
Järjestelmän tehokkuutta määräävät tekijät.
Hallinnollisen alueen laajentuessa, työmäärän kasvaessa ja nykyaikaisen johtamisen vaatimusten kiristyessä ruohonjuuritason virkamiesten kapasiteetista on tulossa ratkaiseva tekijä järjestelmän toiminnan tehokkuudessa.
Käytännössä organisaatiorakenteen virtaviivaistaminen ja välitasojen vähentäminen on luonut myönteisiä muutoksia ruohonjuuritason johtamiseen ja hallintoon. Työprosessit ovat lyhentyneet, kuntien ja vaalipiirien ennakoiva rooli on vahvistunut, ja monet hallinnolliset menettelyt on käsitelty nopeammin ja helpommin kansalaisten ja yritysten kannalta.
Yksi suurimmista hallinnollisen uudelleenjärjestelyn jälkeisistä muutoksista on monien kuntien ja vaalipiirien hallinnollisen mittakaavan merkittävä kasvu. Monet paikkakunnat muodostettiin yhdistämällä kaksi tai kolme entistä hallinnollista yksikköä, mikä johti väestön, luonnonalueen, yritysten ja ratkaistavien sosioekonomisten ongelmien kasvuun. Tämä tarkoittaa, että ruohonjuuritason virkamiesten on käsiteltävä suurempaa työmäärää, laajempaa työmäärää ja vaadittava monimutkaisempaa koordinointia. Virkamiesten määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteellisesti. Lisäksi hallinnon virtaviivaistamisen tavoitteen saavuttamiseksi monet tehtävät on osoitettu henkilöille, joilla on useita vastuita. Vaikka tämä parantaa henkilöstöresurssien tehokkuutta, se luo myös huomattavaa painetta ruohonjuuritason virkamiehille.
Huomionarvoista on, että nykyisen henkilöstön kyvyt ovat epätasaiset. Rakenneuudistuksen jälkeen eri toimipisteistä tulevat työntekijät työskentelevät yhdessä uudessa organisaatiorakenteessa. Eroavaisuudet ammatillisessa pätevyydessä, käytännön kokemuksessa, johtamistaidoissa ja työtavoissa vaikuttavat jonkin verran tehtävien suorittamisen koordinoinnin tehokkuuteen. Jotkut työntekijät pystyvät sopeutumaan nopeasti uuteen ympäristöön, mutta on myös tapauksia, joissa he ovat edelleen epäröiviä muutoksen vaatimusten edessä.
Erityisesti digitaalisesta transformaatiosta on tulossa merkittävä haaste osalle ruohonjuuritason virkamiehistä. Digitaalisen hallinnon, digitaalisen talouden ja digitaalisen yhteiskunnan rakentamisen yhteydessä monet aiemmin perinteisesti suoritetut tehtävät siirtyvät nyt sähköiseen ympäristöön. Asiakirjojen käsittely, tiedon hallinta, työnteko ja vuorovaikutus kansalaisten kanssa perustuvat yhä enemmän digitaalisiin alustoihin. Joidenkin virkamiesten kyky soveltaa teknologiaa on kuitenkin edelleen rajallinen. Monet ovat taitavia ammattitaidoissaan, mutta heillä on vaikeuksia hallintaohjelmistojen käytössä, tiedon hyödyntämisessä tai uusien digitaalisten alustojen operoinnissa.
Ongelma ei ole pelkästään teknologisen osaamisen puutteessa, vaan perustavanlaatuisemmin hallintoajattelun muutoksessa. Paikallishallinnon toiminta on vuosien ajan perustunut pääasiassa käytännön kokemukseen ja perinteisiin hallintomenetelmiin. Samaan aikaan modernit hallintomallit vaativat datalähtöistä päätöksentekoa, kehitystrendien ennustamista ja ennakoivaa ongelmanratkaisua varhaisessa vaiheessa ja etänä. Tätä kuilua ei ole helppo kuroa umpeen lyhyellä aikavälillä.
Lisäksi joillakin virkamiehillä on edelleen varovainen ajattelutapa, he epäröivät omaksua innovaatioita ja ovat haluttomia ehdottamaan uusia lähestymistapoja. Tilanteessa, jossa mekanismeja ja toimintalinjoja jatkuvasti hiotaan, ennakoivan hengen ja sopeutumiskyvyn puute vaikeuttaa paikallisten kehitystarpeiden täyttämistä uudella aikakaudella. Siksi nykyisen työvoiman ongelma ei ole pelkästään määrä tai ammatillinen pätevyys, vaan innovatiivisen ajattelutavan omaavan voiman rakentaminen, kyky luoda kehitystä ja kyky sopeutua nykyaikaiseen hallintoympäristöön.
Edelläkävijä kehityksessä ja innovaatioissa.
Lähes vuoden kestäneen kaksitasoisen paikallishallintomallin toiminnan perusteella on selvää, että vahvan virkamiestiimin rakentaminen on tunnistettava keskeiseksi ja ratkaisevaksi tehtäväksi ruohonjuuritason poliittisen järjestelmän tehokkuuden kannalta tulevina vuosina.
Ensinnäkin on tarpeen ajatella innovatiivisesti sellaisen työvoiman rakentamista, joka täyttää nykyaikaisen hallintomallin vaatimukset. Kun aiemmin ruohonjuuritason virkamiehet hoitivat pääasiassa hallinnollisia tehtäviä, heidän on nyt vähitellen siirryttävä kehityskeskeiseen rooliin. Tämä tarkoittaa, että virkamiesten on paitsi pantava täytäntöön nykyiset määräykset, myös tunnistettava ennakoivasti ongelmia, ehdotettava ratkaisuja, mobilisoitava resursseja ja organisoitava paikallisten kehitystehtävien toteutus. Neuvonta-, koordinointi- ja toteutusvalmiuksia tulisi pitää keskeisenä kriteerinä virkamiesten arvioinnissa.
Toiseksi meidän on kehitettävä osaamisstandardit, jotka vastaavat uuden vaiheen vaatimuksia. Ammattipätevyyden lisäksi ruohonjuuritason virkamiehillä on oltava julkishallinnon tuntemusta, johtamistaitoja, digitaalisia taitoja, data-analyysikykyjä ja kykyä olla vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa digitaalisessa ympäristössä. Nopean digitaalisen muutoksen kontekstissa teknologiset taidot eivät ole enää lisävaatimus, vaan niistä on tullut jokaisen virkamiehen perustavanlaatuinen osaamisalue.
Kolmanneksi, koulutusta ja ammatillista kehitystä tulisi uudistaa käytännönläheisemmiksi. Sen sijaan, että keskityttäisiin ensisijaisesti teoriaan, koulutusohjelmia tulisi vahvistaa vastaamaan paikallisten virkamiesten suoraan kohtaamiin tosielämän tilanteisiin ja ongelmiin. Koulutussisällön tulisi korostaa paikallishallinnon taitoja, digitaalisia taitoja, viestintätaitoja, konfliktienratkaisutaitoja ja kykyä käsitellä ruohonjuuritasolla esiin nousevia ongelmia. Perimmäisenä tavoitteena on auttaa virkamiehiä parantamaan kykyään suorittaa tehtäviään, ei vain täyttää tutkinto- tai sertifiointivaatimuksia.
Neljänneksi, rakenna työympäristö, joka kannustaa innovaatioihin ja luovuuteen. Jatkuvasti esiin nousevien uusien haasteiden kontekstissa virkamiehille on annettava mahdollisuus kokeilla paikallisiin todellisuuksiin sopivia menetelmiä. Tähän tulisi yhdistää mekanismeja, joilla suojellaan niitä, jotka uskaltavat ajatella, uskaltavat toimia ja uskaltavat ottaa vastuuta yhteisestä hyvästä. Kun virkamiehet ovat motivoituneita innovoimaan ja heille taataan institutionaalinen tuki, järjestelmän tehokkuus paranee merkittävästi.
Viidenneksi, pidä digitaalista transformaatiota keskeisenä tehtävänä nykyisen työvoiman rakentamisessa. Tekniseen infrastruktuuriin investoimisen lisäksi on vielä tärkeämpää parantaa toteuttavan työvoiman digitaalisia valmiuksia. Jokaisen virkamiehen on oltava taitava käyttämään digitaalisia alustoja päivittäisessä työssä ja kyettävä hyödyntämään dataa päätöksenteon tukena. Digitaalinen transformaatio onnistuu todella vain, kun työvoimasta tulee aktiivisia osallistujia muutosprosessissa, ei pelkästään teknologian käyttäjiä.
Kuudenneksi, on jatkettava kaadrien rekrytointi-, työllistämis- ja arviointimekanismien parantamista keskittyen ensisijaisena mittarina työtuloksiin. Tehokkaan palvelun, työratkaisujen laadun, tehtävien suorittamisen tason ja innovaatiokyvyn tulisi olla tärkeitä kriteerejä kaadrien hallinnassa. Tämä toimii myös perustana kyvykkäiden yksilöiden valinnalle ja osoittamiselle sopiviin tehtäviin samalla, kun ruohonjuuritason kaadereita motivoidaan pyrkimään huippuosaamiseen.
Kaksiportainen paikallishallintomalli avaa mahdollisuuksia rakentaa nykyaikaisempaa, virtaviivaisempaa ja tehokkaampaa hallintoa. Järjestelmän suunnittelusta riippumatta ratkaiseva tekijä on kuitenkin edelleen kansa. Yhä vaativamman kansallisen kehityksen kontekstissa ruohonjuuritason virkamiesten on todella tultava edelläkävijäksi kehityksen luomisessa, innovaatioiden edistämisessä ja digitaalisen muutoksen johtamisessa. Tämä ei ole vain välitön vaatimus kaksiportaisen paikallishallintomallin toiminnalle, vaan myös perusedellytys nykyaikaisen hallintojärjestelmän rakentamiselle, joka palvelee paremmin kansalaisia ja yrityksiä tässä uudessa kehitysvaiheessa.
Lähde: https://hanoimoi.vn/nang-cao-chat-luong-doi-ngu-can-bo-co-so-1160303.html








