Ilta laskeutuu aution joen ylle.

Sanoin äidilleni: "Kunpa olisin vielä pieni lapsi, istumassa veneessä, kun sinä soudit minua Cai-jokea pitkin auringonlaskun aikaan, aivan kuten vanhoina aikoina." Äitini nauroi yskänkohtauksen jälkeen, joka sai hänen vatsansa kääntymään, ja ojensi sitten kätensä lisätäkseen lisää kuivattua puuvillaa hyttyskarkotteesta savuavaan liesituulettimeen.

Se oli ennen vanhaan. Nykyään äitini pystyy tuskin kävelemään, saati ohjaamaan venettä.

Nähdessään hiljaisuuteni äitini yritti tukahduttaa yskänsä. Istuimme ikkunan ääressä katsellen ulos Cai-joelle, jonka vedet heijastivat kimmeltävää auringonlaskua.

Cai-joki on ollut siellä niin kauan kuin muistan. Se virtaa kylien ja pikkukylien läpi haarautuen kanaviksi, jotka johtavat kaupunkiin ja sitten merelle. Vielä nykyäänkin joki on pysynyt muuttumattomana, ja sen rantoja peittävät edelleen laajat nipapalmunlehdet, jotka hohtavat kirkkaan punaisina auringonlaskun aikaan.

Lapsuuden silmissäni Cai-joki oli yhtä kaunis ja lempeä kuin äitini. Minusta tuntuu yhä kuin se olisi ollut vasta eilen, noina myöhäisinä iltapäivinä, kun vanha vene maakunnan torilta kiiruhti takaisin, moottori sylkien valkoista savua joen yli. Kuva veneestä, joka liukuu hitaasti joen yli punertavan taivaan alla – väri, joka sekä herättää tunteen loistosta että uhkaavasta rappeutumisesta – on varmasti syöpynyt niiden sydämiin, jotka ovat lähteneet kotikaupungeistaan ​​ansaitakseen elantonsa.

Lapsuudessani odotin usein äitiäni tällä junalla kotiin. Parin viikon välein äitini meni maakunnan markkinoille. Joka kerta hän kantoi harteillaan raskasta taakkaa tavaroita. Hän toi myytäväksi kotimaisia ​​vihanneksia. Auringon laskiessa hän palasi kotiin junalla, ja hänen korissaan oli aina jotain minulle. Kuva äidistäni astumassa junasta talomme laituriin tulenpunaisessa hämärässä on jäänyt lähtemättömästi mieleeni.

Ihailtuani jokea äitini kanssa pitkään, menin sisään ja asetuin varovasti makuulle riippumattoon, joka oli roikkunut kahden veden tahriman pylvään väliin. Riippumatto painui ja narisi hiljaa. Oli kulunut kauan siitä, kun olin viimeksi nauttinut näin rauhallisesta maaseutuiltapäivästä. Kaukaa kuului vesipumpun ääni, joka tuo vettä joesta pelloille, sekoittuen kaulushaikaraiden surulliseen siritykseen. Tuo ääni sai minut yhtäkkiä tuntemaan kuin en olisi koskaan poistunut tästä paikasta, vaeltanut vieraalla maalla.

Saatat myös pitää tästä

Katolla on kaksi ihmistä - Novelli Ai DuyltaEi ollut vielä aivan aamunkoitto; pimeys ympäröi yhä alueen. Näkymä oli outo, tukahduttava, ahdistava ja vaarallinen.

Muut tilaukset - Nguyen Vinh Nguyenin novelleja– Yksi lapsi, hän väitti, – siinä kaikki, ja kaikki ongelmamme ratkeavat. – Hän on niin naiivi. Milloin hän lakkaa näkemästä elämää noin yksinkertaisella ja humoristisella tavalla? hän ajatteli, mutta ei sanonut sitä ääneen.

Niiden matkan jälkeen, jotka lähtivät kotimaastaan.Palataan ajassa taaksepäin 2000-luvulle, kun An Giang -joen seudulta köyhät kalastajat muuttivat Keskiylängölle etsimään töitä. Näiden vaivalloisten matkojen aikana he löysivät yllättäen Se San 4 -vesivoimalaitoksen padon tekojärven. Laaja, tyyni vedenpinta näytti herättävän Hau-joesta syntyneiden synnynnäiset jokivaistot.

Äitini tarraa yhä kiinni sukupolvelta toiselle siirtyneisiin peltoihin ja puutarhoihin. Hänen selkänsä on kumarassa iän myötä. Ja joka päivä hän käy joella odottamassa minua kotiin. Tällä kertaa, vaikean projektin vuoksi, on kulunut jo useita kuukausia siitä, kun minulla oli mahdollisuus palata kotiin. Kuukausien poissaolon jälkeen, nähtyäni äitini laihtuvan, kuultuani hänen yskivän karkeasti, sydämeni tuntuu yhä raskaammalta…

Joella aallot liplattivat rantaa vasten, ja kerroin äidilleni sen, mitä olin jo kauan halunnut sanoa:

- Mikset tulisi asumaan kanssani kaupunkiin, äiti? Olen niin huolissani siitä, että olet yksin täällä. Siellä ylhäällä olemme yhdessä, murehdin vähemmän, etkä joudu odottamaan minua joka päivä.

Äitini oli hiljaa. Hänen hahmonsa katosi hämärään, puolivaloon, puolipimeään…

Suitsukkeen savu nousi isäni alttarilta. Äitini ja minä tuijotimme sitä intensiivisesti. Hämärässä näin äitini silmissä kaipauksen ja surun. Hän vaikutti elävän menneitä aikoja. En koskaan voisi unohtaa sitä iltapäivää, kun isäni kiirehti joen yli palatakseen kotiin taifuuni Lindaa pakoon. Vene kaatui. Isäni hukkui. Myrskyn laantuttua naapurit auttoivat äitiäni korjaamaan katon ja rakentamaan keittiön uudelleen. Muistan istuneeni kumarassa ja katselleeni kaikkia, katselleeni äitiäni, housut polviin asti käärittyinä, auttamassa heitä rakentamaan elämäänsä uudelleen, sydämeni murskaantuneena palasiksi.

Aika lensi siivillä, ja äitini kasvatti minut yksin, sitoen elämänsä tähän joenrantaan, loistaviin, tulenpunaisiin auringonlaskuihin ennen iltahämärää. Hän uskoi, että isäni oli yhä Cai-joen varrella.

- Äidillä on niin paljon kauniita muistoja täältä, sinun ja isän kanssa... Myöhemmin, kun äiti on satavuotias, voit mennä katsomaan Cai-jokea auringonlaskun aikaan ja näet äidin ja isän...

Saatat myös pitää tästä

Milloin menet naimisiin kanssani? - Novelli Ai Duylta

Nuoruuden jättäminen tuuleen - Pham Thi Ngoc Lienin runo

Lyhyesti: Täytetty krokotiili lähtee uuteen kotiinsa.GD&TĐ - Sähkövalot loistivat kirkkaasti. Kenkien kopset, nauru ja ihmisten valitsemat esineet herättivät pienen pehmolelun krokotiilin.

Istuin ikkunalaudalle ja otin poskiani hellästi kiinni. Äitini ääni vaimeni laskeutuvan yön hiljaisuuteen. Lattialautojen alla kasvavien kuivuneiden vesihyasintien savu, jota käytetään hyttysten karkottamiseen, nousi pehmeästi, sekä pistävänä että sydäntäsärkevän tuttuina... Suljin silmäni ja hengitin syvään maan, tulvamaan ja kotimaani auringonlaskun tuoksua. Huomenna palaan kaupungin hälinään ja aloitan armottoman selviytymistaistelun, mutta tiedän, että sydämelläni on aina luja ankkuri. Tämä joenranta, tämä vesi ja kuva äidistäni istumassa tulisen punaisessa auringonlaskussa... Ajatus välähti yhtäkkiä mieleeni: jos äitini ei voinut lähteä, miksi en minä voinut palata hänen luokseen?!

Novelli: HOANG KHANH DUY

Lähde: https://baocantho.com.vn/chieu-buong-song-vang-a206523.html