Koulutus ja oppiminen eivät ole ainoastaan kansallisia prioriteetteja, vaan ne myös määräävät kansakunnan tulevaisuuden, ja opettajat ovat tämän kansallisen prioriteetin ytimessä.
Opettajat omaksuvat monia uusia tehtäviä.
Opettajanlaki määrittelee ensimmäistä kertaa selkeästi opettajien oikeudellisen aseman, oikeudet ja ammatilliset vastuut, mikä osaltaan määrittelee opettajien roolin koulutusjärjestelmässä uudelleen. Opettajat eivät ole enää pelkästään tiedon välittäjiä, vaan keskeisiä hahmoja, jotka johtavat digitaalista muutosta, innovoivat opetusmenetelmiä ja luovat inhimillisen ja modernin oppimisympäristön.

Opettajia tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti sekä antaa heille mahdollisuus menestyä ammatissaan.
KUVA: DAO NGOC THACH
Neljännen teollisen vallankumouksen ja tekoälyn (AI) yhteydessä kouluttajien on omaksuttava monia uusia tehtäviä: oppimistoimintojen suunnittelu, kriittisen ajattelun ohjaaminen, oppimisdatan analysointi ja samanaikaisesti psykologisen tuen, osaamiskoulutuksen ja uraohjauksen tarjoaminen opiskelijoille. Pääsihteeri To Lamin mukaan kouluttajat ovat myös tieteilijöitä. Politbyroon päätöslauselma nro 71 korostaa myös "opetushenkilöstön aseman, roolin, tulojen ja työolojen parantamista" – edellytys koulutuksen laadun varmistamiselle uudella aikakaudella.
Nämä vaatimukset edellyttävät kouluttajilta jatkuvaa oppimista voidakseen sopeutua ja innovoida. Nykyaikainen kouluttaja ei ole vain aiheen asiantuntija, teknologiakasvattaja, koulupsykologi ja luokanvalvoja, vaan myös inspiroija ja kumppani oppilaiden tulevaisuuden muokkaamisessa. Tämä ei ole ainoastaan vastuiden laajentumista, vaan myös osoitus siitä, että opetusammatti tarvitsee uuden aseman, joka vastaa heidän digitaalisen aikakauden vastuitaan.
OPETTAJIEN PALKKOJEN ON OLEVA MUKAAN VASTAANOTETTUJA.
Koulutuksen laatu riippuu suoraan opetushenkilökunnan laadusta. Monet maat pitävät kohtuullisen tulotason varmistamista strategisena investointina. Etelä-Korea, Japani ja Singapore maksavat opettajille yhtä suuria tai korkeampia palkkoja kuin vastaavan pätevyyden omaavissa ammateissa, jotta he voivat houkutella ja pitää korkealaatuista henkilöstöä.
Vietnamissa opettajien tulot ovat parantuneet, mutta ne eivät yleensä vieläkään vastaa heidän työnsä intensiivisyyttä ja ammatillisia vastuitaan. Esikoulu- ja alakouluopettajat, erityisesti heikommassa asemassa olevien alueiden opettajat, kärsivät eniten. He tekevät ylitöitä, kantavat oppilaiden arvioinnin, asiakirjojen hallinnan ja vanhempien kanssa koordinoinnin paineita ja heidän on jatkuvasti opiskeltava ja kouluttauduttava vastatakseen koulutusuudistuksen vaatimuksiin.
Opetus- ja koulutusministeriön mukaan vain noin 12 % opettajista luokitellaan kolmeen korkean palkan ryhmään A1, A2.1 ja A3.1, kun taas lähes kaikki muiden alojen virkamiehet kuuluvat vastaaviin ryhmiin. Tämä on pitkään jatkunut riittämättömyys, joka heijastaa sitä tosiasiaa, että opetusalan ammattikunta ei ole saanut riittävästi korvausta puolueen ja valtion sille antamasta asemasta.

Opettajia koskeva laki ja politbyroon päätöslauselma 71 vahvistavat, että opettajien palkkojen asettaminen hallinto- ja julkishallinnon sektorin korkeimpaan palkkaluokkaan on kiireellinen tarve.
KUVA: NHAT THINH

Ero näkyy myös palkkakertoimen ylärajassa: opettajat voivat saavuttaa enintään 6,78:n, kun taas monet muut virkamiehet voivat saavuttaa 8,00:n. Tämä vaikeuttaa opettajien mahdollisuuksia saavuttaa korkein palkkataso kasvavasta työmäärästä, ammatillisista vaatimuksista ja työpaineista huolimatta.
Tilanteen ratkaisemiseksi opetus- ja koulutusministeriö ehdottaa "erityistä palkkakerrointa": 1,25 esikouluopettajille ja 1,15 ala- ja yläkoulujen opettajille. Jos ehdotus hyväksytään, korkein palkka voisi olla lähes 19 miljoonaa Vietnamin dongia kuukaudessa ilman lisiä päätöslauselman 71 hengen mukaisesti.
Opettajia koskeva laki ja päätöslauselma 71 vahvistavat myös, että opettajien palkkojen nostaminen julkisen sektorin korkeimpien palkkojen joukkoon on kiireellinen tarve. Ansaittu tulo ei ainoastaan houkuttele lahjakkaita yksilöitä ja vähennä uran keskeyttämistä, vaan se myös motivoi opettajia innovoimaan varauksetta ja parantamaan kansallisen työvoiman laatua.
Positiivisia merkkejä uudesta politiikasta
Palkkauudistusten ohella puolueen, valtion ja opetus- ja koulutusministeriön uudet linjaukset tarjoavat toivoa opetushenkilökunnalle. Ammatillisten standardien mukauttaminen sisällökkäämpään lähestymistapaan auttaa vähentämään muodollisuutta ja lisäämään ammatillista arvoa. Digitaalinen transformaatio koulutushallinnossa vähentää merkittävästi paperityön taakkaa ja antaa opettajille mahdollisuuden omistaa enemmän aikaa opetukselle ja tutkimukselle.
Monet paikkakunnat ottavat käyttöön alueelliseen ja ainekohtaiseen opettajapulaan perustuvia erityisavustuksia ja tarjoavat asumis- ja kuljetustukea syrjäseuduilla asuville opettajille. Tämä on ratkaisu opettajien pitämiseksi palveluksessa, erityisesti alueilla, joilla on opetushenkilökunnan pulaa.

Neljännen teollisen vallankumouksen ja tekoälyn yhteydessä kouluttajien on omaksuttava monia uusia rooleja.
KUVA: NHAT THINH
Ammatillisen autonomian lisääminen avoimen oppimisen ohjelmien kautta luo myös myönteistä muutosta. Kun opettajille annetaan vapaus suunnitella oppilailleen sopivia oppitunteja, heillä on mahdollisuus kehittää luovuuttaan ja ammatillisia taitojaan. Oppimis- ja koulutusmahdollisuuksien laajentaminen digitaalisten alustojen kautta helpottaa uuden tiedon hankkimista kätevästi ja aikaa säästävästi, mikä parantaa opetuksen laatua kansainvälisten standardien mukaisesti.
POLITIIKASTA AIDOSTI KUNNIOITTAVAAN
Opettajien aseman parantaminen on kokonaisvaltainen tehtävä. Palkka on keskeinen tekijä, mutta sitä ei voida saavuttaa pelkästään palkankorotuksilla. Yhteiskunnan on muutettava näkökulmaansa siihen, miten opettajia nähdään, miten heille annetaan tehtäviä ja miten heitä arvioidaan.
Ho Chi Minh Cityn kasvatustieteiden yliopiston lokakuussa 2023 järjestämässä tieteellisessä seminaarissa "Saigonin kasvatustieteellinen yliopisto ennen vuotta 1975" Saigonin yliopiston vanhempi lehtori ja Saigonin kasvatustieteiden yliopiston entinen opiskelija vuosilta 1972–1975 kertoi, että opettajankoulutuksen opiskelijana oleminen ei ole ylpeyden aihe vain opiskelijalle itselleen, vaan myös hänen perheelleen ja sukulinjalleen. Tämä ylpeys johtui kolmesta tärkeästä tekijästä: ensinnäkin kouluun hyväksyttiin vain erinomaisia hakijoita, joiden läpäisyprosentti oli noin 10–15 % hakijoiden kokonaismäärästä; toiseksi valmistumisen jälkeen opiskelijat nimitettiin välittömästi "yliopistoprofessorin" virkaan; ja kolmanneksi opettajilla oli tuolloin korkeimmat palkat, joiden palkkaindeksi oli 470, kun taas muiden ammattien indeksi oli 430. Nämä kolme tekijää loivat vahvan vetovoiman, vetivät lahjakkaita yksilöitä opetusalalle ja vahvistivat opetusalan jaloa asemaa yhteiskunnassa.
Siksi tarpeettoman paineen vähentäminen on ensimmäinen askel. Opettajat eivät voi kantaa koko vastuuta koulutuksesta, jos perheet ja yhteiskunta eivät tue heitä. Vanhempien on ymmärrettävä opettajien rajoitukset, vältettävä epärealististen odotusten asettamista ja työskenneltävä opettajien rinnalla lastensa kouluttamisessa. Työympäristön on kunnioitettava asiantuntemusta, arvioinneissa on oltava läpinäkyviä arvoja, ylenemismahdollisuuksissa on oltava selkeät mahdollisuudet ja erinomaisten yksilöiden on tunnustettava käytännössä.
Sivistynyt yhteiskunta osaa suojella opettajia antamalla heille itsenäisyyttä, luottamusta ja korkean tulotason mahdollisuuksia, jotta he voivat kehittää kykyjään. Kun opettajat tuntevat itsensä aidosti arvostetuiksi, heidän ammatillinen asemansa vahvistuu kestävästi ja he voivat suoraan edistää koulutuksen laatua ja sosiaalista kehitystä.
Opettajien roolin, aseman ja elintason parantaminen ei ole ainoastaan koulutussektorin vastuulla, vaan myös koko yhteiskunnan velvollisuus. Opettajat määräävät inhimillisten voimavarojen laadun – kaikkien kansallisten kehitysstrategioiden perustan.
Vahva vietnamilainen koulutusjärjestelmä, joka sijoittuu maailman 20 parhaan joukkoon vuoteen 2045 mennessä politbyroon päätöslauselman 71 mukaisesti, toteutuu, kun opettajia suojellaan politiikalla, heitä kunnioitetaan ammatissaan ja heille annetaan aitoa ammatillista vaikutusvaltaa. Vain silloin he pystyvät koko sydämestään luomaan, innovoimaan menetelmiä ja ohjaamaan oppilaita jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.
Jos tulot, tuet ja työolot eivät parane, opettajat jatkavat ammatinharjoittamisen lopettamista, koulutuksen laatu heikkenee ja innovaatioiden tavoite jää saavuttamatta. Opettajiin investoiminen on tulevaisuuteen investoimista. Kansakunta ei voi olla vahva, jos sen opettajat ovat epäedullisessa asemassa; se ei voi menestyä, jos tiedon siemeniä kylvävät elävät köyhyydessä. Opettajia tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja kunnioittaa, ja heillä on oltava mahdollisuus pysyä lujina ammatissaan – laadukkaan koulutusjärjestelmän, sivistyneen yhteiskunnan ja kestävästi kehittyneen maan perustana.
Lähde: https://thanhnien.vn/vi-the-moi-cho-nha-giao-185251119231833976.htm







Kommentti (0)