Tämä tapahtuma on erityisen tärkeä tämän sotilasliiton tulevaisuudelle, sillä se osoittaa osittain, säilyykö Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen pitkäaikainen turvallisuusrakenne ja säilyykö sillä edelleen keskeinen rooli maailman poliittisessa ja turvallisuusjärjestyksessä. Konferenssissa pohditaan myös, miten Nato toimii liittouman toimintakykyyn kohdistuvien haasteiden ja sen vaikutusvallan vähenemisen aiheuttaman paineen alla.
Nato on tällä hetkellä kriittisessä käännekohdassa: joko sen on osoitettava riittävää päättäväisyyttä ja saavutettava sisäinen yksimielisyys välittömien haasteiden voittamiseksi tai jatkettava olemassaoloaan ensisijaisesti säilyttääkseen olemassaolonsa, kuten se on tehnyt aiemminkin. Nämä haasteet johtuvat sekä vallitsevista olosuhteista että Yhdysvaltojen Nato-politiikasta.
Naton suurin haaste tällä hetkellä on se, miten Nato ja Yhdysvallat todella pidetään "samalla sivulla" ja miten Nato voi jatkaa Yhdysvaltoihin luottamista ja niihin tukeutumista kuten ennenkin. Jos se ei ole enää mahdollista, Naton on löydettävä tapa siirtyä onnistuneesti Yhdysvaltoihin perustuvasta turvallisuusmallista Eurooppaan, joka kykenee turvallisuusomavaraisuuteen, kun Eurooppa kohtaa vakavimman turvallisuuskriisinsä sitten toisen maailmansodan . Pohjimmiltaan kyse on Yhdysvaltojen "turvallisuustyhjiön" ja Euroopan strategisen turvallisuusautonomiatavoitteen välisen suhteen hallinnasta.
Toinen merkittävä haaste on Naton sisäinen eripura ja jakolinjat. Ohi ovat ne ajat, jolloin Nato saavutti lähes ehdottoman yksimielisyyden kaikissa poliittisissa suunnissa ja strategisissa päätöksissä. Samanlainen tilanne vallitsee joidenkin jäsenvaltioiden kahdenvälisissä suhteissa. Yhdysvaltojen ja Kanadan, Tanskan tai Espanjan väliset suhteet ovat tästä loistavia esimerkkejä. Yksittäisten jäsenvaltioiden omat edut ja liittokunnan sisäiset keskipakoissuuntaukset ovat yhä ilmeisempiä, eikä Nato ole vielä löytänyt riittävän tehokasta ratkaisua niiden korjaamiseksi.
Toinen Naton haaste on merkittävä kuilu julistusten, päätösten ja konkreettisten toimien välillä. Yksi Naton tärkeimmistä strategisista päätöksistä viime aikoina oli, että jäsenet nostavat puolustus- ja sotilasbudjettinsa 5 prosenttiin vuotuisesta bruttokansantuotteestaan vuoteen 2035 mennessä ja tekevät yhteistyötä aseistuksessa, hankinnassa ja nykyaikaisten aseiden valmistuksessa. Vaikka kaikki jäsenet olivat samaa mieltä, vain harvat vastasivat ja panivat päätöksen täytäntöön. Tämä osittain kärjisti Yhdysvaltojen ja Naton välistä erimielisyyttä.
Naton suurin haaste on se, miten sovittaa yhteen sisäiset strategiset suunnat, kuten Ukrainan tukeminen tai Venäjän ja Kiinan kohtaaminen, keskittyminen Ukrainan sotaan tai Lähi-idän ja Persianlahden alueen sotiin.
Keskeinen haaste on myös kyky sopeutua sodankäynnin menetelmien nopeisiin ja perustavanlaatuisiin muutoksiin sekä vastata nykymaailman epäperinteisiin turvallisuusuhkiin.
Edellä mainitut haasteet viittaavat siihen, että NATOn huippukokous ei todennäköisesti tule olemaan todella menestyksekäs sen merkittävästä merkityksestä huolimatta. On todennäköistä, että NATO jatkaa joidenkin symbolisten tulosten ja vahvojen lausuntojen korostamista, joilla pyritään osoittamaan sisäistä yhtenäisyyttä ja yksimielisyyttä. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti peitä sitä tosiasiaa, että liitto ei ole vielä löytänyt riittävän tehokkaita ideoita ja ratkaisuja kohtaamiensa haasteiden voittamiseksi.
Lähde: https://hanoimoi.vn/thach-thuc-truc-them-thuong-dinh-nato-1210407.html







