Tiedot liikenneministeriön pääministerille toimittamista ratkaisuista useiden BOT-mallin mukaisten infrastruktuuri-investointihankkeiden vaikeuksien ja esteiden poistamiseksi herättävät merkittävää kiinnostusta paitsi sijoittajilta, luottolaitoksilta ja paikallisviranomaisilta myös liikennealan yhdistyksiltä ja tienkäyttäjiltä.
Tämä on toinen kerta kuluneen vuoden aikana, kun liikenneministeriö on esittänyt hallitukselle ratkaisuja useiden BOT-infrastruktuuri-investointihankkeiden vaikeuksien ja esteiden poistamiseksi. Ratkaisut on ensin sisällytetty ja tarkennettu kansalliskokouksen pysyvän komitean, hallituksen johtajien, ministeriöiden, sektorien ja kuntien lausuntojen mukaisesti sekä päivitetty alustavan työn ja pankkien ja sijoittajien kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksia taloudellisissa vaikeuksissa olevissa hankkeissa.
Vaikka täydellisiä tilastoja ei olekaan, jos tarkastellaan ajanjaksoa vuodesta 2018 nykypäivään, liikennealan valtion hallintovirastojen esittämien ehdotusten määrä joidenkin BOT-liikennehankkeiden esteiden ratkaisemiseksi on varmasti yli kaksi, ja jokainen seuraava ehdotus on kiireellisempi kuin edellinen.
On lisättävä, että liikenneministeriö on viimeisimmässä toimivaltaisille viranomaisille antamassaan ehdotuksessa ensimmäistä kertaa esittänyt periaatteet, menettelyt ja soveltamisalan. Tämä on erittäin tärkeä askel läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi sekä käytäntöjen hyväksikäytön ja väärinkäytön estämiseksi vaikeiden BOT-hankkeiden käsittelyssä.
Tarkemmin sanottuna valtion budjettivaroja voidaan käyttää ainoastaan sellaisten BOT-hankkeiden vaikeuksien ja esteiden ratkaisemiseen, jotka johtuvat objektiivisista syistä tai valtion virastojen sopimusrikkomuksista, ja jos osapuolet ovat soveltaneet sopimuksessa määrättyjä ratkaisuja, mutta ne eivät vieläkään ole toteuttamiskelpoisia. Valtion budjettivaroja ei missään olosuhteissa tule käyttää sijoittajan/projektiyrityksen subjektiivisen virheen aiheuttamien vaikeuksien ja esteiden ratkaisemiseen. Lisäksi ratkaisuprosessin on varmistettava "harmonisten hyötyjen ja jaettujen riskien" periaate. Sopimusmuutosten tai lisärahoituksen tapauksessa sijoittajan tulisi harkita voittomarginaalin pienentämistä 50 prosentilla projektisopimuksessa määrätystä voittomarginaalista.
Soveltamisala on myös erikseen määritelty ennen PPP-lain voimaantuloa allekirjoitetuille BOT-infrastruktuuri-investointihankkeille (Build-Operate-Transfer).
Sekä rationaalisesta että eettisestä näkökulmasta nämä tärkeät periaatteet, jos toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne, saisivat varmasti ymmärrystä ja tukea sekä sijoittajilta, luottolaitoksilta että veronmaksajilta.
Jos vertaamme edellä mainittuja periaatteita, liikenneministeriön hallinnoimien, valtion budjettirahoitusta vaativien BOT-hankkeiden määrä ei ole suuri, vain noin 8 hanketta yhteensä 140:stä BOT-liikennehankkeesta, jotka toteutettiin ennen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmenetelmään (PPP) tehtäviä investointeja koskevan lain voimaantuloa.
Kansalliskokouksen pysyvän komitean vaatimusten täyttämiseksi liikenneministeriö on vuodesta 2018 lähtien koordinoinut toimiaan sijoittajan, asiaankuuluvien ministeriöiden, sektoreiden ja paikallisten viranomaisten kanssa pyrkien soveltamaan sopimuksessa määrättyjä ratkaisuja taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi. Rahoitussuunnitelma kuitenkin epäonnistui erittäin alhaisten tietullitulojen vuoksi, jotka eivät riittäneet kattamaan kustannuksia.
Kahdeksan vaikeuksissa olevan BOT-projektin projektiyhtiöt ovat pyrkineet mobilisoimaan omaa pääomaa kustannusten kattamiseksi, mutta epävakaan talouden, erityisesti Covid-19-pandemian vaikutusten, vuoksi niillä ei enää ole pääomaa kulujen kattamiseen. Luottolainat on luokiteltu uudelleen luottotappioiksi; projektiyhtiöt ovat konkurssivaarassa. Kahdeksan projektin sijoittajat ovat kaikki taloudellisesti epätoivoisessa tilanteessa ja konkurssin uhan alla, kun taas kaikki kahdeksan projektia ovat siirtymässä saneerausvaiheeseen, joka vaatii merkittävää pääomaa.
Edellä mainittu tilanne edellyttää BOT-hankkeiden esteiden nopeampaa ja päättäväisempää ratkaisemista. Mitä pidempi viivästys, sitä suuremmat seuraukset ja ratkaisukustannukset, erityisesti yritysten muille tuotanto- ja liiketoimintasektoreille (BOT-hankkeiden investointisektorin ulkopuolella). Vielä tärkeämpää on, että näiden ongelmien lopullisen ratkaisematta jättäminen vaikuttaa luottamuksen tasoon, investointiympäristöön ja strategisen läpimurtotavoitteen, infrastruktuurin kehittämisen, saavuttamiseen erittäin rajallisen valtion budjetin puitteissa.
[mainos_2]
Lähde








Kommentti (0)