
Älyllisen heikkenemisen aiemmin tarkoittanut Brain Rot on muuttunut trendiksi, koukuttavaksi sisältöekosysteemiksi internetissä, jossa käyttäjiä vetävät puoleensa niin yleiset hahmot, äänet ja lauseet, että niitä kuullaan ja nähdään kaikkialla.
Brain Rot -universumi, jossa tekoälyn ja sisällöntuottajien luomia surrealistisia hahmoja on kuvattu elektronisesti orkestroidun musiikin säestyksellä, on herättämässä huomiota nuorten, erityisesti lasten, keskuudessa. Kaksi pientäni eivät ole poikkeus. Heidän yhteisleikkien kuunteleminen, innokkaasti laulaen noita vieraita, sieluttomia lauluja, tuo yhtäkkiä mieleen outoja muistoja oman lapsuuteni lastenloruista.
Varhaislapsuudestani löytyy tuo "Chi chi chanh chanh" -laulu, kun olin vielä liian nuori puhumaan kunnolla ja höpötin äitini kanssa: "Chi chi chanh chanh / Naula puhaltaa tulta / Hevonen katkaisee ohjat / Kolme kuningasta ja viisi keisaria / He pyydystävät sirkkoja löytääkseen ne / U a u ap".
Hieman vanhempana seurasin naapuruston lapsia, kun he kokoontuivat leikkimään ja laulamaan "Sateenkaarta kääntämässä": "Sateenkaaria kääntämässä / Joki virtaa / Siellä on seitsemäntoistavuotias tyttö / Siellä on kolmetoistavuotias sisko / Me kaksi siskoa / Yhdessä me käännämme sateenkaarta."
Tai jos pelaat "Maapalloa" (raapimista ja paukuttamista sisältävää peliä) ja väkeä on enemmän, voit pelata "Lohikäärme ja käärme kiipeävät pilvissä": "Lohikäärme ja käärme kiipeävät pilvissä / Siellä huojuu puu / Onko omistaja kotona?"...
Lastenlorut ovat kulkeneet mukanamme läpi lapsuutemme. Aika on saattanut himmentää niiden sanamuotoja, mutta muistot loruista ja peleistä ovat säilyneet. Siksi ihmettelen, miksi nykylapset tuntuvat olevan vähemmän kiinnostuneita tästä kallisarvoisesta aarteesta.
Ehkä elinympäristöjen muutokset ovat vähentäneet lastenlaulujen roolia, kun lapsilla on vähemmän tilaa osallistua ryhmäleikkeihin. Mutta asiaa ajateltuna suurin syy on kenties meillä aikuisilla. Koska olemme liian kiireisiä selviytymistaistelun ja aineellisen mukavuuden tarjoamisen kanssa, näytämme unohtaneen siirtää lapsillemme rikkaan ja elinvoimaisen hengellisen elämän.
Lasten riimien oppiminen sanomalehtien ja kirjojen kautta on vielä harvinaisempaa. Samaan aikaan lasten riimien keräämiseen ja säilyttämiseen on olemassa omistautuneita toimia. Kirjat, jotka ohjaavat laulamista ja riimien käyttöä lasten leikeissä, kuten "119 lasten riimipeliä", "219 kansanpeliä esikoululaisille" jne., näyttävät kiinnostavan vain esikoulu- ja alakoulunopettajia ja saavat vain vähän huomiota vanhemmilta.
Säilyvätkö lasten riimit pitkällä aikavälillä vai haalistuvatko ne kaukaisiin muistoihin? Kysymys "Minne lasten riimit ovat menossa, oi missä ne ovat nyt?" jää kummittelemaan mielessämme.
Lähde: https://baodanang.vn/ve-dau-oi-hoi-dong-dao-3302799.html








Kommentti (0)