
Paluu vanhaan kylän yhteiseen taloon.
Aamusta asti Caun kylän yhteisen talon sisäpiha loisti värikkäiden lippujen loisteessa, täynnä rumpujen ääniä, musiikkia ja kyläläisten tervehdyksiä, jotka kokoontuivat yhteen festivaalin pääpäivänä. Pihan sisällä oli juhlallisesti aseteltu palanquin, suitsukealttari ja seremonialliset esineet. Portin ulkopuolella ihmisvirta jatkui sisään, tarjosi suitsukkeita ja osallistui juhlallisuuksiin. Tätä näkemällä on helppo nähdä, että Caun kyläfestivaali ei ole vain vuosittainen kulttuuritapahtuma, vaan myös tilaisuus yhteisölle palata kotimaahansa, yhdistyä uudelleen naapuruston henkeen ja osoittaa kunnioitusta esi-isilleen.
Yksi vaikuttava piirre vierailijoille on rituaali, jossa naapurikylän suojelusjumala toivotetaan tervetulleeksi juhlaan ennen pääpäivää. Ainutlaatuisuus ei piile ainoastaan tervetulo- ja jäähyväisseremonioissa, vaan myös siinä, miten kyläläiset puhuttelevat toisiaan: aina kunnioittaen toisiaan vanhempana veljenä, samalla kun he pitävät itseään nuorempana. Tämä yksinkertainen mutta kaunis vuorovaikutustapa heijastaa maaseudun kulttuurin nöyryyttä, läheistä sidettä ja kestävää ystävyyttä.
Kylän yhteisötalon katon alla ei ole vain lasten paluu kotimaastaan, vaan myös tiiviiden kyläyhteisöjen kohtaaminen ja harmonia. Tästä yksityiskohdasta Cau-kyläfestivaali ei rajoitu yhden kylän rajoihin, vaan avautuu naapurikylien välisessä yhteydessä, jakamisessa ja keskinäisessä kunnioituksessa.

Näiden tunteiden kulmakivenä on edelleen kylän yhteistalo. Vuonna 1837 rakennettu Caun yhteistalo sijaitsee korkealla kummulla, jonka edessä on kylän lampi, vasemmalla ikivanha banyan-puu ja oikealla vanha kaivo. Lukemattomien muutosten kautta yhteistalo on toiminut paitsi kylän suojelusjumalan palvontapaikkana myös kyläläisten kohtaamispaikkana, jossa he ovat voineet keskustella yhteisön asioista, järjestää festivaaleja ja toivottaa tervetulleiksi kaukaa palaavat. Paikka luokiteltiin maakuntatason historialliseksi monumentiksi vuonna 2003, ja sen restaurointia ja peruskorjausta jatketaan vuonna 2025.
Kävellessä temppeliin saapuvien ihmisjoukkojen keskellä, tarkkaillessa hitaasti alttarin edessä valmistautuvia vanhuksia, uhreja vastaanottavia naisia ja temppelin pihalla juhlallisesti seisovia nuoria, voi selvästi nähdä temppelin arvon maaseudun elämässä. Se ei ole vain ikivanha rakennelma, vaan myös paikka, joka säilyttää muistoja, ylläpitää yhteisön yhteenkuuluvuutta ja tarjoaa kyläläisille paikan, johon palata.
Festivaaleilla ajatuksiaan jakanut Caun kyläläisiä edustava rouva Bui Thi Hien, joka edustaa kotikaupungistaan pois muuttanutta Caun kyläläistä, totesi liikuttavasti, että joka kerta kyläjuhliin palatessaan hän näkee kotikaupunkinsa muuttuvan parempaan suuntaan, tulevan avarammaksi ja kauniimmaksi. Kylän tiet ja kujat ovat puhtaita ja siistejä, kouluihin ja kulttuurikeskuksiin on investoitu hyvin, ja ihmisten elämä paranee. "Onnellisinta minulle on se, että vaikka kotimaamme on muuttunut, yhteisöllisyyden tunne ja lähimmäisenrakkaus ovat pysyneet yhtä vahvoina kuin aina. Meille pois muuttaneet paluu kyläjuhliin tarkoittaa, että meillä on edelleen paikka, jota muistaa, vaalia ja josta olla ylpeitä", rouva Hien sanoi.

Maaseudun perinteiden vaaliminen, kylän jatkuvuuden ylläpitäminen.
Cau-kylän festivaali ei ole vain tilaisuus palata kotiin niille, jotka ovat lähteneet. Se on myös aika nuoremmalle sukupolvelle luoda läheisempi yhteys kotimaansa historiaan ja ymmärtää paremmin, miksi heidän esi-isänsä säilyttivät yhteisen talon, ylläpitivät festivaalia ja vaalivat yhteisöelämän jokaista osa-aluetta.
Festivaaleilla puhunut Tran Cong Minh sanoi, että Caun kylän nuorille kyläfestivaali ei ole vain iloinen tapahtuma, vaan myös mahdollisuus ymmärtää paremmin kotimaataan. "Juhlallisessa tunnelmassa seisten ymmärrän selvemmin, miksi vanhimmat aina muistuttavat jälkeläisiään kylän temppelin, festivaalin ja kylän perinteiden säilyttämisestä. Me nuorempana sukupolvena olemme paitsi ylpeitä, myös tunnemme suurempaa vastuuta kotimaastamme", Minh kertoi.
Tällä hetkellä Cau-kylässä on lähes 200 kotitaloutta ja yli 500 asukasta. Ihmiset kehittävät talouttaan yhdistämällä maataloustuotannon palveluihin, pienimuotoiseen käsityöhön ja työllisyyteen Hanoin yrityksissä ja teollisuusalueilla. Monet kotitaloudet harjoittavat rakentamista, verhojen valmistusta ja koristekasvien viljelyä. Keskimääräiset tulot ovat noin 75 miljoonaa Vietnamin dongia henkeä kohden vuodessa. Kylässä ei ole enää köyhiä kotitalouksia. Kylän tiet ja kujat on päällystetty betonilla. Kylään on asennettu kattava valaistusjärjestelmä. Kulttuurikeskus ja ympäristömaisema paranevat jatkuvasti. "Kulttuurikylän" nimi on säilynyt jo vuosia. Nämä muutokset luovat pohjan sille, että tämän päivän festivaalista tulee entistäkin sydäntälämmittävämpi.

Phuc Sonin kunnan kansankomitean varapuheenjohtajan Le Truong Huyn mukaan perinteinen Cau-kylän festivaali ei ole ainoastaan kaunis kulttuurillinen piirre paikkakunnalle, vaan se myös auttaa säilyttämään uskonnollisen tilan, edistämään hengellistä elämää ja vahvistamaan yhteisösiteitä. Herra Le Truong Huy totesi, että festivaalin säilyttäminen tarkoittaa myös paikallisten tapojen säilyttämistä ja pohjan rakentamista kestävämmälle kulttuurielämälle yhteisössä.
Festivaali lopulta päättyy, rummut vaimenevat ja väkijoukot harvenevat kylän yhteistalon takana. Mutta jäljelle ei jää vain festivaalin ilo, vaan mielikuva yhteistalosta, joka edelleen houkuttelee ihmisiä, perinteisestä kylästä, joka on edelleen säilynyt. Ja niin kauan kuin Cau-kylän jälkeläiset palaavat yhteistaloon, kylän henki pysyy vahvana ja kotimaalla on edelleen erityinen paikka ihmisten sydämissä.
Lähde: https://hanoimoi.vn/ngoi-dinh-giu-mach-lang-cau-743122.html







Kommentti (0)