![]() |
| Äänestäjät menevät äänestysuurnille tutkimaan ja valitsemaan ehdokaslistan, jota äänestävät. Kuva: Ngoc Hoa |
Jotkut ihmiset lukevat listan huolellisesti, kun taas toiset vain vilkaisevat sitä ja yliviivaavat nopeasti nimet, joita he eivät halua. Yksi kynänisku riittää, koska toiminnan ydin on "yliviivaaminen".
Olin juuri tekemässä samoin, kun huomasin pöydän nurkan. Nuori nainen asetti varovasti pienen viivaimen äänestyslipulle ja piirsi suoria viivoja yliviivatakseen edustajat, joita hän ei äänestänyt. Hänen liikkeensä olivat hitaita ja tasaisia, jyrkässä ristiriidassa monien ympärillään olevien kiireisen tahdin kanssa.
Tarkemmin katsoessani tajusin, että kyseessä oli entinen oppilaani. Vain muutama vuosi sitten hän istui kirjallisuusluokassani, hänen muistikirjansa tuoksuivat yhä tuoreelta paperilta, ja nyt hän on kasvanut aikuiseksi, valmistunut yliopistosta ja palannut kotikaupunkiinsa töihin. Kysyin häneltä leikilläni:
Miksi sinun täytyy käyttää noin monimutkaista viivainta, rakas?
Tyttö hymyili hyvin luonnollisesti:
Kyllä, jopa sanojen yliviivaaminen vaatii kunnioitusta, herra.
Tuo lyhyt vastaus yllätti minut. Itse asiassa monet ihmiset äänestäessään ajattelevat nimen yliviivaamista vain teknisenä operaationa. Jos et valitse jotakuta, yliviivaa se vain. Mutta tuolle nuorelle naiselle tämä toiminto sai toisenlaisen merkityksen: Vaikka et äänestäisi jotakuta, sinun on silti säilytettävä kunnioittava asenne.
Tarkemmin ajateltuna, se ei ole kohtuutonta.
Kaudelle 2026–2031 16. kansalliskokouksen ja kansanneuvostojen ehdokaslistalla kaikilla tasoilla olevat henkilöt ovat kaikki nimetty ehdolle ja nauttivat tiettyä luottamusta. He ovat myös ihmisiä, jotka haluavat antaa panoksensa yhteisölle. Se, että äänestäjät eivät valinneet heitä, on vain vertailu, harkinta monien nimien joukossa. Valituksi jääminen ei tarkoita, etteivät he olisi hyviä, vaan yksinkertaisesti sitä, etteivät he olleet sopivimpia ehdokkaita vastaamaan äänestäjien odotuksia tuolloin.
Siksi tapa, jolla joku yliviivaa kysymyksen äänestyslipussa, olipa se kuinka pieni tahansa, heijastaa sen kirjoittajan asennetta.
Vietnamilaisessa kulttuurissa kunnioitusta on aina pidetty kauniina mittarina. Kunnioitusta ei osoiteta vain suurissa tapahtumissa, vaan myös elämän pienimmissä teoissa. Lempeä sana, harkittu käytös tai vain siisti kynänisku voivat kaikki osoittaa ihmisen kohteliaisuutta.
Kuva tytöstä, joka käyttää viivainta nimensä yliviivaamiseen äänestyslipussa, muistutti minua kouluaikojeni opetuksista. Opettaessaan oppilaita opettajat puhuivat usein paljon myötätunnosta, ystävällisyydestä ja vastuusta yhteisöä kohtaan. Nämä asiat kuulostavat joskus suurilta, mutta todellisuudessa niitä vaalitaan hyvin yksinkertaisilla teoilla.
Ehkäpä tuo oppilas kuuli monta vuotta sitten käytöstapoja käsittelevällä oppitunnilla toisten kunnioittamisesta. Nyt aikuisena tuo oppitunti ilmenee hienovaraisesti siinä, miten hän pitää kynäänsä.
On kiitettävää, että nykyajan nuori sukupolvi on vähitellen kehittämässä hyvin inhimillistä näkökulmaa. He ymmärtävät, että oikeus valita on heidän oikeutensa, mutta tuon oikeuden käyttäminen vaatii myös kulttuuria. Toisten kunnioittaminen ei tarkoita vain samaa mieltä olemista heidän kanssaan, vaan myös sitä, ettei heitä valita.
Laajemmasta näkökulmasta tuo pieni tarina herättää myös pohdintaa demokraattisesta kulttuurista. Demokraattinen yhteiskunta ei rakennu pelkästään läpinäkyvien säännösten tai vaaliprosessien varaan. Se rakentuu myös jokaisen kansalaisen tietoisuudelle osallistuessaan yhteisiin toimintoihin. Kun jokainen ihminen osaa ajatella, pohtia ja käyttäytyä sivistyneesti, demokraattiset arvot todella kestävät.
Tytön kädessä oleva pieni viivoitin saattoi olla sinä päivänä vain tavallinen esine. Mutta sillä hetkellä siitä tuli kaunis huolellisuuden ja kunnioituksen symboli. Vain siisti veto, mutta sen takana oli asenne: valitako vai ei, säilyttää arvokkuutensa muita kohtaan.
Äänestettyään tyttö taitteli äänestyslipun huolellisesti ja laittoi sen uurnaan. Hän tervehti minua yksinkertaisella hymyllä. Ehkä hänelle viivaimen käyttäminen äänestyslipun yliviivaamiseen oli vain pieni tapa. Mutta minulle se oli ajatuksia herättävä oppitunti.
Elämässä ihmiset keskittyvät joskus suuriin eleisiin ja unohtavat, että yhteiskunnan kauneus syntyy hyvin pienistä teoista. Ihmisen roskien kerääminen kadulta, jonkun luovuttaminen paikastaan bussissa tai tytön viivoitin yliviivaaminen äänestyslipussa... kaikki nämä osoittavat ihmisen tietoisuutta ja ystävällisyyttä.
Äänestyspaikalta lähtiessäni oppilaani sanat kaikuivat yhä mielessäni: "Jopa äänestyslipun yliviivaaminen vaatii kunnioitusta."
Kyse ei ole vain nimen yliviivaamisesta äänestyslipussa. Kyse on myös siitä, miten jokainen ihminen ilmaisee asenteensa yhteisöä kohtaan. Ja joskus juuri näistä siisteistä pienistä risteistä tajuaa yksinkertaisen totuuden: yhteiskunnan sivilisaatio alkaa pienistä mutta sydämellisistä teoista.
Lähde: https://huengaynay.vn/chinh-polit-xa-hoi/gach-bo-trong-tran-trong-164151.html









Kommentti (0)