Näin ollen poliittinen järjestelmä jatkaa työvoimansa vähentämistä 5–10 % vuosina 2027–2031. Merkillepantavaa on, että tämä vähennys on osa kokonaisvaltaista ratkaisukokonaisuutta, johon kuuluvat hajauttaminen, vallan delegointi, tieteen ja teknologian soveltaminen, digitaalinen transformaatio, työprosessien virtaviivaistaminen, välittäjien vähentäminen ja organisaatiorakenteen uudelleenjärjestely.
Tämä lähestymistapa osoittaa, että työvoiman vähentäminen ei ole mekaaninen tavoite. Se on seurausta prosessista, jossa henkilöstöhallinnon menetelmiä innovoidaan, työvoiman laatua parannetaan ja virkamiesten valintamekanismia vahvistetaan pätevyyden ja suorituskyvyn perusteella.
Tarkemmin sanottuna johtopäätöksessä 40 esitetään joukko perusvaatimuksia, kuten: siirtyminen henkilöstömäärän hallinnasta julkisen palvelun suorituskyvyn laadun ja tehokkuuden hallintaan; datalähtöisten johtamismenetelmien soveltaminen; työn kvantifiointi todellisten henkilöstötarpeiden määrittämiseksi; virkamiesten arviointi erityisten indikaattoreiden avulla; "tulo- ja lähtöperiaatteen" toteuttaminen, jotta vältetään tilanne, jossa palkkalistoilla oleminen merkitsee elinikäistä vakautta...
Tämä edustaa siirtymistä panosperusteisesta johtamisajattelusta tuotosperusteiseen johtamisajatteluun. Nykyaikaista hallintoa ei arvioida sen koneiston koon tai henkilöstömäärän perusteella, vaan sen kansalaisille ja yrityksille tarjoaman palvelun laadun sekä julkisten resurssien käytön tehokkuuden perusteella.
Nopean digitaalisen muutoksen kontekstissa tästä tarpeesta tulee entistäkin kiireellisempi. Digitaalinen data auttaa lyhentämään käsittelyaikoja; jaetut alustat auttavat vähentämään toistuvaa tiedonsyöttöä ja raportointia; ja tekoäly tukee vähitellen tiedon kokoamista, analysointia ja päätöksentekoa. Teknologian muuttaessa toimintatapoja myös organisaatiorakenteen ja henkilöstöresurssien käyttötapoja on mukautettava vastaavasti. Siksi työvoiman vähentäminen tuottaa konkreettisia tuloksia vain yhdistettynä prosessien virtaviivaistamiseen, välivaiheiden karsimiseen ja johtamismenetelmien innovointiin – politbyroon johtopäätöksessä 40 esittämät vaatimukset.
Koska työsuorituksesta tulee keskeinen mittari julkishallinnossa, myös henkilöstön arviointi-, käyttö- ja valintamekanismeja on uudistettava sisällöllisemmin. Tässä yhteydessä vaatimus "sisään ja ulos" -periaatteen toteuttamisesta ja vahvempien mekanismien rakentamisesta niiden suodattamiseksi, jotka eivät täytä työtehtävien vaatimuksia, on erittäin huomionarvoinen kohta johtopäätöksessä 40. Vahva järjestelmä ei tarvitse ainoastaan mekanismeja kyvykkäiden ihmisten houkuttelemiseksi, vaan myös mekanismeja niiden arvioimiseksi ja tehokkaaksi suodattamiseksi, jotka eivät suorita tehtäviään. Jos kaikille tehtäville taataan automaattisesti pitkän aikavälin turvallisuus työsuorituksesta riippumatta, innovaatiomotivaatio ja omistautumishenki tuskin toteutuvat täysin.
Työvoiman vähentäminen ei kuitenkaan tarkoita joukkoirtisanomisia. Johtopäätöksessä 40 korostetaan tarvetta puuttua tilanteeseen, jossa henkilöstöpulasta kärsiviä alueita ei täytetä, kun taas tehottomilla alueilla henkilöstömäärä pysyy vakaana. Tavoitteena ei siis ole vähentää henkilöstöä hinnalla millä hyvänsä, vaan henkilöstöresursseja uudelleenjärjestää kehitystarpeiden mukaisesti priorisoimalla alueita, jotka tarvitsevat korkealaatuista ammattitaitoista henkilöstöä.
Politbyroon johtopäätös 40 on enemmän kuin pelkkä henkilöstöhallinnon ja -jaon suunnitelma, se on muokannut uuden lähestymistavan julkisten henkilöstöresurssien hallintaan ja hyödyntämiseen. Tämä on ratkaisevan tärkeä perusta nykyaikaisemman, virtaviivaisemman ja tehokkaamman hallinnon rakentamiselle, joka palvelee kansaa ja edistää kansallista kehitystä.
Lähde: https://daibieunhandan.vn/doi-moi-tu-duy-quan-ly-bien-che-10419877.html






