Yli 40 vuotta Doi Moi (remontti) -kauden jälkeen Ho Chi Minh City toimii edelleen maan talouden veturina. Viimeisten 10 vuoden aikana kaupungin osuus kansantalouden bruttokansantuotteesta on kuitenkin laskenut 27 prosentista 23,1 prosenttiin; Ho Chi Minh Cityn alueen osuus maan bruttokansantuotteesta on laskenut 36 prosentista vuonna 2001 noin 31 prosenttiin.
Nämä luvut eivät heijasta kaupungin potentiaalin tai elinvoiman heikkenemistä, vaan osoittavat pikemminkin, että nykyinen hallintokehys on liian kapea valtakunnallisesti johtavan ja yli 14 miljoonan asukkaan talous-, rahoitus- ja innovaatiokeskuksen kehitysvaatimuksiin.
Tässä yhteydessä erityisiä kaupunkialueita koskevan lain kehittämisen odotetaan luovan perustavanlaatuisen siirtymän pilottipohjaisista erityismekanismeista kohti ylivoimaista, pitkäaikaista ja vakaata oikeudellista kehystä, joka muodostaa nykyaikaisen kaupunkihallinnon mallin ja antaa Ho Chi Minh Citylle sysäyksen läpimurtojen saavuttamiseksi.

Vuosien kokemus on osoittanut, että Ho Chi Minh Cityllä ei ole pulaa tukimekanismeista; politbyroon päätöslauselmista kansalliskokouksen päätöslauselmiin 54, 98 ja 260, keskuskomitea on aina kiinnittänyt erityistä huomiota kaupungille.
Useimmat näistä mekanismeista on kuitenkin suunniteltu ratkaisemaan tiettyjä ongelmia kussakin vaiheessa, ne ovat pilottihankkeita tai ne ovat ajallisesti rajoitettuja. Nykyinen vaatimus ei ole lisätä uusia, erityisiä mekanismeja, vaan rakentaa oikeudellinen kehys, joka on yhteensopiva "erityisen megakaupungin" aseman kanssa.
Kaupungin parhaillaan käsittelemän lakiluonnoksen merkittävä kohta on sen voimakas vallan hajauttaminen kaupunginhallitukselle. Lähes 300 ehdotettua toimivaltaa on annettu kaupunginvaltuustolle, kaupunginvaltuustolle ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle. Tämä on tärkeä askel eteenpäin, ja se heijastaa "paikallisen päätöksenteon, paikallisen toiminnan ja paikallisen vastuullisuuden" henkeä.
Hajauttamisen todellinen tehokkuus ei kuitenkaan ole annettujen valtuuksien määrässä, vaan täytäntöönpanon autonomian asteessa. Jos monet asiat edellyttävät edelleen keskusvirastojen kuulemista tai hyväksyntää ennen täytäntöönpanoa, Ho Chi Minh Cityn hallinnon ennakoivan roolin vahvistamisen tavoitetta on vaikea saavuttaa.
Siksi useimmat lakiluonnoksesta palautetta antavissa työpajoissa ja konferensseissa esitetyt mielipiteet viittaavat siihen, että kaupungin tulisi rohkeasti ehdottaa kansalliskokoukselle käytännössä testattujen säännösten kodifiointia, mikä rajoittaisi pitkittyneiden pilottihankkeiden ajattelutapaa ja minimoisi tarpeettomat kuulemismenettelyt. Tämä on erityisen tärkeä asia, sillä jos laissa on edelleen "hajamielistä hajauttamista", sitä ei voida panna käytännössä täytäntöön sujuvasti.
Toinen ratkaiseva vaatimus on siirtyminen johtamisajattelusta hallintoajatteluun. Kaupunkien kasvaessa ja monimutkaistuessa hallituksen on paitsi suoritettava hallinnollisia tehtäviä myös oltava välineillä kehityksen edistämiseksi, resurssien koordinoimiseksi ja nopeaksi reagoimiseksi muuttuviin olosuhteisiin.
Lakiesitys vaatii perusteellista tarkastelua ja hiomista, jotta siitä tulee laki, joka vapauttaa kehitysresursseja. Yritysmaailmalta saatu palaute osoittaa, että läpinäkyvälle ja vakaalle institutionaaliselle ympäristölle, joka kykenee nopeasti puuttumaan käytännössä ilmeneviin pullonkauloihin, on suuri tarve.
Kun valtion omistamien yritysten, yksityisen sektorin, strategisten investointien, tieteen ja teknologian sekä innovaatioiden resurssit saadaan asianmukaisesti käyttöön, kaupunki voi luoda uusia kasvun ajureita.
Tietenkin edes parhaiten suunniteltu laki ei voi yksinään luoda läpimurtoja ilman pätevää, rohkeaa ja innovatiivista täytäntöönpanotiimiä. Ylivertaisten instituutioiden rinnalla on oltava tehokkaat valvontamekanismit, selkeä vastuuvelvollisuus ja ympäristö, joka kannustaa virkamiehiä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja toimimaan yhteisen hyvän puolesta.
Siksi erityisiä kaupunkialueita koskeva laki ei ole vain Ho Chi Minh Cityn "yksityisasia". Se on myös ratkaiseva testi kansalliselle hallintoajattelulle uudessa kehitysvaiheessa; siirtymisessä erityismekanismista ylempään instituutioon, hallinnollisesta johtamisesta moderniin hallintoon, jossa vallan hajauttaminen ja delegointi on aitoa ja kehityskeskeistä.
"Institutionaalisen kehyksen avaaminen" erityisille megakaupungeille tarkoittaa siis myös koko maan kehitystilan laajentamista. Tämän lain suurin arvo ei ole myönnettyjen mekanismien määrässä, vaan sen kyvyssä luoda uusi kehitysmalli, joka kykenee vapauttamaan resursseja, edistämään kasvua ja levittämään kehitysvauhtia koko alueelle ja talouteen.
Lähde: https://daibieunhandan.vn/mo-the-che-cho-sieu-do-thi-dac-biet-10418801.html








Kommentti (0)