"On mahdotonta edustaa kansaa, jos ei kuule kansan todellista ääntä ja puhu tavalla, jota kansa ei ymmärrä." Tämä on kenties ajatuksia herättävin lausunto Vietnamin isänmaan rintaman 11. kansalliskongressissa. Ei pelkästään avoimuutensa vuoksi, vaan myös siksi, että tämä pääsihteerin ja presidentti To Lamin kongressissa antama lausunto vastasi nyky-yhteiskunnan kasvaviin odotuksiin: tulla kuulluksi asiallisesti.
Lähes vuosisadan ajan Isänmaan rintama on kulkenut kansakunnan mukana ja sillä on ollut ratkaiseva rooli kansallisen yhtenäisyyden vahvistamisessa, yhteiskunnallisten liikkeiden käynnistämisessä, hyvinvoinnista huolehtimisessa sekä köyhien ja luonnonkatastrofien ja vaikeuksien koettelemien tukemisessa. Nämä panokset ovat erittäin kiitettäviä. Maan kehityksen myötä myös ihmisten odotukset Isänmaan rintamaa kohtaan muuttuvat. Sosiaalinen media ja digitaalinen tila luovat enemmän mahdollisuuksia ihmisille ilmaista näkemyksiään, tuoda esiin huolenaiheitaan ja osallistua yhteiskuntaelämään enemmän kuin koskaan ennen.
Tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset tarvitsevat enemmän kuin vain perinteisiä propagandan tai edunvalvonnan muotoja. He odottavat paikkaa, jossa heidän äänensä todella kuullaan, heidän huolenaiheitaan pohditaan ja heidän oikeutettuja pyyntöjään noudatetaan.
Ehkäpä juuri siksi Vietnamin isänmaanrintaman kongressin viestit ovat luoneet yhteiskunnassa niin erityisen kaiun. Kun pääsihteeri ja presidentti To Lam korosti, että "innovaatio on mahdotonta, jos se on vain sanoja päätöslauselmassa", ihmiset tunsivat vastustavan formalismia.
Kun pääsihteeri ja presidentti sanoivat: "On mahdotonta edustaa kansaa kuulematta heidän todellista ääntään", yhteiskunta aisti aidon uudistuksen tarpeen. Ja kun pääsihteeri ja presidentti vahvistivat: "Yhteiskunnallinen yksimielisyys ei ole pelkkää muodollista hiljaisuutta", monet ymmärsivät, että lähestymistapa demokratiaan ja kansalliseen yhtenäisyyteen oli kokemassa erittäin merkittävää muutosta.
Ihmiset odottavat Isänmaan rintaman paitsi järjestävän joukkomobilisaatiota, myös tulevan "sosiaaliseksi anturiksi", joka kykenee havaitsemaan varhaisessa vaiheessa käytännön puutteita, kansan kanssa ristiriidassa olevia politiikkoja ja yleistä huolta aiheuttavia asioita.
Siksi tässä kongressissa korostettiin "varhaisen ja etäisen kritiikin" vaatimusta. Jos kritiikkiä tehdään vasta politiikan viimeistelyn jälkeen, se on usein liian myöhäistä. Mutta jos kritiikkiä tehdään heti politiikan muotoiluprosessista lähtien, monet puutteet voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa, monet yhteiskunnalliset konfliktit voidaan ratkaista alusta alkaen ja politiikalla on paremmat mahdollisuudet olla lähempänä todellista elämää. On erittäin huomionarvoista, että tällä kertaa yhteiskuntakritiikkiä ei enää käsitellä yleisesti.
Pääsihteeri ja presidentti vaativat, että kritiikin tulisi "perustaa dataan, yhteiskunnallisiin kyselyihin ja ruohonjuuritason ääniin", samalla korostaen, että "kansan oikeutettuja mielipiteitä ei saa vaientaa". Tämä on erittäin vahva viesti. Koska se, mikä saa ihmiset menettämään uskonsa, ei ole vain vaikeudet tai puutteet, vaan tunne siitä, ettei heidän ääntään kuunnella eikä kukaan aja heidän mielipiteitään loppuun asti.
Vahva hallintojärjestelmä ei ole sellainen, jossa ei ole eriäviä mielipiteitä, vaan sellainen, joka omaksuu yhteiskunnallista palautetta parantaakseen itseään. Ehkäpä juuri siksi väite "Yhteiskunnallinen konsensus ei ole muodollista hiljaisuutta" on herättänyt niin paljon huomiota.
Kehittyneessä yhteiskunnassa erot ovat luonnollisia. Kestävää konsensusta ei voida luoda välttämällä eroja tai saamalla kaikki äänet kuulostamaan samalta. Konsensus on todella merkityksellistä vain silloin, kun se rakennetaan kuuntelemisen, vuoropuhelun, kunnioituksen, eturistiriitojen sopusointuisen ratkaisemisen ja ihmisten laillisten oikeuksien suojelemisen pohjalle.
Ja luottamus syntyy vain, kun ihmiset kokevat, että heidän ääntään arvostetaan, heidän ehdotuksiaan edistetään, heidän laillisia oikeuksiaan suojellaan ja heidän elämänsä ongelmia ei laiminlyödä. Ehkäpä siksi pääsihteeri ja presidentti lähetti puheensa lopussa voimakkaan ja inspiroivan viestin: "Tulkoon demokratia liikkeellepanevaksi voimaksi."
"Tehdäänpä kansan luottamuksesta kansakunnan vankka perusta." Tämä ei ole vain rintamalle osoitettu viesti. Se voisi olla myös merkittävä ehdotus yhteiskunnallisen yksimielisyyden rakentamiseksi uudella kehityksen aikakaudella: kansallisen yhtenäisyyden vahvuus ei ole kokoussaleissa lauletuissa iskulauseissa, vaan siinä, uskovatko ihmiset todella, että heidän ääntään kuullaan.
Lähde: https://www.sggp.org.vn/tao-dong-thuan-bang-gan-dan-lang-nghe-va-hieu-dan-post852487.html








Kommentti (0)