Sade sataa vanhan laiturin yli.

Vu Gia -joen alkulähteet. Kuva: Muc Dong

Riverside-markkinat

Isoäitini eläessään kertomat tarinat ovat nyt syöpyneet johonkin mieleni utuisiin syövereihin. Isoäitini talosta Phiếm Áin kylässä mutkitteleva polku johti hiekkadyyneille. He viljelivät kasveja, kuten chiliä, tupakkaa, vesimeloneja ja jopa kukkia ruokkiakseen seitsemää lastaan. Hiekkadyynit olivat tasainen alue Vu Gia -joen varrella. Vapautumisen jälkeen koko tämä alue oli edelleen valtava valkoisten hiekkadyynien alue.

Vu Gia -joki haarautuu kahteen haaraan: toinen virtaa kohti Giao Thuyta ja toinen kulkee Ai Nghian läpi, yhdistyy Yen-jokeen ja laskee sitten Cam Leen ja sitten Han-jokeen ( Da Nang ). Vesistöjen ja hedelmällisen maan edut ovat kulttuurintutkijoiden mielestä alueen ihmisten nopea älykkyys ja sopeutumiskyky.

Ha Songissa sijaitsevan Con-joen yhdeksään haarautuvan paikan herra Tran Dinhin tarina, kuten kansanlaulussa "Kuka menee Con-joen yhdeksälle haaralle / Kysyy, onko Tu Dinh vielä olemassa?" mainitaan, on välittynyt kansanperinteessä ja historiallisissa lähteissä, ja vanhukset usein kertovat sitä. Se toimii esimerkkinä tästä maasta kotoisin olevasta henkilöstä, joka oli syvästi huolissaan kansakunnan kohtalosta.

Tätini teki lukemattomia matkoja ylävirtaan tuoden tuotteita takaisin Ai Nghiaan myytäväksi tukkumyynnissä. Hän kävi alueen kaikilla markkinoilla ja laitureilla: Ha Nhassa, Ben Daussa, Phu Thuanissa, Ai Nghiassa, Phuong Dongissa… ei ollut yhtäkään toria tai laituria, jossa hän ei olisi ostanut ja myynyt. Maataloustuotteisiin kyllästyneenä hän meni Vu Gia -joen alkulähteillä sijaitsevaan Hoi Khachin laituriin käymään puukauppaa. Vapautumisen ja myöhemmin maakunnan eriyttämisen jälkeen moniin laitureihin investoitiin lauttojen ja siltojen rakentamiseen. Vanhasta lautasta tuli tarina, jonka kertoivat ne, jotka olivat työskennelleet koko elämänsä joella.

Vietnamin lauttamatkat, ei vain Dai Locissa, yhdistetään usein jokivarsimarkkinoihin. Kummallista kyllä, kotikaupungissani on sekä pitkän että lyhyen matkan lauttoja. Joten pitkän vesiosuuden varrella, lukuun ottamatta suuria, vilkkaita laitureita (laitureita, joihin isoäitini palasi jokaisen useita kuukausia kestäneen matkan jälkeen ja kertoi tarinoita taisteluista, joita ihmiset ovat käyneet kaikkialta maasta), on lukemattomia laitureita, joita maanviljelijät, kuten isoäitini, käyttävät joelle pääsemiseen ja sieltä poistumiseen.

Saatat myös pitää tästä

Thu Bon- ja Vu Gia -jokien tulvaveden huipputasot ovat alhaisemmat kuin historialliset tulvaveden huipputasot.DNO - Lokakuun 28. päivän keskipäivällä Vu Gia- ja Thu Bon -jokien vedenpinnat laskivat hitaasti saavutettuaan historiallisia arvoja alhaisemmat huippuarvot; Tam Ky- ja Han-jokien tulvat nousivat.

Ylläpidä suvun perinnettä.

Vu Gian tulvamaaperä on ruokkinut ihmisiä ja säilyttänyt satoja sukututkimustietoja, sillä Phiếm Áin kylä mainitaan ensimmäisen kerran tohtori Dương Văn Anin vuonna 1553 kirjoittamassa kirjassa "Ô Châu cận lục". Äidinpuoleisten isovanhempieni sukupolven ja minun sukupolveni aikaan mennessä tuo virstanpylväs oli siirtynyt pitkälle 1900-luvulle. Kylä on edelleen olemassa, sen nimi on edelleen olemassa. Vain joenrannat ovat siirtyneet eroosion ja veden sedimentaation vuoksi.

Joenrantalaituri on luotu uudelleen. Kuva: LE TRONG KHANG

Kuten Nghia Namin kylän lähellä oleva jokiranta useita vuosikymmeniä sitten. Kun äitini muutti meille miniäksi, jokiranta oli vain muutaman kymmenen askeleen päässä talostamme.

Perinteisesti äitini laittoi ja valmisti uhrilahjat appiukon vietäväksi joen rannalle 27. tai 28. päivänä (tet-kuukauden uusivuosi). Hän rukoili rauhaa ja turvallisuutta virtaavalta vedeltä sekä runsasta satoa joen varrelta. Noina niukkuusaikoina äitini muisti eniten uhrilahjan päällä ei ollut kana tai tahmea riisi ja makea keitto, vaan joen rannalle jätetty krysanteemikimppu. Hän sanoi katuvansa sitä, mutta kukkia ei voitu tuoda kotiin. Monet ihmiset menivät joelle uhraamaan, ja suitsukkeen tuoksuva savu täytti koko kylän joen rannan.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin joenranta eroosioitiin rajusti, ja tuon talon perustukset ovat nyt luultavasti keskellä jokea. Koko kylä muutti kauemmas sisämaahan.

Neljäkymmentä vuotta sitten se oli laituripaikka, josta koko kylä kantoi vettä peltojen vihannesten kasteluun, toi sitä kotiin juomista ja ruoanlaittoa varten ja käytti sitä kylpemiseen ja vaatteiden pesuun. Laituripaikka on kulunut, ja niukkuuden ja kovan työn aikoina kyläläiset lakkasivat palvomasta laiturilla ja säilyttivät vain paikallisen jumaluuden palvonnan tavan. Vanhan laiturin jäänteet ovat nyt kanoottilaituri jokipenkereen leveimmällä kohdalla. Naurua, puheensorinaa ja ihmisten tuloa ja menoa kuuluu harvoin, paitsi tammikuun soutukilpailujen aikana.

Saatat myös pitää tästä

An Binhin sillan kulkuväylän rakentaminen: Työt pyritään saamaan valmiiksi heinäkuussa.DNO - Lukuun ottamatta täytettyä ja ratkaisua odottavaa km3+527,6–km3+802,3 -osuutta, sijoittaja kehottaa DT609C-tien ja valtatien 14B yhdistävän hankkeen urakoitsijoiden konsortiota keskittymään rakennustöiden nopeuttamiseen ja pyrkimään saamaan valmiiksi ja avaamaan An Binh -sillalle johtavat kaksi liittymätietä heinäkuuhun 2026 mennessä.

Kymmenennen kuunlaskun 23. päivän jälkeen kyläläiset valmistelivat maata krysanteemien istuttamista varten. Kahdennentoista kuunlaskun lopussa ja ensimmäisen kuunlaskun alussa monet jokivarsipellot, joilla tätini työskenteli, puhkesivat krysanteemien eloisaan punaiseen väriin. Kukat olivat violetteja, valkoisia, punaisia ​​ja vaaleanpunaisia ​​– kaikissa väreissä – mutta näytti siltä, ​​että tätä häikäisevää näytelmää, kuten isoäitini minulle kertoi, nähtiin yleensä vain tien varrella alas joen rannalle.

Silloin (ja vielä nykyäänkin) mulperipuita istutettiin riisipeltojen rajojen rajaamiseksi. Monet mulperipuista olivat suuria ja vanhoja, ja ne olivat kestäneet lukemattomia tulvia. Krysanteemeja kerättiin mulperipuiden juurelle ennen kuin ne lastattiin koreihin ja kuljetettiin markkinoille polkupyörällä tai härkäkärryillä. Ehkä muistaen kostean kasteen pistävän tuoksun ja pellolta kantautuvan krysanteemien makean, herkän tuoksun, tätini varasi aina muutaman maapalan vuosittain niiden kasvattamiseen. Nuorena tyttönä joenrantaan johtavalla tiellä kasvaneet krysanteemit ovat nyt kukkalaikkuja hänen puutarhassaan.

Puoli vuosisataa sitten äidinäitini keräsi papuja, perunoita, vihanneksia ja suolakurkkuja ja repäisi nippuja betelpähkinöitä myydäkseen niitä Tet-markkinoilla. Paluumatkalla hän laittoi aina rahaa sivuun ostaakseen nippu krysanteemeja asetettaviksi esi-isien alttarille. Nyt on isänpuoleisen isoäitini vuoro. Kun Tet tulee, hän ostaa aina muutaman tusinan kukkia tai, jos hän muistaa ajoissa, hän pyytää naapureita varaamaan hänelle maatilan. "Näytelläkseen niitä päivinä, jolloin esi-isät ovat täällä, ja uhratakseen esi-isille Tet-kuun kolmantena päivänä", hän sanoo ikään kuin antaen ohjeita perheen perinteen ylläpitämiseksi...

Lähde: https://baoquangnam.vn/mua-ngang-ben-cu-3148316.html