahtumassa.(HTV) - Näyttelijä Jung Hae-in esiintyi silmiinpistävästi kellomerkkitapahtumassa, joka pidettiin Apgujeongissa, Gangnamin piirikunnassa Soulissa 26. kesäkuuta.

Vo Ha Tram ja Dong Hung osallistuvat 'Nuoriso'-konserttiin."Nuoriso"-konsertti pidettiin 27. kesäkuuta iltana F1-radalla (My Dinh, Hanoi). Tien Phong -sanomalehti järjesti tämän taideohjelman ennakoiden Ho Tši Minhin kommunistisen nuorisoliiton 13. kansalliskongressia.

Koulun portti oli täynnä ihmisiä. Vanhemmat kiirehtivät antamaan lapsilleen muutaman neuvon. Kaltaiseni kokelaat olivat täynnä monenlaisia ​​tunteita: hermostuneisuutta, ahdistusta ja pelkoa. Kiireisessä ilmapiirissä äitini otti kädestäni kiinni ja sanoi lähes kyyneleet silmissä: "Tee parhaasi, lapseni."

Sanoin hyvästit äidilleni ja kävelin koulun portista sisään, suuntaten päättäväisesti kohti koesalia. Kun käännyin ympäri, näin äitini yhä seisovan väkijoukossa, hänen pienen, hoikan hahmonsa ankarassa kesäkuun auringonpaisteessa, hänen katseensa ei irronnut selästäni. Sillä hetkellä ymmärsin yhtäkkiä, että jokaisen koesaliin astuvan lapsen takana on äiti, joka on uskonut heille niin paljon uskoa ja toivoa.

Kun kello soi merkiksi kokeen päättymisestä, me opiskelijat ryntäsimme ulos kuin mehiläisparvi ja juttelimme innoissaan kokeesta. Jotkut olivat iloisia, toiset synkkiä. Kiiruhdin porttia kohti. Tuntemattomien kasvojen keskeltä tunnistin äitini heti. Hänen silmänsä loistivat, kun hän näki minut. Ensimmäinen asia, jonka hän kysyi, ei ollut: "Pärjäsitkö hyvin, lapseni?" vaan: "Onko sinulla nälkä? Tein lempiruokasi tänään." Nähdessään minun vastaavan iloisesti, enkä masentuneesti kuten joidenkin muiden opiskelijoiden, hänen kasvonsa rentoutuivat ja lempeä hymy, kuin viileä tuulenhenkäys, levisi hänen kasvoilleen.

Vasta kun äitini ja minä palasimme vuokraamaamme huoneeseen lepäämään, hän kysyi lempeästi opinnoistani ja kertoi ajasta, jonka hän oli viettänyt odottaessaan koulun portin ulkopuolella. Sillä aikaa kun tein kokeita, hän kiiruhti kotiin laittamaan illallista ja sitten takaisin koepaikalle odottamaan minua. Tukahduttavassa kesähelteessä hän piteli kädessään vanhaa viuhkaa, jolla hän viilensi itseään, ja laski hiljaa kuluneita tunteja ja minuutteja.

Nähdessään muiden vanhempien kävelevän edestakaisin koulun portin edessä, äitinikin oli levoton. Vasta nähdessään minun tulevan ulos iloisen näköisenä hän tunsi todella helpotusta, aivan kuin pitkän päivän kuumuus ja väsymys olisivat kadonneet. Katsoessani häntä sillä hetkellä tunsin sekä valtavaa rakkautta että kiitollisuutta.

Kokeet tulivat vihdoin päätökseen. Olin onnekas, että minut hyväksyttiin ensisijaiseen yliopistooni ja rakastamaani pääaineeseen. Tästä tuloksesta tuli kaunis virstanpylväs matkallani aikuisuuteen. Mutta loppujen lopuksi syvimmin mieleeni ei ole jäänyt pisteet tai hyväksymiskirje, vaan kuva äidistäni, joka odotti hiljaa koulun portilla kolmea peräkkäistä koetta, aina vahtimassa minua ja hiljaa kannustamassa minua.

Nyt, kun lapseni ovat aloittamassa tärkeät koulukokeensa, odotan koulun porttien ulkopuolella, aivan kuten äitini vuosia sitten. Vanhempien odottaessa lapsiaan väkijoukossa ymmärrän todella äidin tunteet silloin. Kun portit sulkeutuvat lasteni takana, sydämeni täyttyy nimettömistä ahdistuksista. Aika tuntuu hidastuvan. Vain muutaman tunnin odotus, mutta silti äidin sydän kokee niin paljon pelkoa, huolta ja odotusta.

Yhdysvallat - Vietnam: Älä missaa

Vietnam kannustaa yhdysvaltalaisia ​​yrityksiä laajentamaan investointejaan korkean teknologian alalla.Kesäkuun 26. päivän aamuna hallituksen päämajassa varapääministeri Ho Quoc Dung otti vastaan ​​Coherent Groupin (USA) toimitusketjun johtajan Jeff Placen. Tapaamisen aikana varapääministeri vahvisti, että Vietnam kannustaa yhdysvaltalaisia ​​yrityksiä laajentamaan investointejaan, erityisesti korkean teknologian, innovaatioiden ja puolijohdeteollisuuden aloille.

Kannusta yhdysvaltalaisia ​​yrityksiä laajentamaan investointejaan korkean teknologian aloille.Varapääministeri Ho Quoc Dung sanoi, että Vietnam toivottaa yhdysvaltalaiset yritykset tervetulleiksi jatkamaan toimintansa laajentamista Vietnamissa, erityisesti korkean teknologian ja korkean lisäarvon aloilla.

Vietnam ja Yhdysvallat vahvistavat yhteistyötään sodan seurausten torjumiseksi.VTV.vn - Yhdysvaltain laivaston pääsihteeri ja presidentti To Lam otti vastaan ​​Yhdysvaltain laivaston vt. sihteerin Hung Caon 22. kesäkuuta.

Katselin ympärilläni olevia muita isiä ja äitejä: jotkut seisoivat odottamassa auringossa, toiset istuivat kyyhöttäen puiden alla, jotkut kantoivat eväsrasioita, vesipulloja ja kylmiä pyyhkeitä. Heillä kaikilla oli hiljainen olemus, täynnä rakkautta. He päättivät seistä lastensa takana, jotta nämä voisivat luottavaisin mielin edetä.

Tenttisalin portit eivät ainoastaan ​​avaa tulevaisuutta nuoremmalle sukupolvelle, vaan paljastavat myös lukemattomia tunteita vanhemmille. Näiden porttien sisällä piilee heidän lastensa unelmat ja tulevaisuus. Ulkona kuitenkin piilee vanhempien hiljainen odotus ja sanaton rakkaus – elinikäinen rakkaus, joka ei koskaan kaipaa vastavuoroisuutta, vaan toivoo vain lastensa kasvua ja hyvinvointia.

Lähde: https://giaoducthoidai.vn/tan-man-me-va-canh-cong-truong-thi-post780564.html