Siinä paikassa ihmiset elävät lähellä luontoa, läheisesti yhteydessä peltoihin, vuoroveden vaihteluun ja kurpitsojen ja kurpitsojen säleikköihin. Talon takana oleva pieni puutarha, kasvimaa, banaanipuut, luffa- tai kurpitsaköynnökset, kaikki reheviä ja vihreitä, ovat elinikäisen huolenpidon, maan, kotimaan ja kovan työn hedelmiä.
Paikalliset tuotteet eivät ole vain herkullisia hedelmällisen alluviaalisen maaperän ansiosta, vaan ne ovat myös täynnä ihmissuhteiden lämpöä. Kulhollinen kurpitsakeittoa katkarapujen kera, lautanen keitettyjä vihanneksia, jotka on kastettu fermentoituun kalakastikkeeseen – yksinkertainen mutta sydäntä lämmittävä maalaisateria, joka näyttää sisältävän maaseudun olemuksen, tämän lempeän maan sielun. Jokainen maalaisruoka on pala puutarhakulttuuria – yksinkertainen mutta syvällinen, maalaismainen mutta rikas maultaan. Ruoka täällä ei ole vain ainesosien yhdistelmä, vaan elämäntavan, sukulaisuuden ja jakamisen kiteytyminen.
Näistä näennäisen pienistä asioista vaalitaan kansallisia arvoja sukupolvien ajan. Kansanlaulu "Oi kurpitsa, armahda kurpitsaa" ei ole vain lempeä tuutulaulu, vaan myös elämänfilosofia, joka on syvästi juurtunut Etelä-Vietnamin ihmisten tietoisuuteen. Rakkaus ja keskinäinen tuki muodostavat moraalin juuret, voiman, joka auttaa ihmisiä selviytymään tulvista ja vaikeista ajoista säilyttäen silti lempeän hymynsä ja avoimen sydämensä.
Maaseutu on paikka, jossa ihmiset oppivat rakastamaan, olemaan huomaavaisia ja kiitollisia. Lapset kasvavat kurpitsa- ja kurpitsasäleikköjen vieressä, tottuen aamunkoitteessa kiekenevaan kukkoon ja ohikulkeviin veneisiin. Tästä he kehittävät ahkeruutta, rehellisyyttä ja uskollisuutta. Kotimaan, vanhempien ja ahkeran sadonkorjuun lämpö seuraa Etelä-Vietnamin ihmisiä maailman kaikkiin kolkkiin. Missä tahansa he ovatkin, aina kun he muistavat lapsuutensa joen, talonsa ympärillä olevan kanavan tai äitinsä nuorista kurpitsoista tekemän makean keiton, heidän sydämensä tyyntyy. Nämä eivät ole vain muistoja, vaan lähde, joka ravitsee vietnamilaista sielua – lempeää, suvaitsevaista ja uskollista.
Nykymaailmassa, kun kaupungistuminen leviää ja moderni elämä tunkeutuu jokaiseen nurkkaan, Mekong-joen suiston jokivarsien puutarhojen yksinkertaiset arvot tulevat entistäkin arvokkaammiksi. Kurpitsoista ja kurpitsoista tehdyt säleiköt, hedelmiä pursuavat hedelmätarhat, eivät ole vain toimeentulon lähde, vaan myös symboli ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä, periaatteesta "muista puun istuttajaa, kun syöt hedelmää". Yksinkertaisen elämäntavan säilyttäminen, työn rakastaminen sekä ystävällisyyden ja myötätunnon arvostaminen merkitsevät myös kansakunnan kulttuuristen juurien säilyttämistä.
Kotimaamme hedelmätarhat eivät ole ainoastaan runsaiden maataloustuotteiden syntymäpaikka, vaan jokaisessa rehevässä vihreässä kurpitsassa ja kurpitsassa näemme kuvan vanhemmistamme, maaseudun ahkerasta mutta myötätuntoisesta hengestä. Joki virtaa edelleen, kurpitsaköynnökset pysyvät vihreinä, ja ihmiset täällä viljelevät edelleen ahkerasti satojaan säilyttäen lempeät hymynsä ja avoimet sydämensä. Ja kuten vanha kansanlaulu "Oi kurpitsa, armahda kurpitsaa" jatkaa virtaamistaan jokaisen vietnamilaisen sydämessä – kuin sitkeä tulvamaaperä rikastuttaa etelän rauhallista, hedelmällistä ja myötätuntoista maata.
Lähde: https://www.sggp.org.vn/miet-vuon-cuu-long-post819989.html
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)