Mies, joka hengittää eloa puuhun.

Tetin (kuuvuoden) edeltävinä päivinä raikkaassa ja kuivassa ilmassa Tan Don kylään (Van Langin kunta) johtava betonitie on kuin pehmeä silkkinauha, joka on verhoiltu rehevien vihreiden teeplantaasien yli. Tan Do lumoaa matkailijat vuosisatoja vanhojen paalutalojensa rauhallisella kauneudella puiden varjossa. Tässä tilassa herra Trieu Van Kienin talosta kantautuvat talttauksen ja sahauksen äänet kaikuvat säännöllisesti, tuttu melodia sulautuu kylän rauhalliseen rytmiin. Herra Kien ei pidä itseään käsityöläisenä, vain puusepänä, mutta hänen saavutuksensa herättävät kunnioitusta.

Tan Don kylän rauhallinen kauneus ylhäältä katsottuna.

"Myyn sieluni, en puupalaa."

Tan Do toivotti meidät tervetulleiksi ominaisella viileydellään, kasvien maanläheisellä tuoksullaan ja yin-yang-tiilikattojen viipyilevällä puun savun tuoksulla. Tätä pientä kylää on pitkään pidetty nung-kansan "elävänä museona". Vanhinten mukaan nung-kansa asettui tänne 1930-luvulla ja toi mukanaan elämäntapansa, tapansa ja jopa intohimoiset sli- ja melodiat kotimaastaan ​​Lang Sonista tähän uuteen maahan.

Vaikka Tan Do on kokenut monia ylä- ja alamäkiä ja vaikka moderni elämä on tuonut jokaiseen nurkkaan uusia mukavuuksia, se on säilyttänyt edelleen koskemattoman kauneutensa. Yli 95 % väestöstä on nung-etnisiä, ja mikä tärkeintä, he ovat säilyttäneet lähes kokonaan perinteiset paalutalonsa.

Herra Kienin paalutalo sijaitsee vaatimattomasti kylässä. Se on rakennettu vuonna 1975 tukevien pilareiden varassa. Hän on syntynyt vuonna 1962, Tiikerin vuonna, ja kenties siksi hänen persoonallisuutensa on sekä vahva että päättäväinen, mutta samalla kokeneen miehen hienovarainen ja hiljainen.

Maanviljelijä-taiteilijan riemuvoiton hetki hänen siipiään levittävää kotkaa kuvaavan taideteoksensa rinnalla.

Herra Kien istui yksinkertaisen puupöydän ja tuolien ääressä kaataen kupillisen kuumaa teetä vieraalleen ja kertoi hitaasti elämäntarinaansa. Hän oli alun perin puusepän taustainen, ammatti, jota hän sanoi "harjoittaneensa nuoruudestaan ​​asti, tukien ajalta". Tuolloin hänen taitavat kätensä olivat rakentaneet lukemattomia riisinpuimureita ja lukuisia paalutaloja alueen asukkaille. Mutta titteli "puuseppä" tuntui "liian tiukalta vaatteelta" hänen luoviin pyrkimyksiinsä.

Käännekohta herra Kienin elämässä koitti matkalla Dong Kyn käsityöläiskylään ( Bac Ninhin maakunta). Pohjois-Vietnamin upeimman puuveistokylän sydämessä nuori Nung Tan Do oli täysin lumoutunut. Hän ei ollut saanut mitään muodollista koulutusta eikä opettajaa ohjaamassa häntä. "Katselin vain muiden työskentelyä ja samalla kuvittelin, mitä itse voisin tehdä", herra Kien muisteli. Kotona hän osti puuta, hankki koneita ja opetti itse veistämään. Elottomista puupaloista, hänen käsiensä ja rikkaan mielikuvituksensa avulla, syntyi taideteoksia.

Saatat myös pitää tästä

Elämän velat ja takaisinmaksut: Vanhin poika on päättänyt perua kihlat, mutta muuttaa mielensä... yhden vilkaisun takia."Debts of Life" -sarjan jaksossa 21 katsojat näkevät dramaattisen käänteen vanhimman pojan, Vinh Truongin, elämässään. Vaadittuaan perumaan morsiamen luona pidettävät häät, hän hämmästyi välittömästi viideksi sekunniksi tulevan vaimonsa kauneudesta ja älykkyydestä.

Toisin kuin muut käsityöläiset, jotka työskentelevät vain elääkseen, herra Kien lähestyy puutöitä tuntijan ajattelutavalla, arvostaen kauneutta. Kyseessä voi olla esimerkiksi monimutkaisesti veistetty heilurikello, majesteettinen liitelevä kotka, runollinen kuva paimenesta ratsastamassa puhvelilla ja soittamassa huilua tai ilkikurinen hiiri kiipeilemässä papaijan tai kurpitsan päällä...

Herra Kien uskoo, että puunveistossa ei ole kyse mekaanisesta kopioinnista, vaan ajatuksen sublimoinnista. "Joskus kun ihmiset ostavat minulta, he sanovat: 'Ostan ideasi ja sielusi, en vain puupalaa'", herra Kien jakoi. Tämä lausunto on hänen taiteellinen manifestinsa.

Taitavat kädet työstävät huolellisesti jokaisen yksityiskohdan ja muuttavat karkeat puupalat taideteoksiksi.

Hänen pikkutarkkuutensa näkyi pienimmissäkin yksityiskohdissa. Hän näytti minulle kilpikonnan (Quy) patsaan ja selitti yksityiskohtaisesti: "Tämän kilpikonnan kuoren suomut on pinottava päällekkäin kuin kattotiilet, ylempien suomujen painautuessa alempien päälle, jotta vesi pääsee virtaamaan. Se on luonnonlaki; väärin tekeminen pilaa sen, se on epäloogista." Tai veistäessään 12 eläinradan eläintä hän sanoi vaikeimmiksi tiikerin ja lohikäärmeen: "Tiikeri on viidakon kuningas; sen majesteettisuutta ja henkeä on hyvin vaikea kuvata. Jos et veistä taitavasti, jos et vangitse tiikerin voimaa, ihmiset katsovat sitä ja luulevat sen olevan kissa tai leopardi, ja se on arvoton", hän nauroi.

Vaikka herra Kien väittääkin seuraavansa intuitioonsa, hän kunnioittaa fengshuin periaatteita ja perinteistä kulttuuria äärimmäisen paljon. Hän sanoo, että on asioita, joissa hän voi olla luova, esimerkiksi käyttää ylijäämäpuupalikoita kukkien ja oksien veistämiseen, mikä tekee asioista eloisampia. Mutta on asioita, joita hallitsevat ikivanhat käytännöt, kuten neljä myyttistä olentoa "Lohikäärme - Kylin - Kilpikonna - Feeniks", eikä mitään muita eläimiä tulisi lisätä mielivaltaisesti, ettei se heikentäisi juhlallisuutta ja hengellistä merkitystä.

Ne hetket, kun "unohdat syödä, unohdat nukkua".

Kun taiteilijat ovat uppoutuneet luovaan maailmaansa, he usein unohtavat todellisuuden, eikä herra Kien ole poikkeus. Hän kertoo, että aina aloittaessaan uuden teoksen hän viettää tuntikausia vain... tarkkaillen puupalaa. Hänen on laskettava, missä pää ja häntä ovat, mihin suuntaan puun syyt kulkevat ja miten puun kuviot käpristyvät, jotta hän voi valita sopivan veistotekniikan. Joskus, kun hän on niin keskittynyt ajatuksiinsa, hän ei ehkä vastaa muiden kysymyksiin tai jopa jättää huomiotta vaimonsa ja lastensa kutsut illalliselle – hän myöntää. Se on hetkiä, jolloin hän kommunikoi puun kanssa.

Herra Trieu Van Kien esitteli innokkaasti kilpikonnapatsaan (Quy), teoksen, jota hän vaalii sen loogisuuden ja luonnollisten kuvioiden vuoksi jokaisessa suomukerroksessa.

Saatat myös pitää tästä

Vierailu käsityökylässä, joka "muuttaa" savea "puhuviksi" eläimiksi Tetin lähestyessä.

Kuvanveiston taitojen lisäksi herra Kien on myös syvästi sitoutunut etniseen kulttuuriinsa. Hän tutki ja valmisti itsenäisesti käsin Tinh-luuttoja, Tay- ja Nung-kansojen "sielun" instrumentteja. Hän ymmärtää instrumentin rakenteen ja musiikilliset lait luodakseen tarkimmat mahdolliset äänet.

Myöhään iltapäivällä aurinko laskee vähitellen teekukkuloiden ylle, ja iltasavu alkaa pyöriä paalutalojen ympärillä. Jäähyväiset herra Trieu Van Kienille jättäessäni mukanani vaikutelman yksinkertaisesta nung-miehestä, jolla oli kuitenkin palava rakkaus kauneutta kohtaan. Tan Do muuttuu joka päivä hankkeen myötä, jolla pyritään säilyttämään perinteinen nung-etninen kylä ja kehittämään yhteisömatkailua. Herra Kienin kaltaiset ihmiset ovat "punaisia ​​tiiliä", jotka rakentavat vankan kulttuuriperustan tälle maalle.

Uskon, että jokainen, joka pitää herra Kienin töitä käsissään, tuntee hänen taitavien käsiensä lämmön ja tämän kylän käsityöläisen avoimen, aidon "sielun". Ja kuten hän sanoi, he eivät osta puupalaa; he vievät kotiin tarinan, palan Tan Don sielua.

Lähde: https://baothainguyen.vn/van-hoa/202601/nguoi-thoi-hon-cho-go-fcb3fdd/