Kolmitasoisen hallintomallin yhden vuoden käyttöönottoa yhteenvedon pitäneessä konferenssissa pääsihteeri ja presidentti To Lam totesi: "Uuden organisaation on luotava uusia valmiuksia; uusien hajauttamis- ja delegointimekanismien on kuljettava käsi kädessä uusien vastuiden kanssa; uuden datan on luotava uusia hallintomenetelmiä; ja uuden koneiston on tuotava uudenlaista palvelua ihmisille ja yrityksille."
Laadullinen muutos kansallisessa hallintokyvyssä.
Pääsihteerin ja presidentin viesti oli selvä: meidän on siirryttävä puhtaasti hallinnollisesta uudistusajattelusta nykyaikaiseen kansalliseen hallintotapaan, organisaatiorakenteeseen keskittymisestä toiminnan tehokkuuden priorisointiin ja byrokratiakeskeisestä lähestymistavasta sellaiseen, joka asettaa kansalaiset ja yritykset kaiken julkisen toiminnan keskiöön.
Lähes 40 vuoden uudistusten jälkeen jokainen maan kehityksen vaihe on ollut yhteydessä institutionaalisiin uudistuksiin. Talouden ohjausmekanismin uudistamisesta sosialistisen markkinatalouden täydellistämiseen ja hallinnollisten menettelyjen uudistamisesta sähköisen ja digitaalisen hallinnon rakentamiseen, perimmäisenä tavoitteena on aina ollut kehitysresurssien vapauttaminen.
Maan siirtyessä uuteen kehitysvaiheeseen, joka edellyttää nopeaa ja kestävää kasvua ja kilpailukykyä digitaalitaloudessa, tekniset uudistukset eivät kuitenkaan enää riitä. Maa tarvitsee tänään laadullisen muutoksen kansallisessa hallintokyvyssä.
Siksi pääsihteerin viesti ei rajoittunut pelkästään organisaatiorakenteeseen, vaan korosti sen luomaa arvoa.
"Uuden organisaation on luotava uusia kyvykkyyksiä" on ensimmäinen vaatimus ja koko uudistusajattelun ydin. Kevyempi koneisto ei välttämättä tarkoita vahvempaa. Yhdistynyt virasto ei välttämättä tarkoita parantunutta toimintakykyä.
Jos työprosessit pysyvät vanhentuneina, yksiköiden välinen koordinaatio pirstaloituneina, virkamiehet työskentelevät edelleen lyhytnäköisesti, vastuuta peläten ja byrokraattisessa, keskitetysti suunnitellussa taloudessa, organisaatiomuutos jää vain pinnalliseksi. Puolueen tavoitteena ei ole uusi organisaatiokaavio, vaan uusi toteutuskyky.
Näitä ovat kyky tieteellisesti perusteltuun politiikan suunnitteluun, kyky reagoida nopeasti muuttuviin realiteetteihin, kyky tieteidenväliseen koordinointiin sekä kyky palvella ja edistää kehitystä. Toisin sanoen järjestelmän arvo ei ole sen organisaatiorakenteessa, vaan sen kyvyssä ratkaista ongelmia.
Uusien kykyjen luomiseksi myös toimintatapojen on muututtava. Pääsihteeri esitti välittömästi vaatimuksen: "Uuden hajauttamisen ja vallan delegoinnin mekanismin on kuljettava käsi kädessä uusien vastuiden kanssa." Tämä ei ole ainoastaan valtionhallinnon vaatimus, vaan myös modernin hallinnon ydinperiaate.
Dynaamista hallintoa ei ole olemassa, jos kaikki päätökset on keskitetty huipulle; eikä tehokasta hallintoa voi olla olemassa, jos valtaa delegoidaan ilman selkeästi määriteltyjä vastuita. Vuosien kokemus on osoittanut, että monissa paikoissa on edelleen taipumus sysätä vastuuta muille, välttää vastuuta, "pyytää mielipiteitä" ja "odottaa ohjeita", mikä menettää kehitysmahdollisuuksia ja heikentää yleisön luottamusta.
Hajauttaminen ei siis tarkoita vallan mekaanista jakamista, vaan yksilöiden valtuuttamista toimimaan ennakoivasti samalla, kun luodaan tiukka vastuuvelvollisuusmekanismi. Mitä suurempi valta, sitä suurempi vastuu; mitä enemmän valtaa laajennetaan, sitä tiukempaa vallan valvonnan on oltava. Vain silloin voimme luoda hallinnon, joka uskaltaa ajatella, uskaltaa toimia ja uskaltaa ottaa vastuun yhteisestä hyvästä.
Jos hajauttaminen on toimintatapa, data on uuden hallintomallin perusta. Pääsihteerin painotus, jonka mukaan "uuden datan on luotava uusia hallintomenetelmiä", osoittaa, että uudistus on ylittänyt perinteisen hallinnon uudistuksen laajuuden ja siirtynyt digitaalisen hallinnon vaiheeseen.
Digitaalisella aikakaudella data ei ole enää johtamisen sivutuote, vaan siitä on tullut strateginen kansallinen resurssi. Tärkeää ei ole se, kuinka monta tietokantaa rakennetaan, vaan se, muuttaako data päätöksentekotapaa ja sitä, miten ihmisiä palvellaan.
Kun data yhdistetään ja jaetaan synkronisesti, politiikat rakennetaan näyttöön eikä tunteisiin; hallinto perustuu reaaliaikaiseen tietoon viivästettyjen raporttien sijaan; kansalaisten tarvitsee antaa tietoa vain kerran useille virastoille toistuvan sijaan; yritykset vähentävät merkittävästi vaatimustenmukaisuuskustannuksia; ja hallitus voi ennustaa, ehkäistä ja puuttua esiin nouseviin ongelmiin ennakoivammin. Tämä on muutos sähköisestä hallinnosta digitaaliseen hallintoon, tietuepohjaisesta hallinnasta datapohjaiseen hallintaan.
Jos uudistukset kuitenkin rajoittuvat organisaatiokapasiteetin parantamiseen, hajauttamismekanismien täydellistämiseen tai datan soveltamiseen, ne eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan. Koska kaikkia näitä innovaatioita on viime kädessä varmennettava yhdellä kriteerillä: palvelevatko ne kansalaisia ja yrityksiä paremmin.
"Uuden järjestelmän on tuotava uudenlaista palvelua ihmisille ja yrityksille" on koko uudistusprosessin perimmäinen tavoite. Tämä on erittäin tärkeä painotus hallintoajattelussa: valtio ei ainoastaan suorita johtamisen tehtävää, vaan myös palvelee ja edistää kehitystä.
Ihmiset eivät arvioi uudistusten onnistumista yhdistettyjen virastojen lukumäärän tai vähennettyjen henkilöstömäärien perusteella. He näkevät sen, lyhenevätkö käsittelyajat, pienenevätkö kustannukset, ovatko virkamiehet ammattimaisempia ja suojataanko heidän oikeutettuja oikeuksiaan ja etujaan paremmin.
Yritykset eivät tarvitse vain virtaviivaista byrokraattista järjestelmää paperilla; ne tarvitsevat läpinäkyvän, vakaan ja ennustettavan institutionaalisen ympäristön, joka tukee tuotantoa ja liiketoimintaa. Kun kansalaiset ovat tyytyväisempiä, yritykset menestyvät, yhteiskunnalliset kustannukset ovat pienemmät ja luottamus hallitukseen vahvistuu, siinä on uudistusten todellinen onnistuminen.
Neljä sanaa "uusi" eivät ole olemassa itsenäisesti.
Pääsihteerin syvällinen viesti on, että neljä sanaa "uusi" eivät ole itsenäisiä, vaan ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden kansallisessa hallintoajattelussa. Uudet organisaatiot luovat uusia kyvykkyyksiä; näitä uusia kyvykkyyksiä edistetään vastuuseen kytketyllä hajauttamismekanismilla; tehokkaan hajauttamisen on perustuttava dataan ja digitaaliseen hallintoon; ja viime kädessä kaiken tämän tavoitteena on parantaa kansalaisille tarjottavan palvelun laatua.
Se on jatkuva arvoketju, jossa jokainen lenkki on edellytys seuraavan lenkin tehokkaalle toiminnalle. Ilman mitään lenkkiä nykyaikaisen hallintojärjestelmän rakentamisen tavoitetta olisi vaikea saavuttaa.
Tämä viesti heijastaa myös selvästi vaatimusta rakentaa Vietnamiin virtaviivainen, tehokas, tuloksellinen ja toimiva sosialistinen oikeusvaltio uudessa kehitysvaiheessa. Tehokkuuden luovat rationaalinen organisaatio ja kyvykkäät ihmiset; tehokkuuden varmistavat selkeä hajauttaminen, läpinäkyvät vastuut ja tiukka vallan hallinta; ja tehokkuutta mitataan palvelun laadulla ja kehitystuloksilla.
Tämä on konkreettinen osoitus tarpeesta innovoida johtamismenetelmiä ja kansallista hallintoa, jotta kansallisen kehityksen tavoite vuoteen 2045 mennessä toteutuisi.
Pääsihteerin huomautukset ovat nostaneet esiin monia kysymyksiä uudistusajattelusta. Järjestelmää ei enää arvioida sen omaisuuden, vaan sen luoman arvon perusteella. Uudistusta ei enää mitata organisaatiorakenteen muutoksilla, vaan uusilla kyvyillä, uusilla johtamismenetelmillä ja uudella palvelun laadulla.
Se on kehitysvaltion, nykyaikaisen hallintojärjestelmän mittari ja myös tie kehityspyrkimysten muuttamiseen konkreettisiksi tuloksiksi, jotta jokainen kansalainen ja yritys voi tuntea valtiokoneiston innovaation olevan läsnä heidän jokapäiväisessä elämässään.
Lähde: https://vietnamnet.vn/chinh-quyen-dia-phuong-2-cap-bo-may-moi-phai-tao-ra-gia-tri-moi-2531592.html
