Kirjailija Nguyễn Phan Que Main kirjoittama "Elämää tuulessa ja pölyssä", joka julkaistiin Vietnamissa joulukuun puolivälissä, on yksi menestyneimmistä romaaneista, jotka käsittelevät rohkeasti tätä tiettyä teemaa.
”Nguyen Phan Que Mai” ja ”Tuulen ja pölyn elämä” ovat epäilemättä kaksi avainsanaa, jotka ovat herättäneet huomattavaa lukijoiden huomiota lähellä ja kaukana viime päivinä. Nguyen Phan Que Mai (s. 1973) on tunnettu kirjailija paitsi Vietnamissa, myös kansainvälisessä kirjallisuudessa. Que Main elämä, joka on täynnä varhaislapsuuden kokemuksia, on kasvattanut häneen runsaasti tarinoita, ajatuksia, sitkeyttä ja päättäväisyyttä nousta vastoinkäymisten yläpuolelle ja puolustaa itseään.
Koska Que Mai on kotoisin monista eri alueista: Ninh Binh, Nghe An , Bac Lieu… ja hän on perheineen asunut ja työskennellyt vuosien ajan eri maissa: Bangladeshissa, Filippiineillä, Belgiassa, Indonesiassa, Kirgisiassa… Tämä monikansallinen ja kulttuurinen ympäristö on auttanut häntä keräämään elämänkokemusta, laajentamaan näköalojaan ja saamaan syvällisen ymmärryksen identiteetistään, yhteenkuuluvuuden tunteestaan ja kotimaan ja vieraan maan välisistä herkistä rajoista.
Juuri tämän maantieteellisen ja kulttuurisen muutoksen sisällä Nguyen Phan Que Mai on kehittänyt monitahoisen, oivaltavan ja dialogirikkaan näkökulman: hän tarkastelee Vietnamia sisältäpäin muistojen kautta ja ulkoapäin kaukaa matkustaneen ihmisen välttämättömän etäisyyden kautta. Que Main luovassa työssä sota ja sen jälkimainingit eivät ole pelkästään teemoja, vaan kummitteleva historiallinen ja kulttuurinen pakkomielle. "Elämää tuulessa ja pölyssä" on tämän lähestymistavan selkein ilmentymä.
”Dusty Life” julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 2023 nimellä ”Dust Child”. Hän päätti kirjoittaa englanniksi tuodakseen vietnamilaisiin miljöösiin ja hahmoihin sijoittuvan teoksen lähemmäksi kansainvälisiä lukijoita. Nyt kääntämällä teoksen vietnamiksi ja julkaisemalla sen Vietnamissa hän toivoo tuovansa ”hengellisen lapsensa” takaisin juurilleen.
Kirjailija Nguyen Phan Que Mai jakoi ajatuksensa: ”Valmistautuakseni tähän paluuseen panostin paljon aikaa ja vaivaa ’Elämää tuulessa ja pölyssä’ -romaanin vietnaminkieliseen käännökseen. Halusin kirjan edustavan omaa kirjoitustyyliäni ja henkeäni, eikä se olisi pelkkä käännös. Kaikkien niiden seitsemän vuoden ajan, jotka käytin tämän romaanin kirjoittamiseen, unelmoin tästä päivästä – päivästä, jolloin aivoni syntyisivät Vietnamin maaperällä.”
Lähes 500-sivuinen ja 21 lukuun jaettu teos ”Elämää tuulessa ja pölyssä” keskittyy pääasiassa kahteen tapahtumapaikkaan: ”Saigon, 1969” ja ” Ho Chi Minh City, 2016”. Romaanin kaksoisaikajanarakenne kiehtoo monia lukijoita. Vuonna 1969 kaksi sisarta lähtee kylästään töihin baarityttöinä Saigoniin viihdyttämään amerikkalaisia sotilaita. Vuonna 2016 Dan, entinen amerikkalainen helikopterilentäjä, palaa Ho Chi Minh Cityyn yrittäen lievittää sota-ajan tekojensa katumusta ja löytää entisen tyttöystävänsä Kimin. Samaan aikaan Phong on yksi tuhansista erirotuisista lapsista, jotka vietnamilaiset äidit ja amerikkalaiset isät ovat hyljänneet. Vaikka hän on kokenut vaikean, köyhyyden ja häpeän täyttämän lapsuuden, hän on edelleen päättänyt löytää vanhempansa. Heidän elämiensä kietoutuessa toisiinsa salaisuudet paljastuvat vähitellen.
"Elämää tuulessa ja pölyssä" -näkymenä keskitytään syrjäytyneiden yksilöiden elämään: sekarotuisiin lapsiin, ankariin selviytymisvalintoihin pakotettuihin naisiin ja veteraaneihin, jotka kantavat psykologisen trauman taakkaa loppuelämänsä ajan.
Yksi "Elämää tuulessa ja pölyssä" -teoksen silmiinpistävimmistä puolista on vietnamilais-amerikkalaisen sekarotuisen lapsen nostaminen pelkästä historian "pienestä yksityiskohdasta" tarinan keskipisteeksi. Monien vuosien ajan sekarotuiset lapset ovat esiintyneet kirjallisuudessa ja elokuvissa sodan uhreina tai säälin kohteina. Nguyen Phan Que Mai menee tätä näkökulmaa pidemmälle. Hän ei ainoastaan kuvaa syrjinnän tuskaa, vaan myös asettaa sekarotuiset hahmot tiettyjen, joskus kiistanalaisten, valintojen eteen pakottaen lukijan näkemään heidät moraalisina subjekteina – vaikkakin haavoittuneina ja epätäydellisinä.
”Elämää tuulessa ja pölyssä” ei herätä pessimismin tai epätoivon tunteita; päinvastoin, se herättää suvaitsevaisuuden, menneiden syntien anteeksiannon sekä rakkauden ja vastuun tunteen nykyistä elämää kohtaan. Siksi Elämää tuulessa ja pölyssä on todellakin hyvin vietnamilainen tarina, vaikka se on kirjoitettu englanniksi, ja se on myös eräänlainen kansallinen kerronta, joka korostaa kulttuurista luonnetta ja vietnamilaisia, jotka vaikeuksista huolimatta ovat säilyttäneet ainutlaatuisen kauneutensa. Uskon, että kotimaiset lukijat omaksuvat innokkaasti tämän tarinankerrontatyylin, koska suuremmassa tai pienemmässä määrin meillä kaikilla on yhteinen menneisyys, joka on jaettava ja ymmärrettävä.
Kriitikko Mai Anh Tuan
Syvemmällä tasolla "Elämää tuulessa ja pölyssä" nostaa esiin identiteettikysymyksen. Identiteetti ei tässä teoksessa ole biologisten tai oikeudellisten tosiasioiden etsimistä, vaan jatkuvaa kyseenalaistamista. Hahmot kohtaavat jatkuvasti kysymyksen "Kuka minä olen?" sosiaalisessa kontekstissa, joka ei ole vielä valmis hyväksymään hybriditeettiä ja erilaisuutta. Tämän kautta Nguyen Phan Que Mai osoittaa, että sota ei ainoastaan tuhoa elintiloja, vaan myös rikkoo perustavanlaatuisia viitekehyksiä, jotka auttavat ihmisiä määrittelemään itseään.
Myös "Elämää tuulessa ja pölyssä" -romaanin naishahmot avaavat huomionarvoisen lähestymistavan. Idealisoinnin tai moralisoinnin sijaan kirjailija valitsee eksistentiaalisen näkökulman ja osoittaa, että nämä naiset elävät tilanteessa, jossa jokainen valinta on tappio. Romaanin hahmojen kehitys ei pyri oikeuttamaan tai tuomitsemaan, vaan pikemminkin herättää polttavia kysymyksiä yhteiskunnallisesta vastuusta ja sodan epätavallisessa kontekstissa muodostuneista moraalinormeista.
On huomionarvoista, että Nguyễn Phan Que Mai ei tee näistä naisista "kärsimyksen symboleja". Heidät esitetään täysien sisäisten ristiriitojen kanssa, sekä heikkoina että vahvoina, syyllisyyden taakkana, mutta silti pakotettuina elämään itseään varten. Tämä lähestymistapa auttaa "Elämää tuulessa ja pölyssä" -teoksessa välttämään yksipuolista kerrontaa ja samalla laajentamaan teoksen humanistista laajuutta.
Kuvatessaan amerikkalaisia veteraaneja "Life in the Dust" nostaa esiin arkaluontoisen mutta välttämättömän kysymyksen sodanjälkeisessä kirjallisuudessa: väkivaltaa syyllistyneiden psykologisen trauman. Teoksen psykologista traumaa ei pidetä "sovituksena", vaan psykologisena todellisuutena, joka on tunnustettava. Tämä lähestymistapa mahdollistaa teoksen avata monimutkaisemman vuoropuhelun henkilökohtaisesta vastuusta, sodan seurauksista ja moraalisen harkinnan rajoista.
Rakenteellisesti kahden aikajanan kietoutuminen romaanissa heijastaa tarkasti sodanjälkeisen muistin toimintalogiikkaa. Menneisyys teoksessa "Elämää tuulessa ja pölyssä" ei sulkeudu, ei uinu historiassa, vaan soluttautuu jatkuvasti nykyhetkeen ja vaikuttaa hahmojen valintoihin ja tekoihin. Tämä epälineaarinen rakenne auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin sodanjälkeisen ajan "unettoman" luonteen – tilan, jota yhteiskunnan on jatkuvasti kohdattava suoraan. Romaani pitää lukijan jännityksessä, seuraamassa ja pohtimassa hahmojen jokaista askelta ja tapaa, jolla kirjailija kietoo ja yhdistää juonet. Viime kädessä kirjailija antaa inhimillisen myötätunnon, anteeksiannon ja jakamisen voittaa yhdistäen ne kaikki toisiinsa.
"Elämää tuulessa ja pölyssä" ei tietenkään ole täydellinen romaani kaikilta osin. Tarkkanäköiset lukijat saattavat huomata hitaita kohtia ja yksityiskohtia, jotka toimivat selkeinä johdatuksina kerronnalle. Kaiken kaikkiaan se on kuitenkin vakava teos, jolla on johdonmukainen taiteellinen ajattelu ja selkeä tietoisuus aiheestaan.
Nguyen Phan Que Main kiittämä teko osoittaa kiitollisuuttaan maalle, joka ruokki hänen lapsuuden unelmiaan. Hän lahjoitti kaikki Vietnamissa ilmestyneestä "Life in the Wind and Dust" -teoksen ensimmäisestä painatuksesta saadut rojaltit Room to Read Vietnam -kansalaisjärjestölle, joka rakentaa ja ylläpitää kirjastoa Tran Quoc Toanin alakoulussa Bac Lieussa.
Nykyvietnamilaisen kirjallisuuden kontekstissa, jossa sodanjälkeisiä kysymyksiä on yhä enemmän tarkasteltava uudelleen raittiilla ja monitahoisella asenteella, Nguyễn Phan Que Main "Elämää tuulessa ja pölyssä" on huomionarvoinen teos, joka avaa välttämättömiä keskusteluja siitä, miten elämme ja tulemme elämään menneisyyden kanssa.
”Dust Child”, joka julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 2023, on sittemmin julkaistu 25 kielellä. Se voitti She Reads -palkinnon parhaana historiallisena romaanina vuonna 2023. Ennen tätä kirja on saanut muita palkintoja, kuten: se on ollut ehdolla Edward Stanford -palkinnon saajaksi paikkatietoisen fiktion kategoriassa; Apple Books Canadan nimeämä vuoden parhaaksi kansainväliseksi romaaniksi; Reader's Digest, Cosmopolitan, Buzz Magazines ja Book Riot nimeämä vuoden parhaaksi kirjaksi; ja Los Angeles Timesin, Amazonin, Library Journalin, Chicago Review of Booksin, Ms. Magazinen, BookPagen, The Timesin, The Australian Women's Weeklyn, Sydney Morning Heraldin ja Apple Booksin nimeämä kuukauden/kauden parhaaksi kirjaksi.
Lähde: https://baonghean.vn/doi-gio-bui-and-hanh-trinh-kiem-tim-can-tinh-10316721.html
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)